Itsensätyöllistäjät ja usean työn tekijät – yhteiskunnan turvaverkkojen väleistä luiskahtelevia ihanneoppijoita ja ideaalityöntekijöitä

• Kirjoittaja: Anu Järvensivu, Yliopettaja / Yliopistotutkija, Humanistinen ammattikorkeakoulu / Tampereen ylio, 25.5.2020

”Sä joudut koko aika vähän sillai haistamaan, et mitä sun pitää tietää ens vuonna.” (haastattelulainaus, Monimuotoinen ansiotyö –tutkimushanke)

Usean työn tekijät ja itsensätyöllistäjät ovat heterogeeninen joukko, joka ajautuu usein väliinputoajaksi suhteessa erilaisiin toimenpiteisiin ja turvaverkkoihin. Tutut käsitteetkään eivät tätä ryhmää oikein tavoita.

Tekstissä pohditaan ansaintaa eri lähteistä yhdistävien korkeakoulutettujen työssä oppimista ja kouluttautumista. Toisaalta ryhmään kuuluvia voidaan luonnehtia työelämän muutoksia aktiivisesti seuraaviksi ihanneoppijoiksi, mutta toisaalta heidän työmarkkina-asemansa on usein vaikea. Tällöin jatkuva oppiminen työssä ja koulutuksissa on kriittinen ehto työllisenä pysymiselle.

Työssä oppimista on tapana tarkastella yhden yrityksen tai organisaation sisäisenä toimintana, jolloin kiinnostuksen kohteina ovat esimerkiksi oppimista tukevat johtamiskäytännöt tai organisatorisen oppimisen mallit. Vastaavasti yksilön näkökulmasta työssä oppimisen ajatellaan tapahtuvan yhdellä työpaikalla kerrallaan ja tavanomaisesti vuosien tai jopa vuosikymmenten kuluessa. Nämä taustaoletukset ovat valtavirtaa niin alan tutkimuksissa kuin työpaikoilla sovelletuissa oppimista tukevissa käytännöissäkin. Ne ovat myös tärkeitä näkökulmia työssä oppimiseen. Ne eivät kuitenkaan enää riitä.

Itsensätyöllistäjien, yksinyrittäjien ja monista lähteistä ansaintansa yhdistävien määrät ovat olleet viime vuosina kasvussa ja kasvun oletetaan jatkuvan (Hipple 2010; Pärnänen & Sutela 2014; World Economic Forum 2018). Sen sijaan, että nämä työnteon tavat miellettäisiin poikkeuksiksi tai epätyypillisiksi, niitä on alettava tarkastella osana normaaleja työmarkkinoita (Suoranta & Leinikki 2018). Tällöin tulee tarpeelliseksi myös pohtia jatkuvaa oppimista, koulutusta ja työssä oppimista näihin ryhmiin kuuluvien näkökulmasta. Tutkimustietoa aiheesta on kuitenkin vähäisesti.

Usean työn tekijät ovat heterogeeninen joukko

Uusissa työnteon muodoissa ansaintaa voidaan koostaa erilaisista työsuhdemuodoista ja erilaisin yhdistelmin, kuten pelkistä palkkatyösuhteista, palkkatyösuhteiden ja yrittäjyyden yhdistelmistä tai yrittäjyyden eri muodoista. Tavanomaista on myös työskentely peräkkäisissä tai limittyvissä määräaikaisten töiden sarjoissa. (Hipple, 2010; Järvensivu ym., 2020.) Osalle ihmisistä useiden töiden tekeminen on pitkäaikainen ratkaisu, kun taas osalle se on väliaikaista (Bamberry & Campbell, 2012). Ryhmä on heterogeeninen myös taustojensa osalta (Pärnänen & Sutela 2014).

”Monimuotoinen ansiotyö – käytännöt ja yhteiskunnallinen kehys” -tutkimushanke kohdistuu useita töitä tekeviin (Järvensivu ym. 2020). Siinä tutkitaan ansainnan tavan hyviä ja huonoja puolia, siihen johtaneita tekijöitä ja ansainnan yhdistäjien työuria. Tarkasteluja on tehty myös työssä oppimisen näkökulmasta. Tutkimuksessa käytetty aineisto koostuu Tilastokeskuksen rekisteriaineistoista, 45 teemahaastattelusta, jotka on tehty 2019-2020, sekä samalla ajanjaksolla chatbotilla kerätystä aineistosta (n. 60 vastaajaa). Tutkimusta rahoittavat Työsuojelurahasto ja kumppaniorganisaatiot.

