Töissä Pelikeskus Scoressa
“Ehkä mielenkiintoisin työtehtävä tähän mennessä oli, kun vedin Shizuokan yliopistossa Japanissa 50 ihmiselle luennon suomalaisesta nuorisotyöstä ja pelikasvatuksesta”, kertoo 35-vuotias yhteisöpedagogi (AMK) ja nuoriso-ohjaaja Toni Toivonen. Haastattelussa hän kertoi yhteisöpedagogin tiestään ja opinnoistaan ja samalla avasi yhteisöpedagogin työfilosofiaansa.
Toni on asunut viimeiset kymmenen vuotta Helsingissä ja on ollut kaupungin nuorten palveluissa töissä. Tapasin Tonin aurinkoisena syyspäivänä 2018 hänen työpaikallaan Pelikeskus Scoressa Oulunkylässä.
”Valmistuin jouluna 2010 Humakin Lohjan kampukselta – taisin olla viimeisten joukossa”, Toni valottaa opiskelutaustaansa. ”Sain ensimmäisen määräaikaisen alan työpaikkani jo tammikuussa 2010, melkein vuosi ennen valmistumistani. Olin jättänyt kaupungille avoimen hakemuksen. ja Se bongattiin, kun Kannelmäen nuorisotalolle tarvittiin ohjaajaa, jolla on audioteknistä osaamista”, Toni kertoo. “Tätä ennen olin tehnyt vuoden verran tuntitöitä parilla nuorisotalolla opintojeni ohella”. Toni jatkoi valmistuttuaan perustyötä nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajana. Välillä hän teki vuoden AMK-sijaisuuden nuorisotalon verkko- ja mediaohjaajana.
“Yhteisöpedagogin tutkinnosta oli silti ihan perustyössäkin paljon hyötyä, esimerkiksi sidosryhmätyöskentelyssä tai keskusteluissa esimiehen kanssa työyhteisön dynamiikasta. Kyllä osaaminen oli ihan päivittäisessä käytössä”, Toni muistelee uransa alkuaikoja.
Liveroolipelihanke ja Pelikeskus Score
”Muutama vuosi sitten virastossamme nostettiin kärkihankkeet esiin, ja kulttuurisesti painottuneessa yksikössämme kärkihankkeeksi valikoitui vetämäni liveroolipelihanke. Siihen allakoitiin lisää työaikaa, ja myös palkka nostettiin AMK-tasolle”, Toni kertoo. Hän veti tämän rinnalla vertaisnuorten ryhmiä ja toimi harrastustoiminnan koordinaattorina. “Silloin kyllä burnout kolkutteli jo ovella”, Toni toteaa klassisesta työtehtävien kasautumisesta.
”Kesällä 2017 kärkihanke taputeltiin valmiiksi ja syksyllä siirryin tänne Oulunkylän nuorisotalolle pelikeskus Scoreen töihin”, kertoo Toni ja kuvaa työtehtäviään: “Päiväni täyttyvät pitkälti suunnittelu- ja kehittämistyöstä – ehkä 10-20% on ollut varsinaista ohjaustyötä. Tässä työnkuvassa AMK-tutkinnon vaatimus oli paikallaan. Siitä on myös konkreettisesti ollut hyötyä. Yhdistettynä pitkähköön työkokemukseen tutkinto antoi hyvän pohjan esimiestyölle. jota pääsin kokeilemaan viime keväällä kun tein parin kuukauden sijaisuuden.”
Nuorisotyötä alakulttuurissa alakulttuurin sisällä
Vaikka digitaalista nuorisotyötä ei enää koetakaan samalla tavalla marginaaliseksi nuorisotyön kentäksi kuin joitakin vuosia sitten Tonin työ painottuu silti alakulttuuriin alakulttuurin sisällä: ”Mehän tehdään enimmäkseen kohdennettua nuorisotyötä, eli asiakkainamme on marginalisoituja ryhmiä pelitoiminnan kontekstissa. Tällaisia ovat pelaavat tytöt ja esimerkiksi seksuaalivähemmistöt. Heidän kanssaan työskentely on pitkälti vapaaehtoisten aikuisten ohjaamista. Meillä käy myös paljon vierailijoita mm. muiden kuntien työntekijöitä pyytämässä konsultaatiota. Usein pääsen myös luennoimaan koululaisryhmille ja tosiaan joskus ulkomaillekin.”
”Yhteisöpedagogin tutkinnon tärkeä anti on ollut ryhmädynaamisen prosessin havainnointikyky. Sen opin seikkailukasvatuksen opinnoissa”, kertoo Toni. Hänen mielestään laaja tieto- ja teoriapohja auttaa myös asiantuntijapuheenvuorojen valmistelussa.”Niihin nuoriso-ohjaajana joutuu yllättävän usein, esimerkiksi kun vanhempainillassa teemana on pelien ikärajat tai vaikkapa päihteet.”
Toni arvioit koulutuksensa antia työelämässä: “AMK-tutkinto on auttanut minua hahmottamaan paremmin kokonaiskuvaa esimerkiksi isojen muutosten, kuten organisaatiouudistuksen aikana. Silloin pystyy helpommin ymmärtämään oudoilta tuntuvia ratkaisuja, ja myös sietämään niitä silloin kun ei ymmärrä”.
Humakin anti työelämään
”Tämä on tosi pitkälti tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä mitä täällä Scoressa tehdään. Tässä on kytkös kaupungin Non-toxic – syrjimätön pelikulttuuri-hankkeeseen.”
“AMK-tutkinto on antanut ehdottomasti lisää eväitä täällä tehtävään tasa-arvotyöhön. Humakissa suuntauduin monikulttuurisuuteen ja kansainvälisyyteen. Seksuaalivähemmistöihin ja esteettömyyteen liittyviä asioita käsiteltiin paljon siinä yhteydessä. Kävimme läpi marginalisoitujen viiteryhmien parissa työskentelemistä. Siitä on ollut ihan konkreettista hyötyä nykyisessä työnkuvassani.”
Aistiessani että nyt ollaan otollisella maaperällä, kysyn Tonilta minkälainen on hänen henkilökohtainen yhteisöpedagoginen työfilosofiansa. Hän miettii tovin ennen kuin avaa suunsa: ”Mun yhteisöpedagogius, eli se mitä olen ammentanut opinnoista, liittyy hyvin vahvasti ryhmäprosessiin, joka on koko ajan läsnä sekä asiakastyössä että työyhteisössä. Keskiössä on ryhmädynamiikka, sen havainnointi sekä kommunikointi ja erilaisten kommunikaatiotapojen huomioon ottaminen. Ehkä vähän tiivistetymmin voisi sanoa, että ryhmäprosessin kokonaisvaltainen havainnointi ja sen kanssa vuorovaikutus on minun henkilökohtainen yhteisöpedagoginen työfilosofiani,” Toni tuumailee.
Päätteeksi palaamme vielä hetkeksi käytännön äärelle: ”Miksi kannattaa hankkia yhteisöpedagogin tutkinto? Meidän kunnallisella alalla se avaa ovia, yksiselitteisesti. Mutta kyllä me voimme ammattiryhmänä olla ylpeitä myös siitä, kuinka monimuotoisiin työtehtäviin meitä on sijoittunut valmistumisen jälkeen. Skaala on todella laaja.”
Uratarina perustuu yhteisöpedagogiopiskelija Arho Viitalan tekemään haastatteluun.
