Yhteisöpedagogiksi opiskeleva Marion pääsi harjoittelussaan tuomaan työelämän pelisääntöjä luokkahuoneisiin ympäri Suomen

Humakissa yhteisöpedagogiksi opiskeleva Marion Easton pääsi harjoittelussaan Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestössä (SAK) yhdistämään opintojensa kautta kertynyttä osaamista kokemukseensa ja häntä kiinnostaviin ay- ja työelämäkysymyksiin. Hänen tehtävänsä oli syksyllä toteutetussa harjoittelussa valmistella peruskouluihin ja toisen asteen oppilaitoksiin sopivaa oppimateriaalia työelämän pelisäännöistä.

Marionin kiinnostus työelämäkysymyksiin syttyi jo vuosia sitten, kun hän toimi työpaikkansa työsuojeluvaltuutettuna ja oli mukana vapaaehtoisena ay-liikkeessä. Ennen nykyisiä opintojaan hän työskenteli myös alalla, jossa ei ole työehtosopimusta.

”Itse neuvottelit ehtosi ja tyydyit monessa lain minimiin. Laistahan ei tule esimerkiksi minimipalkkaa tai palkkoihin lisiä. Tämä on aika karu maailma ja ajan myötä on ilmeisesti unohdettu, mistä nämä kaikki oikeudet tulevat”, hän kuvailee.

Humakiin Marionia vetivätkin kiinnostavat opinnot ja järjestötyölinja. Tulevaisuudessa toiveissa on työskennellä kolmannella sektorilla palkansaajien edunvalvonnan, kouluttamisen ja kehittämistyön tehtävissä.

Työelämäoppia eri ryhmille

Työelämän pelisäännöt on SAK:n ylläpitämä jo pidempään toiminut palvelu- ja sivustokokonaisuus, josta löytyy laaja tietopankki työntekijöiden oikeuksista ja velvollisuuksista. Sivusto on suunnattu etenkin nuorille ja maahan muuttaneille suomalaiseen työelämään siirtyville, sekä heidän parissaan työskenteleville. Työelämäopas on ollut käytössä jo 90-luvulta lähtien, verkkosivusto lanseerattiin noin neljä vuotta sitten, ja sieltä löytyy materiaalia useilla eri kielillä.

SAK:n järjestöasiantuntijan, myös Humakissa opiskelleen Taina Salomäen mukaan SAK:n asiantuntijat eivät pysty kiertämään kaikissa oppilaitoksissa esittelemässä materiaaleja ja työelämään liittyviä aiheita, ja siksi haluttiin luoda myös valmis paketti ja tehtäviä, joita opettajan on helppo omatoimisesti ottaa käyttöön.

”Olen tosi iloinen tästä. Tällaista materiaalia on toivottu paljon käyttöön”, Taina iloitsee.

SAK palkkasi kaksi harjoittelijaa mukaan materiaalin valmisteluun ja tuottamiseen. Tainan mukaan on ollut iso apu, että oppimateriaalin valmistelussa olevat harjoittelijat tuntevat pedagogiikkaa ja koulumaailmaa.

SAK toivoi hakijoiksi yhteisöpedagogeja tai kasvatustieteilijöitä, ja päätyi lopulta ottamaan harjoitteluun molempien opintotaustojen edustajat. Nämä tarjosivat kumpikin hieman erilaisia näkökulmia työhön ja siihen, millaista työelämätietämystä opiskelijoille on tarjolla korkeakouluissa.

Kurssien opit käytössä

Harjoittelijat pääsivät konkreettisesti tekemään monipuolisesti töitä opetusmateriaalin valmistelun ja laatimisen parissa, Marion kertoo.

”Perehdytykseen panosteettiin ja oli selkeää, mitä meiltä toivottiin. Meillä oli paljon tapaamisia ja kokouksia, saimme haastatella opetushenkilökuntaa ja seurata ja vetää oppitunteja”, hän listaa.

Tehtävänä oli suunnitella oppituntimateriaalikokonaisuus. Suunnittelutyötä tuki yhteistyö eri tahojen kanssa läpi koko harjoittelun. Harjoittelijat pääsivätkin mukaan muun muassa oppilaitoskäynneille ja jäsenliittojen kehityspalavereihin kertomaan työstään ja esittelemään uutta materiaalia.

Marionin mukaan hän pääsi harjoittelussa monipuolisesti hyödyntämään opiskeluidensa kautta oppimiaan asioita. Esimerkiksi pedagogiikan ja didaktiikan opeista oli hyötyä ja toisaalta siitä, että osana Humakin kursseja on päässyt tekemään konkreettista kehittämistyötä.

”On ollut tarkoitus kehittää saavutettavaa ja helposti ymmärrettävää materiaalia ja nämä teemat korostuvat myös Humakin opinnoissa.”

Ehkä hieman yllättäen myös viestinnän merkitys nousi vahvasti esiin, sillä hyvä materiaali itsessään ei riitä. Kohderyhmien ja heidän kanssansa työskentelevien tulisikin saada tietoa siitä, että materiaalia on saatavilla. Työelämän pelisääntöjen läpikäynnille olisi myös hyvä löytää tilaa lukujärjestyksiin entistä paremmin. Työn merkityksellisyys korostuikin kouluvierailujen ja opettajien kanssa käytyjen keskustelun myötä. Tälle materiaalille on todellinen tarve, Marion kertoo.

”Kävimme pitämässä eräässä ammattikoulussa oppituntia myöhään maahan muuttaneiden ryhmälle. Opettajat totesivat, että harjoittelussa tuotettu materiaali oli hyvää ja selkeää siltäkin kannalta, että sitä on helppo tulkata. Tästä jäi tosi hyvä mieli.”

Rohkeasti kokeilemaan

”Harjoittelu vahvisti kiinnostustani järjestötyöhön ja viestintään. Opin myös harjoittelun aikana, että olen hyvä omaksumaan asioita ja pedagoginen otteeni työhön vahvistunut matkan varrella.”

Vaikka tämän harjoittelun tarkoitus oli työelämän pelisääntöihin liittyvän oppituntimateriaalin tuottaminen peruskouluihin ja toisen asteen oppilaitoksiin, on tämän tyyliselle sisällölle tarve myös esimerkiksi ammattikorkeakouluissa, Marion toteaa.

Työntekijöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvät teemat eivät ole aina selvillä aikuisillekaan, joten esimerkiksi kaikille korkeakouluopiskelijoille suunnatun kurssin rakentaminen voisi olla mielekäs jatkumo tälle harjoittelulle.

Harjoitteluun hakevia Marion kannustaa hakemaan erilaisia paikkoja rohkeasti ja avoimin mielin. Vaikka ei olisi varmuutta siitä, millaisessa organisaatiossa haluaa tulevaisuudessa työskennellä, Marion suosittelee miettimään, mitä haluaisi harjoittelussa oppia ja millaisia taitoja kehittää. Harjoittelut ovat tärkeä tapa saada ”jalkaa oven väliin”. Ammattiliitot esimerkiksi tarjoavat näköalapaikan ja merkityksellisen työympäristön, Marion toteaa.

”Kukapa ei haluaisi olla rakentamassa maailman parasta työelämää?”