Tässä esitetyt havainnot perustuvat haastatteluaineistoon, jonka kohderyhmänä ovat korkeakoulutetut. Heidän työnsä sijoittuvat yhteiskuntatieteiden, kauppatieteiden, humanististen tieteiden, kasvatustieteiden, kulttuurin ja teatterin, teknisten tieteiden sekä median aloille. Ammattien ja koulutusten variaatio on kuitenkin huomattavaa, eikä haastateltujen sijoittaminen vain yhteen ammattiin tai toimialaan ole yksiselitteistä.

Ammatti- ja toimialarajojen ylittäminen on mielenkiintoinen havainto työssä oppimisen näkökulmasta, sillä se nostaa esiin haastateltujenkin pohtiman kysymyksen, miten uskottavasti yksi ihminen voi olla useamman alan ammattilainen. Työnantajia taas kiinnostanee se, miten ansainnan yhdistäjän mukana siirtyy tietoa organisaatiosta toiseen (Panos ym., 2014) ja jopa eri toimialojen ja ammattiryhmien välillä (Throsby & Zednik, 2011). Useita töitä yhdistävät tekijät yhdistävät myös useita tietoperustoja.

Ansainnan yhdistämiseen voi päätyä omasta halusta tai pakon sanelemana

Usean työn tekemiseen johtavat hyvin moninaiset elämänvaiheen mukaan muuttuvat tekijät ja motiivit (Bamberry & Campbell, 2012). Taloustieteellisesti painottuneessa tutkimuskirjallisuudessa on eroteltu neljä päämotiivia useamman työn tekemiselle.

Ensimmäiset tutkimukset totesivat syyksi sen, ettei pääansainnan lähteestä ollut mahdollista saada enempää ansioita. Toisena syynä on esitetty taloudellisen motiivin laajentuminen koskemaan ylipäänsä tarvetta lisäansioille. Kolmanneksi syyksi on nimetty vaihtelunhalu tai monipuolisuuden kaipuu. Neljänneksi usealla työllä on todettu pyrittävän suojautumaan työmarkkinariskeiltä opettelemalla uusia taitoja tai hankkimalla työkokemusta eri ammateista. (Panos ym., 2014.)

Viidenneksi tekijäksi voidaan lisätä halu vältellä isoilla palkkatyöpaikoilla tavanomaisia byrokraattisia rutiinitehtäviä, ristiriitoja ja muita kielteisiä seikkoja sekä pyrkimys maksimoida mahdollisuudet käyttää oma työaika merkityksellisen työn tekemiseen (Järvensivu 2020). Useissa tapauksissa erilaiset syyt ja motiivit kietoutuvat toisiinsa. Esimerkiksi taloudelliset ja työn monipuolistamiseen liittyvät motiivit saattavat yhdessä saada aikaan päätöksen toisen tai usean työn ottamisesta. Syyt saattavat myös olla sosiaalisia, vastavuoroisuuteen tai velvollisuudentuntoon perustuvia (Bamberry & Campbell, 2012; Järvensivu & Pulkki, 2020).

Ansainnan yhdistäminen ei kuitenkaan ole vain yksilön valinta. Se kytkeytyy yhteiskunnan rakennemuutoksiin ja on niiden myötä muotoutuva ilmiö. Tämä on havaittu jo maa- ja metsätalouden harjoittajia koskevissa tutkimuksissa. Useaa työtä tekemällä perheet ovat toteuttaneet ja aikaansaaneet talouden ja yhteiskunnan murrosta alkutuotannosta teolliseen ja palveluyhteiskuntaan ja siitä edelleen tietotyöhön (Robertson, Harvey & Taylor, 2008; Järvensivu & Pulkki, 2019). Ihmiset pyrkivät myös sopeuttamaan töidensä yhdistelmiä yhteiskunnan muutoskulkuihin ja ennakoimiinsa tulevaisuuksiin. Lisäksi ansainnan yhdistäjät itsekin olettavat olevansa muutoskulun etujoukkoa. (Järvensivu & Pulkki 2019; Järvensivu 2020b.)

