Viittomakielinen barometri mittaamassa kielellisten oikeuksien toteutumista
Humakin “Tulkkaus ja kielellinen saavutettavuus” -vahvuusala toteutti syksyllä 2020 oikeusministeriön toimeksiannosta kansalaiskyselyn Viittomakielibarometri 2020/Teckenspråksbarometern 2020.
Sekä viittomakielisen että suomen tai ruotsinkielisen vastaamisen mahdollistavassa kyselyssä kartoitettiin, miten kielelliset oikeudet ovat toteutuneet viittomakielisten kohdalla, muun muassa tulkkauspalvelujen saatavuuden ja tiedonsaannin näkökulmasta. Lomakkeen teknisestä toteutuksesta ja käännöksistä viitotuille kielille vastasi viittomakielinen mediatuotantoyhtiö Mediapalo Ky.
Barometrin tulokset julkaistiin helmikuussa
Kyselytutkimuksen tulokset julkaistiin 9.2.2021 oikeusministeriössä pidetyssä tilaisuudessa ja myös Kuurojen Liiton järjestämässä viittomakielen päivässä 12.2.2021.
Eri barometreista kerättyihin tutkimustuloksiin voi tutustua tarkemmin muun muassa oikeusministeriön verkkosivulla Kielellisten oikeuksien edistäminen, jossa tuloksia voi tarkastella myös interaktiivisten grafiikkojen kautta.
Nyt viidettä kertaa toteutettua kielibarometrejä on tehty joka neljäs vuosi siitä lähtien, kun uusi kielilaki (423/2003) astui voimaan vuonna 2004. Aluksi barometrilla selviteltiin kaksikielisten kuntien kielellistä ilmapiiriä ja kielellisten oikeuksien toteutumista.
Vuonna 2016 mukaan otettiin saamenkieliset, ja nyt siis myös viittomakieliset pääsivät mukaan ”kielellisiin ilmastotalkoisiin”. Kaikki barometrit julkaistiin 9.2.2021 verkoitse järjestetyssä julkaisutilaisuudessa.
Tilaisuuden avannut oikeusministeri Anna-Maja Henriksson kuvasi puheessaan sitä, mihin oikeusministeriö kielibarometreista saatavaa tietoa käyttää:
“Kielilaki velvoittaa ensinnäkin valtioneuvostoa antamaan vaalikausittain eduskunnalle kertomuksen kielilainsäädännön soveltamisesta ja kielellisten oikeuksien toteutumisesta. Seuraava kertomus annetaan jo tänä vuonna.
Kielellisten oikeuksien seurantabarometrit ovat arvokasta taustatietoa tätä kertomusta varten. Barometreista saatujen tulosten pohjalta ministeriö voi myös jakaa seurantatietoa palveluja tuottaville viranomaisille sekä antaa suosituksia.
Tuloksia hyödynnetään tällä hallituskaudella paitsi kielikertomusta varten myös muiden hallitusohjelman kirjausten toteuttamisessa, esimerkiksi kansalliskielistrategiassa ja kielipoliittisessa ohjelmassa“, ministeri Henriksson kertoi.
Suomenruotsalaista viittomakieltä ja ruotsia työssään käyttäviä tulkkeja on liian vähän
Suomessa on kaikkiaan 3000 viittomakieltä tai viitottua puhetta käyttävää henkilöä, jotka ovat oikeutettuja yhteiskunnallisiin lakisääteisiin tulkkauspalveluihin; heistä noin sata käyttää suomenruotsalaista viittomakieltä.
Humak on Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak) ohella toinen kahdesta kotimaisesta korkeakoulusta, joissa koulutetaan tulkkeja vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluihin, joita Kela lain 133/2010 velvoittamana järjestää. Barometrista saatujen tiedonantojen perusteella Kelan järjestämisvelvoitteen piiriin kuuluviin tilauksiin tulkkaus onkin lähes aina saatavilla, ja 35 %:ssa sellaisena kuin asiakas on toivonut. Puolet vastaajista taas kertoi näin tapahtuneen useimmiten.
