Mari Kulovesi on ensimmäinen Adventure and Outdoor Education -tutkinnosta valmistunut opiskelija

Mari Kulovesi on vuonna 2018 Humakissa alkunsa saaneen Adventure and Outdoor Education -tutkinnon ensimmäinen valmistuva opiskelija. Bachelor’s Degree in Adventure and Outdoor Education (Community Educator, Bachelor of Humanities) on seikkailukasvatuspainotteinen, englanninkielinen yhteisöpedagogin tutkinto. 

Mari aloitti opiskelunsa Humakissa yhteisöpedagogiopinnoilla, josta siirtyi ensimmäisen vuoden jälkeen seikkailukasvatusopintoihin, kun Adventure and Outdoor Education siirtyi Yhteisöpedagogiopintojen suuntautumisvaihtoehdoista omaksi kokonaisuudekseen.

Adventure and Outdoor Education on Yhteisöpedagogiksi valmistava kolmivuotinen tutkinto (210 op), jossa yhteisöpedagogin ryhmätyöskentely- ja ryhmänohjaustaitoja opitaan soveltamaan ja hyödyntämään autenttisissa ympäristöissä, kuten melonta-, erämää- ja vuoristovaelluksilla ympäri Pohjoismaita.

Ennen opintoja Humakissa Mari opiskeli elämysmatkailua.

“Halusin haastaa itseni oppimaan uutta. Yhteisötaitojeni yhdistäminen seikkailullisuuteen kuulosti mielenkiintoiselta haasteelta ja luontevalta jatkumolta aikaisemmalle retkeilykokemukselleni. Koulutuksessa pidin siitä, että pedagoginen puoli on opinnoissa mukana”, Mari kertoo.

Teorian yhdistäminen käytäntöön auttaa soveltamaan luokkahuoneessa opittuja taitoja tositilanteissa. Adventure and Outdoor Education opinnot suoritetaan kokonaan englanniksi, Marille englanninkielinen opetus tuntui luontevalta.

“Kielitaitokin kehittyi ihan itsestään opintojen aikana, natiivitkaan eivät välttämättä huomaa, ettei englanti ole äidinkieleni”, Mari sanoo.

Teoria käytännön tukena

Opintojen alussa seikkailukasvattajan taitoja opittiin syysvaelluksella Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon, toisen vuoden opintoihin taas kuuluu talvivaellus samoissa maisemissa. Retkeilyvarusteet ja -käytännöt tulivat näillä vaelluksilla opiskelijoille tutuksi, lisäksi vaelluksilla opitaan esimerkiksi ryhmänohjaus- johtamis- ja turvallisuustaitoja.Seikkailukasvatuksen opettajat ovat alansa ammattilaisia, seikkailukoulutuksessa onkin tärkeää, että opettajat tietävät myös miten opetettavia asioita voidaan soveltaa käytännössä. Talvireissulla yövyttiin lumikammissa, jonka opiskelijat itse rakensivat.

“En ymmärtänytkään miten iso urakka sellaisen rakentaminen on, loppujen lopuksi minulle iski lumikammissa vielä ahtaan paikan kammo, joten päädyin rakentamaan itselleni tarpilla peitetyn lumitrenchin, jossa sain yöni vietettyä!” Mari muistelee.

Adventure and Outdoor Education koulutus järjestetään Nurmijärven kampuksella, lähellä Helsinkiä. Kampusalueella on laajat harrastusmahdollisuudet; opiskelijoilla on käytössään muun muassa koripallokenttä, uimahalli ja kuntosali. Kampuksella voi myös majoittua.

“Kampusalue on ihanan järven rannalla metsän siimeksessä. Alueella on paljon harrastusmahdollisuuksia, ja lähialueilla olemme harjoitelleet esimerkiksi kiipeilyn perusteita. Ehdottomasti paras paikka opiskella seikkailualaa!” Mari hehkuttaa.

Seikkailukasvatus on itsensä kehittämistä

“Opiskelut ovat syventäneet aikaisempia taitojani, ja kiipeilytaidon opin aivan uutena. Suoritin top rope ja lead kortit jotka sertifioivat toimimaan varmistustehtävissä. Opin myös ryhmänohjaus- ja johtamistaitoja. Pedagogisissa opinnoissa opiskeltiin muun muassa sitä, miten omat arvot heijastuvat työhön ja miten ne voidaan ottaa huomioon. On tärkeää tunnistaa omat vahvuudet ja heikkoudet, ja muovata omaa ohjaamistaan sen mukaan”, Mari täsmentää.

Työharjoittelussa Mari oli keväällä Y-Säätiön Meriheimo-hankkeessa, jossa hän kehitti etäseikkailuohjelmia. Koronarajoitukset pysäyttivät Meriheimo-hankkeen tavanomaiset purjehduskoulutukset, joten Mari pääsi mukaan ideoimaan seikkailullisia etävaihtoehtoja.

“Suunnittelin erilaisia tehtäviä, kuten valokuvaushaasteita ja aarteenetsintää. Kokoonnuimme verkossa Discord-palvelussa tehtävänantoa varten. Haasteena saattoi olla esimerkiksi valokuvasuunnistusta tai luontobingoa. Vaikka korona onkin rajoittanut kokoontumismahdollisuuksia, voi hieman improvisoimalla jatkaa seikkailuharrastusta”, Mari kertoo.

Vastuu jakautuu kaikille

Marin vuosikurssi koostui paristakymmenestä opiskelijasta.

“Tyypillistä seikkailukasvatusopiskelijaa ei varmaankaan ole. Luokkalaisten ikäskaala oli laaja ja opiskelijoilla oli monenlaisia taustoja”, Mari sanoo.

Opintojen edetessä opiskelijat saavat asteittain lisää vastuuta ja vaikutusmahdollisuuksia. Kokeneemmat opiskelijat ovat vastuussa seikkailuretkien suunnittelusta ja vetämisestä, opettajien rooli muuttuu opintojen edetessä vetäjästä konsultointiin. Marin vuosikurssilla opiskelijat suunnittelivat retken Norjan Lofotenille, jossa opeteltiin teknisiä taitoja kuten alppikiipeilyä.

Norjan reissuun kuului matkan suunnittelu ja esimerkiksi turvallisuusvaatimusten huomioon ottaminen ja toteutus. Opiskelijat jaetiin pareihin, jotka vastasivat kunkin retkipäivän toteutuksesta. Opintojen aikana opiskelijat suunnittelivat myös omavalintaisia vaellusmatkoja ja melontaretkiä esimerkiksi Ivalojokeen.

“On hienoa, että opiskelijoille annetaan koulutuksessa vastuuta. Retkillä oma käytännön osaaminen kehittyy, ja tarpeen vaatiessa opiskelijat jaetaan tasoryhmiin, joten kokeneemmat opiskelijat pääsevät haastamaan taitojaan vaativissa harjoituksissa”, Mari summaa.

Jatkossa Marilla on suunnitelmissa toimia seikkailukasvatuksen parissa, esimerkiksi kouluttajana tai matkailualalla.

“Suosittelen seikkailukasvatuksen opiskelua kovasti! Se sopii kaikille jotka haluavat tehdä käytännönläheistä pedagogista työtä. On silti jaksettava tehdä töitä oman kehityksensä eteen eteen. Koko pointti onkin kehittää itseään, jotta taitoja voi jakaa eteenpäin ja auttaa muita kehittymään”, Mari kertoo.

 

 

 

2021-12-17 17:15:52