Ansainnan yhdistämistä on tarkasteltu paitsi työnteon tavan valitsemiseen johtaneiden syiden, myös siitä koituvien seurausten näkökulmasta. Mahdollisia seurauksia ovat pitkät työpäivät, lisääntynyt stressi, työn ja vapaa-ajan väliset ristiriidat, vähentynyt tyytyväisyys ja sitoutuminen päätyöhön sekä lisääntynyt työkuorma. Usean työn tekijät kohtaavat myös aikatauluttamisen ja ajanhallinnan haasteita. (Bamberry & Campbell 2012; Järvensivu ym. 2020.)

Vaikka työnteon tapaan liittyy haasteita, kuten heikko institutionaalinen tunnustus, ansainnan mahdollinen niukkuus ja tehtäväpaletin hallinnan vaikeudet, kyseistä työn teon tapaa ei voida ainakaan korkeakoulutettujen kohdalla pitää erityisenä rasitteena eikä siihen välttämättä olla päädytty pakosta (Robertson ym., 2008; Bamberry & Campbell, 2012; Järvensivu 2020a.)

Usean työn tekijät ovat sekä ihanneoppijoita että ahtaassa työmarkkinatilanteessa

Jatkuvan oppimisen ja työssä oppimisen näkökulmasta ansainnan yhdistäjiä ja heidän työmarkkinatilannettaan luonnehtivat ristiriitaisuudet. Toisaalta ansainnan yhdistäjät ovat ihanneoppijoita.

Haastattelujen perusteella he ovat erittäin kiinnostuneita niin työssä kuin moninaisissa koulutuksissa avautuvista oppimismahdollisuuksista. He tarkkailevat jatkuvasti työelämää ja siinä tapahtuvia muutoksia. He ovat aktiivisia, jopa proaktiivisia, työuransa rakentajia ja hallitsijoita. He ennakoivat, analysoivat ja reflektoivat. He hyödyntävät aktiivisesti erilaisia omaehtoisen koulutuksen muotoja, mutta myös valikoivat uusia töitä ja tehtäviä sen valossa, mahdollistavatko ne sellaista työssä oppimista, jolle he ennakoivat tulevaisuudessa olevan kysyntää. Usein he myös huomaavat tarttua eteen yllättäen avautuviin tilanteisiin. He verkostoituvat ja hallitsevat verkostojaan aktiivisesti, mikä lisää heidän työllistymiskykyään. (Järvensivu 2020b.) Tällaisten ihmisten ajattelisi olevan työmarkkinoiden eliittiä.

Sen lisäksi, että ansainnan yhdistäjät ovat ihanneoppijoita, he ovat usein tehokkaita työntekijöitä. Tehokkuutta tuottaa se, että he hakeutuvat määrätietoisesti merkityksellisiksi kokemiinsa tehtäviin. Kohdentamalla työvoimansa merkitykselliseksi arvioimaansa työhön ja tehtäviin ansainnan yhdistäjät edistävät sekä niitä asioita, jotka ovat tärkeitä heille itselleen, että niitä, joilla he näkevät olevan laajempaa yhteisöllistä tai yhteiskunnallista merkitystä.

Samalla usean työn tekijät välttelevät ”hukkatyötä”, kuten organisaatioiden sisäisiä kontrollirakenteita palvelevia heikon tuottavuuden tehtäviä (ns. organisatorista tahmaa), sekä henkilöstön välisiä ristiriitoja säätelemällä kiinnittymistään tiettyyn työorganisaatioon. Myös ansainnan yhdistäjien työnteon tapaan olennaisesti kuuluva tarkka aikatauluttaminen ja organisointi luovat kuvaa tehokkaasta työskentelystä. Kaikki edellä mainittu on lisäksi omiaan lisäämään työtä tekevän hyvinvointia. (Järvensivu 2020a.) Ansainnan yhdistäjät voisikin nimetä jatkuvan oppimisen ja työssä oppimisen mallioppilaiksi sekä ideaalityöntekijöiksi, ellei heidän työnteon tapaansa liittyisi huomionarvoista kääntöpuolta.

