Tulevat yhteisöpedagogit aloittivat opintonsa Tampereella

Uusi toimipiste, uudet opiskelijat – Humakin ensimmäinen lukuvuosi Tampereella on alkanut.

Keskiviikkona 3.9.2024 tuoreet yhteisöpedagogiopiskelijat aloittelivat kolmatta orientaatiopäiväänsä rennoissa tunnelmissa. Luentohuoneessa porisi omat kahvipannut ja taustalla soi opiskelijoiden valitsema aamumusiikki.

”Kun lompsotin aamulla sisään, huomasin, että yhteisöllisyyttä on syntynyt jo kolmantena päivänä”, lehtori Katja Munter kommentoi valmistellessaan aamun ensimmäistä luentoa.

Uuden opiskelijaryhmän valmentaja, lehtori Kari Keuru, koki samoin: ”Opiskelijat ovat olleet ihan mahtavia! Innostus on ollut kovaa niin opiskelijoiden kuin yhteistyötahojen taholta.”

Asiansa tuntevia puhujia ja opiskelijoita

Itselle mieluisien keskustelukorttien etsiminen lattialta kävi kevyestä aamujumpasta. KUVA: Iija Eloranta

Keskiviikon kokonaisuuden teemana oli nuorisotyö. Päivän aluksi käytiin läpi, miten nuorisotyön opiskelu Humakin yhteisöpedagogiopinnoissa oikein toteutuu. Myöhemmin vierailevat nuorisotyöalan ammattilaiset luennoivat käytännön nuorisotyöstä sekä omista urapoluistaan alalla. Osa puhujista oli itsekin Humakin yhteisöpedagogikoulutuksen alumneja!

Katja Munter ohjasi aamun ensimmäisenä tehtävänä opiskelijoita käymään keskustelua nuorisotyöhön liittyvistä arvokysymyksistä. Ajatuksia heräteltiin keskustelukorttien avulla.

Vastauksista juteltiin yhdessä koko ryhmän kesken. Opiskelijoiden aiemmin hankittu tietämys ja syvä innostus alaa kohtaan paistoi läpi keskusteluista.

Aitouden merkitys nuorisotyön tehtävissä nousi esiin useaan otteeseen. ”Yhteisöpedagogin tulee olla oma itsensä, nuoret aistivat jos feikkaat”, yksi opiskelijoista pohti.

Milloin pääsee harjoitteluun?

Sama uteliaisuus ja tiedonjano jatkui iltapäivällä.

Tampereen nuorisopalveluiden nuorisopalvelupäällikkö Kirsi Hanninen antoi vastauksia opiskelijoiden asiantunteviin kysymyksiin. Kuva: Iija Eloranta

Tampereen nuorisopalveluiden nuorisopalvelupäällikkö Kirsi Hanninen, Humakin yhteisöpedagogialumni itsekin, sai vastata moniulotteisiin ja syväluotaaviin kysymyksiin.

Miten esimerkiksi digitaalinen nuorisotyö toimii: onko jonkun työtehtävänä istua Discordissa viisi päivää viikossa? (Vastaus: ei ole, digitaaliseen nuorisotyöhön erikoistuneet työntekijät tekevät myös kohtaavaa työtä, etteivät aivan sulaisi tietokoneidensa eteen.) Ovatko kunnat työnantajina vakaampia kuin järjestöt, jotka ovat riippuvaisempia hankerahoituksesta? (Mahdollisesti, mutta kunnissakin on otettava talous ja mahdolliset muutosneuvottelut huomioon.)

Mahdollisista harjoittelupaikoistakin udeltiin jo, vaikka opintoja oli takana vasta kaksi ja puoli päivää. Kaikki päivän luennoitsivat antoivat konkreettisia vinkkejä ja ohjeita harjoittelumahdollisuuksista, kun niiden aika koittaa.

”Entä onko Tampereen nuorisotyössä työskentely villii vai chillii?”, opiskelija takarivistä kysyi Hanniselta.

”Chillii, totta kai!”

Yhteisöpedagogiopiskelijoiden lisäksi Tampereen toimipisteellä on aloittanut 34 tulevaisuuden kulttuurituottajaa. Tulevien vuosien aikoina Tampereen opiskelijayhteisö tulee kasvamaan 200 henkeen.