• Kirjoittaja: Minna Hautio, FM, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 31.8.2022

Tässä blogisarjassa kerrotaan siitä, miten Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijat kehittävät omien alojensa työelämää opinnäytetöidensä avulla. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti perustutkinnon opinnäytetyöt. Uusi blogikirjoitus ilmestyy kerran kuukaudessa aikavälillä syyskuu 2022 – tammikuu 2023.

Kulttuurituotannon mahdollistajat kehittämistöissä

Ammattikorkeakouluasetuksen (1129/2014, 4 §) mukaan ammattikorkeakoulun tehtävä on kouluttaa osaajia, joilla on valmiudet toimia työelämässä oman alansa asiantuntijoina. Kasvu asiantuntijuuteen on pitkä tie, jota pohjustetaan koko opintojen ajan ja se jatkuu työelämässä. Nopeasti muuttuvassa ja monimuotoistuvassa toimintaympäristössä asiantuntijalta vaaditaan joustavaa ja ketterää kehittämisosaamista. Valmistumisensa alla opiskelija kiteyttää tämän osaamisensa opinnäytetyöhön, jonka avulla hän kehittää oman alansa työelämää. Tässä blogikirjoituksessa avaan sitä, miten kulttuurituotantoalan ja sen toimintaympäristön ilmiöt heijastuvat Humanistisen ammattikorkeakoulun kulttuurituottajaopiskelijoiden viime vuosina tekemissä AMK-perustutkinnon opinnäytetöissä.

Kulttuurituottajan työkenttä on laaja

Kulttuurituottajien keskeinen työmaa ovat tapahtumatuotannot, joten opinnäytetöistäkin suuri osa käsittelee niitä. Tapahtumatuotannot ovat laaja käsite ja niihin kuuluu kulttuurialan taidesisältöisten tapahtumien lisäksi myös esimerkiksi urheilutapahtumia ja tapahtuma voi olla fyysisen tapahtuman lisäksi virtuaalinen tai hybriditapahtuma.

Opinnäytetyön tilaava organisaatio on yleensä kulttuurialan yritys – yhä useammin opiskelijan oma – tai yhdistys, mutta myös julkinen sektori, liitot ja muut keskusjärjestöt tilaavat niitä. Viime aikoina opinnäytetöiden toimeksiantajina ovat olleet aiempaa useammin museot ja kirjastot, mikä liittynee niiden tarpeeseen palvella asiakkaitaan entistä laajemmin myös tapahtumia ja uudenlaisia palveluja tuottamalla.

Myös elokuva-, tv- ja muut mediatuotannot työllistävät kulttuurituottajia yhä enenevässä määrin. Pieni osa opinnäytetöistä suuntautuu kulttuurialan yhdyspinnoille, esimerkiksi matkailualalle. Tämänkin suunnan voi olettaa kasvavan entisestään, yhdistäähän molempia aloja sisällökkäiden elämysten tuottaminen.

Korona rysähti keskelle kulttuurin kenttää

Kulttuurituotantoala on viime vuosina ollut ennennäkemättömän kovalla koetuksella. Koronapandemia on saattanut alan sekä taloudelliseen kurimukseen että perimmäisten asioiden äärelle – siihen, miten kulttuurielämyksiä on mahdollista tuottaa, kun niistä poistetaan niille ominainen ominaisuus, fyysinen läsnäolo. Ei siten ole ihme, että korona-aikana opinnäytetyöt käsittelivät valtaosaltaan koronapandemian aiheuttamia paineita ja niistä selviämistä. Kohteet voivat olla paikallisia, kuten Pirkanmaan teatterit (Litjo 2020) tai valtakunnallisia, kuten galleriakenttä (Turtiainen 2020) tai festivaaliorganisaatiot (Vartiainen & Niemi 2020).

Lähes kaikissa korona-ajan opinnäytetöissä sivutaan tavalla tai toisella digitaalisuutta. Digitaalisuus on muutenkin ollut jo usean vuoden ajan opinnäytetöiden keskeisiä teemoja. Useimmiten digitaalisuus on näyttäytynyt erityisesti sosiaalisen markkinoinnin aiheiden kautta, mutta korona-aika on tuonut mukaan erityisesti striimauksen ja siihen liittyvien näkökulmien pohdinnan. Teknisen toteutuksen ja ansaintalogiikoiden lisäksi pohdinnan alaisena on ollut erityisesti se, miten taidesisällöt ja vuorovaikutus yleisöjen kanssa välittyvät digitaalisessa kanavassa (esim. Leino 2020; Kaisanlahti 2021), ja millaisia näkymiä digitaalisuus tarjoaa yleisöpohjan kasvattamiseen (esim. Suokas 2021).

Liiketaloudellinen ajattelu on yksi kulttuurituotannon kulmakivistä

Kulttuurituottajan tehtävänä on mahdollistaa taide- ja kulttuuritoimintojen toteutuminen. Näin tehdessään hän soveltaa menetelmiä, jotka ovat tuttuja erityisesti liiketoiminnan parista. Tällaisia ovat esimerkiksi markkinointi, rahoitus, brändityöskentely, projektinhallinta, strateginen suunnittelu, tuotteistaminen ja palvelumuotoilu. Opinnäytetöissä nämä näyttäytyvät erilaisten strategioiden, suunnitelmien, tuotteiden ja palveluiden luomisena. Ajattelun liiketaloudellisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kehittämisen kohteen tulisi aina olla voittoa tavoitteleva. Toiminnan jatkuvuuden turvaamisen näkökulmasta tulevaisuuteen tähtäävä suunnitelmallisuus ja visiointi hyödyttävät myös ei-kaupallisia toimijoita (esim. Tanskanen 2020; Mäntymaa 2020).