Monet usean työn tekijät ovat nimittäin hankalassa ja ahtaassa työmarkkina-asemassa. Työt ovat tyypillisesti toimeksiantoja, pätkiä ja projekteja. Kilpailu töistä on kovaa ja esimerkiksi media-alaa luonnehtivat laskevat palkkiot ja ansiot. Nämä piirteet näyttäisivät olevan leviämässä myös esimerkiksi (laajasti ymmärrettynä) aikuiskoulutuksen ja kehittämisen alalle.

Tilannetta hankaloittaa se, etteivät ansainnan yhdistäjien, itsensätyöllistäjien tai kevytyrittäjien asema ja tätä myöten työttömyys- ja sosiaaliturva ole selkeitä, vaan moni pelkää turvan ulkopuolelle putoamista. (Järvensivu 2020b.) Palkkatyön ja yrittäjyyden välissä toimivat usean työn tekijät ja itsensätyöllistäjät näyttäisivät olevan väliinputoajia myös yhteiskunnan kriisitilanteissa, kuten koronapandemian hoidossa (Koivunen ym. 2020). Jatkuva osaamisen kehittäminen koulutuksilla ja työssä oppimalla on tällaisessa epävarmassa asemassa kriittistä työllisenä pysymiselle. Lisäksi esimerkiksi konsultoinnin tai aikuiskoulutuksen tehtävissä toimiville tärkeät koulutukset ovat tyypillisesti kalliita ja kustannukset on yleensä maksettava itse.

Usean työn tekijät ovatkin yhtä aikaa sekä ennakoivia ja kiinnostuneita ihanneoppijoita, että marginaaliin putoavia epävarmoissa ja kilpailluissa työmarkkina-asemissa pakon edessä oppivia, joille epäonnistuminen tulevaisuuden työmarkkinoilla tarvittavan osaamisen ennakoinnissa ja hankkimisessa tarkoittaisi huomattavia työllisyys- ja toimeentulo-ongelmia.

Kuten todettua, yksi syy usean työn tekemiselle on myös pyrkimys suojautua työmarkkinariskeiltä (Panos ym., 2014). Jos yksi työ loppuu, toinen jatkuu, eli ei olla yhden työn varassa (Järvensivu ym. 2020). Näin hankittu turva ei niinkään ole taloudellista, vaan ennemmin psykologista, sosiaalista ja osaamiseen perustuvaa. Suojaa kehitetään valikoimalla töitä ja verkostoja, joissa voi oppia tulevaisuuden taitoja ja parantaa työllistymismahdollisuuksiaan. Sen sijaan haastatellut kokivat vahvasti olevansa työttömyysturvan katveessa. Moni huomautti, ettei väliinputoajastatuksen vuoksi edes yritä hakea työttömyysetuuksia, vaikka töitä ei olisikaan.

Vaikeasta työmarkkina-asemasta ja jatkuvista koulutustarpeista huolimatta tämä korkeakoulutettujen ryhmä ei profiloidu osaamisen kehittämisen ja koulutuksen näkökulmasta riskiryhmäksi, vaikka jatkuva osaamistason parantaminen on tähän ryhmään kuuluville työllisenä pysymisen ehto. Sen sijaan ryhmä profiloituu tästäkin näkökulmasta väliinputoajaksi. Huolta kasvattaa se, ettei ryhmään kuuluvien määrästä ole tarkkaa tietoa. Kokonaan oma tarinansa olisi lisäksi ei-korkeakoulutettujen usean työn yhdistäjien tilanne, mutta nämä eivät olleet tässä esitetyn tutkimuksen kohteena.

Ansainnan yhdistämisen lisääntyminen haastaa jatkuvan ja työssä oppimisen taustaoletuksia

Korkeakoulutettujen usean työn tekijöiden tutkimus osoittaa, että työssä oppimista olisi tarkasteltava yhtä työpaikkaa laajemmin sekä yksilön näkökulmasta työuralla oppimisena, että organisatorisesta näkökulmasta verkostomaisesti kehkeytyvänä oppimisena. Niin ikään työssä oppiminen tulisi ymmärtää myös tulevaisuussuuntautuneeksi oppimisen tavaksi eikä pelkästään sen hetkistä tai jo olemassa olevaa työtä varten tapahtuvaksi oppimiseksi.