Noin neljänkymmenen vuoden ajan eri selvityksissä ja tälläkin vuosituhannella laadituissa kielikertomuksissa esillä ollut viittomakielen tulkkien vähyys ei viittomakielibarometrista enää noussut esiin, mutta vain suomalaista viittomakieltä käyttävien osalta.
Sujuvasti suomenruotsalaista viittomakieltä ja ruotsia työkielinään käyttäviä tulkkeja on barometriin vastanneiden mukaan yhä riittämättömästi saatavilla, vaikka Humak on juuri tähän tarjonnut viime vuonna päättyneen LIVS2-hankkeen ja täydennyskoulutuksen myötä (https://livs.humak.fi/).
Tulkkitilauksiin halutaan parannuksia
Barometriin vastanneet toivat toisaalta esiin huolensa alalla toimivien tulkkien laidasta laitaan vaihtelevista kielellisistä taidoista. Nyt jo käytössä olevien tulkkilistojen lisäksi vastaajat kertoivat, että haluaisivat kaikissa tilanteissa valita itse tulkkinsa.
Valitsemalla itse tulkkinsa, asiakkaat voisivat varmistua siitä, että he ymmärtävät tulkkia ja tulkki ymmärtää heitä. Tämä olisikin yksi niistä asioista, joihin Humakin ja Diakin yhdessä perustama osaamiskeskittymä voisi voimavaransa suunnata ja pohtia, miten alalla toimivien tulkkien kielellisiä valmiuksia voitaisiin kehittää edelleen senkin jälkeen, kun opiskelija on saanut opintonsa muodollisesti päätökseen.
Jo aiemmin julkaistuissa hallituksen kielikertomuksissa on tuotu esiin, etteivät viranomaiset tunne lainsäädännöllistä velvoitettaan järjestää tulkkaus tilanteisiin, joissa asiakkaan viittomakielisyys on jo etukäteen tiedossa. Tähän epäkohtaan ei barometriin vastanneiden mukana ole tullut muutosta: viittomakieliset asiakkaat joutuvat lähes aina, lähes 90 %:ssa tilanteista, tilaamaan tulkin viranomaisen puolesta.
Jos tulkkia ei ole saatavilla, asiakkaan on selvittävä tilanteesta muutoin, esimerkiksi vaihtamalla kieltä ja kirjoittamalla esimerkiksi puhelimen tai tietokoneen näytölle. Tai sitten tapaamisaika siirretään ajankohtaan, jolloin tulkki on saatavissa. Niissä harvoissa tapauksissa, kun viranomainen on yllättäen tilannut tulkin, voidaan asiakkaan varmuuden vuoksi paikalle tilaama tulkki lähettämään tyhjin toimin pois.
Kielelliset oikeudet ovat perusoikeuksia ja turvallisuutta
Kun viittomakielinen tulkkauspalvelun saa haluaa valita tulkkinsa itse, kyse on muustakin kuin kielellisestä oikeudesta, kyse on kielellisestä perusturvasta, johon meillä jokaisella tulisi olla oikeus, mitä myös oikeusministeri Henriksson painotti avajaispuheessaan.
”Kyse on turvallisuuden tunteesta, kyse on ymmärryksestä. Äidinkieli on ihmisen ajattelun ja vuorovaikutuksen perusta. Kielelliset oikeudet ovat perusoikeuksia, joiden toteutuminen on usein edellytys muiden perusoikeuksien toteutumiselle.”
Tutkija Päivi Rainó toteaa, että “viittomakielibarometrin tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että viime vuosituhannen puolella perustuslakiin sekä viisi vuotta sitten viittomakielilakiin koottujen oikeuksien kirjaamisesta tulisi jollain tavoin päästä jo oikeuksien toteuttamiseen.”
Teksi ja kuvat: Päivi Rainò, Tutkija, Tulkkaus ja kielellinen saavutettavuus -vahvuusala. Toim. Marika Stam, Humak viestintä.
Linkit
Viittomakielibarometri 2020: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-860-8
Teckenspråksbarometern 2020: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-864-6
Oikeusministeriön sivusto Kielellisten oikeuksien edistäminen (https://oikeusministerio.fi/seuranta-ja-edistaminen)