Huomiot johtavat myös proaktiivisen työvoimapolitiikan (Järvensivu & Valkama 2005) perusajatukseen (vielä) työssä olevien osaamisen kehittämisestä jo ennen kuin työttömyys on aktualisoitunut ja osaamisen kehittämisen yhdistämiseen työpaikan kehittämistoimintaan. Osaamisen kehittämisen ja työpaikan kehittämisen yhdistämisen asiantuntijoita koulutetaan esimerkiksi Humanistisen ammattikorkeakoulun työyhteisöjen kehittämisen koulutuksissa.

Jatkuvaa oppimista ja lisäkoulutuksia työllisenä pysymisessä kriittisesti tarvitsevia ryhmiä olisi myös mietittävä monipuolisesti. Tässä esitetyn tutkimuksen haastatellut olivat huomattavan hyvin koulutettuja ja suurin osa haastatelluista oli naisia. Silti ryhmää luonnehti heikko työmarkkina-asema ja jatkuva työttömyyden uhka. On myös huomattava, etteivät ryhmään kuuluvien tilanteet tule väliinputoajastatuksen vuoksi näkyviin, saati tilastoidu selkeästi työttömyydeksi.

Ennakoituun ansainnan yhdistämisen lisääntymiseen on hyvä varautua niin yrityksissä, koulutusjärjestelmissä kuin institutionaalisissa rakenteissakin. Työpolitiikan ja koulutusjärjestelmän ohella eläke-, työttömyys- ja sosiaaliturva olisi päivitettävä vastaamaan tämänkaltaiseen työnteon tapaan päätyneiden tekijöiden tarpeita.

Tutkimuksen perusteella voidaan myös yhtyä suosituksiin, joiden mukaan useiden töiden yhdistämiseen perustuvan portfoliouran rakentamiseen sekä uran ja osaamisen hallintaan ja kehittämiseen tarvitaan erityistä koulutusta (esim. Throsby & Zednik, 2011), ja sitä on integroitava systemaattisesti opintojen osiksi eri koulutusaloilla ja -tasoilla.

Lopuksi annetaan vielä ääni ansainnan yhdistäjälle. Oheisessa sitaatissa noin viisikymmentävuotias apurahoja, palkkatyötä ja yrittäjyyttä yhdistävä tuo esiin hankalan ja ristiriitaisen tilan, joka syntyy muuttuvan työelämän ja muuttumattomien yhteiskunnan instituutioiden välille. Sitaatti kuvaa myös, miten erilaisia ansainnan yhdistäjien työnteon rytmit, ansainnan ja tuottavuuden logiikat ja niiden edellyttämät yhteiskunnalliset turvat ja tunnustukset ovat verrattuna perinteisen palkkatyön malliin.

”Ihan ylpeänä itseänikin tässä nostan, että annetaan tälle yhteiskunnalle. Moni antaa tosi isoja panoksia, pistää itsensä likoon monessa asiassa ja kun se työn tekemisen muoto on tommonen, ni mä pidän just tätä ansiosidonnaista ihan hirveen tärkeenä asiana. Että on edes joku semmonen tieto siitä, että jos ei nyt näiden viiden projektin jälkeen oo heti alkamassa uutta, niin mulla on se ansiosidonnainen siellä.”

“Et jos mä päädyn jonnekin vessoja siivoamaan ja se ei oo mun ala eikä työ, niin mä en enää pysty miettimään sitä seuraavaa siirtoa. Et ku tää on muutenkin niin hektinen tapa tehdä töitä, niin se, et jos sitä yhteiskunnan puolella lähetään rankasemaan ja raippaamaan ja jotenkin moittimaan, et ikään ku se tulee semmonen sieltä, että sä oot jotenkin vähän huonompi ihminen, jos sä nyt nostat sitä ansiosidonnaista jossakin kohtaa. Ni se semmonen asenneasia, et se pitäis nähdä myös, että voi olla, että joku elää yhteiskunnan tuilla, mutta meitä on tosi paljon semmosia, joille se on se varmistus sitten, että me annetaan nyt se 160 % itsestämme tässä kohtaa, kun me tiedetään, ettei me jouduta ihan tyhjän päälle sen jälkeen.

Et se niinku myös mahdollistaa sellasen ajattelun. Se on mun mielestä ihan hirveen tärkee asia, ku aattelee, et vuosikausia tekee sillä tavalla töitä ja antaa isoja panoksia välillä melkeen olemattomalla rahalla. Mä en tiedä, saanks mä tästä kesästä mitään palkkaa itselleni. Niin se on ikävä sitten, jos siitä tulee semmonen, et sä oot joku yhteiskunnan hylkiö. Kuulut semmoseen sakkiin. Ni se on mun mielestä, kun mä tiedän, et työelämä on vielä enemmän muuttumassa semmoseksi, ni pitäis myös arvostaa yhteiskunnan taholta. Ei ketään mun mielestä hyödytä semmonen, et samaan aikaan kuin tällaisen työn tekemisen kulttuuri, ni samaan aikaan sitä lähetään hankaloittamaan.”

Lähteet

Bamberry, Larissa & Campbell, Iain 2012. Multiple job holders in Australia: Motives and personal impact. Australian Bulletin of Labour 38, 4/2014, 293–314.

Hipple, Steven F. 2010. Multiple jobholding during the 2000s. Monthly Labor Review 133, 7/2014, 21-32.

Järvensivu, Anu 2014. Tarinoita suomalaisesta työelämästä. Tampere: Työterveyslaitos.

Järvensivu, Anu 2020a. Työn merkityksellisyyden kaipuu johtaa korkeakoulutettuja yhdistämään useita töitä. Työn tuuli. Henry ry, 60-70. Viitattu 20.5.2020. https://www.henry.fi/ajankohtaista/tyon-tuuli/2020/tyon-tuuli-12020.html

Järvensivu, Anu 2020b (hyväksytty julkaistavaksi). Mikä järki on kärsiä työssä? Teoksessa Houni, Pia; Jakonen, Mikko; Mutanen, Arto & Halonen, Ilpo (toim.) Työ ja järki. (tiedot tarkentuvat myöhemmin)

Järvensivu, Anu, Haapakorpi, Arja & Kauhanen, Merja 2020. Ei yhden työn varassa – ensimmäisiä havaintoja useista lähteistä ansaintaansa yhdistävistä. Viitattu 19.5.2020. https://projects.tuni.fi/monimuotoansiotyo/uutiset/tutkimusprojektin-valiraportti-7-2-2020/

Järvensivu, Anu & Pulkki, Jutta 2020. Multiple job holding, societal change, and individual careers: Contributions to the chaos theory of careers. Australian Journal of Career Development 29, 1/2020, 67-76.

Järvensivu, Anu & Valkama, Päivi 2005. Proaktiivisen työvoimapolitiikan rajoja ja mahdollisuuksia. Työpoliittinen tutkimus 268. Helsinki: Työministeriö.

Koivunen, Tuija & Jonker-Hoffren, Paul & Järvensivu, Anu & Leinonen, Minna & Haapakorpi, Arja & Perkiö, Mikko 2020. Itsensätyöllistäjät ovat väliinputoajia myös koronakriisin hoidossa. Politiikasta. Viitattu 19.5.2020. https://politiikasta.fi/itsensatyollistajat-ovat-valiinputoajia-myos-koronakriisin-hoidossa/

Kumar, Khushboo & Chatuvedi, Rachna 2017. Work-life balance and job satisfaction from the perspective of multiple job holding women: Comparative analysis of generational cohorts. International Journal of Advances in Management and Economics 6, 5/2017, 32-40.

Panos, Georgios A & Pouliakas, Konstantinos & Zangelidis, Alexandros 2014. Multiple job holding, skill diversification, and mobility. Industrial Relations 53, 2/2014, 223-272.

Pärnänen, Anna & Sutela, Hanna 2014. Itsensätyöllistäjät Suomessa 2013. Helsinki: Tilastokeskus.

Robertson, Nicola & Perkins, Harvey C. & Taylor, Nick 2008. Multiple job holding: Interpreting economic, labour market and social change in rural communities. Sociologia Ruralis 48, 4/2008, 331-350.

Suoranta, Anu & Leinikki, Sikke (toim.) 2018. Rapautuvan palkkatyön yhteiskunta – Mikä on työn ja toimeentulon tulevaisuus? Tampere: Vastapaino.

Throsby, David & Zednik, Anita 2011. Multiple job-holding and artistic careers: some empirical evidence. Cultural trends 20, 1/2011, 9-24.

World Economic Forum 2018. The future of jobs report 2018. Viitattu 24.4.2020. Centre for the New Economy and Society. http://www3.weforum.org/docs/WEF_Future_of_Jobs_2018.pdf