Kulttuurituotannot nähdään nykyään yhä enenevässä määrin kulttuuripalveluina. Tämän näkökulmanvaihdoksen myötä alalla puhutaan nykyään tuotteistamisen sijaan enemmänkin palvelumuotoilusta. Opinnäytetöissä käytettävä sanasto ja näkökulma ovat muuttuneet samaan tahtiin, kun uusia termejä on lanseerattu ja määritelty tutkimus- ja opetuskirjallisuudessa. Palvelumuotoilussa asiakkaan rooli on keskeinen ja se näkyy myös opinnäytetöiden menetelmästrategioissa (esim. Heikinheimo 2017). Toimintaa kehitettäessä on otettu rohkeasti mukaan uusiakin menetelmiä, kuten esimerkiksi elämyksellistä ennakointia (Ikonen & Heiskanen 2021).

Kulttuuritoiminta etsii uusia yleisöjä

Uusien yleisöjen saavuttaminen on kulttuurialan keskeisimpiä haasteita. Tämän ratkaisemiseksi ovat innovatiiviset keinot tarpeen. Usein tämän aihepiirin opinnäytetyöt tehdäänkin johonkin hankkeeseen, sillä hanketoiminta mahdollistaa erilaisia rohkeitakin kokeiluja (esim. Eskola 2014; Pekola 2022).

Uusia yleisöjä ei haluta pelkästään saavuttaa vaan heitä halutaan myös monin tavoin osallistaa ja aktivoida sekä itse toimintaan että sen kehittämiseen (esim. Abendstein & Lahtinen 2016; Salo 2021; Koskimies 2022). Osallistaminen liittyy osittain taiteen soveltavan käytön tematiikkaan, jota kentällä on jo vuosikymmenien ajan tehty. Myös opinnäytetöissä taiteen soveltava käyttö on ollut vahvasti läsnä jo pitkään (esim. Heikkilä 2015).

Saavutettavuus- ja kestävyysajattelu on tullut osaksi kulttuurituotannon arkea

Saavutettavuus on yksi opinnäytetöiden kestoaiheista. Näkökulma on tarkentunut ja terävöitynyt sitä mukaa, kun saavutettavuusajattelun ja siihen liittyvien normien edellytetään olevan yhä näkyvämpi ja integroituneempi osa palvelujen tarjoamista (esim. Eriksson 2016). Esteettömyyden teemojen lisäksi saavutettavuutta käsittelevissä opinnäytetöissä keskiöön on noussut sosiaalinen saavutettavuus (esim. Rossi 2021). Samaa yhdenvertaisuuden aihepiirin jatkumoa ovat sosiaalisen kestävyyden teemat, jotka erityisesti tapahtuma-alalla ovat tällä hetkellä polttopisteessä (esim. Rapo 2021; Ylinen 2022).

Opinnäytetöissä kestävän kehityksen näkökulmat ovat muutenkin esillä. Ekologisuus mainitaan opinnäytetyön keskeisenä sisältöteemana 2010-luvun alussa vielä harvakseltaan, mutta vuosikymmenen kuluttua ekologisuusajattelusta on tullut kulttuurituotantoalalla ja siten myös opinnäytetöissä jo normi. Yleisimmin aihetta on käsitelty kierrätyksen ja hiilijalanjäljen laskemisen näkökulmasta (esim. Rautio 2015; Hellman 2020; Westerlund & Perkkiö 2022). Tyypillisin tilaaja tällaiselle opinnäytetyölle on tapahtumaorganisaatio, mutta myös elokuva- ja tv-tuotannot ovat hyvin edustettuina (esim. Kuusemo & Wahlberg 2019; Hatakka 2021).

Mitä uusia avauksia on odotettavissa?

Viime aikojen uudempia avauksia opinnäytetöissä ovat olleet erilaiset virtuaalisten palvelujen ja ympäristöjen tuottamiseen liittyvät teemat. Virtuaalisen ja lisätyn todellisuuden lisäksi kulttuurituotantoalalla yleistyvät yhdistetyn todellisuudet (MR) keinot, joita sovelletaan erilaisiin kohteisiin (esim. Eklöf 2022). Myös pelit tuotteina ja pelaaminen tapahtumatuotantona (esim. Palonen & Katajisto 2016) alkavat näkyä opinnäytetöiden aiheissa. Digitaalisuudessa on myös muita nousevia trendejä, esimerkiksi lohkoketjuteknologian hyödyntäminen kulttuurituotannon ansainnassa (Nikander 2019), ja lienee vain ajan kysymys, koska ensimmäinen digitaaliseen taiteeseen ja NFT:hen (non-fungible token) liittyvä opinnäytetyö on työn alla.

Kansainvälisyys näyttäytyy opinnäytetöissä jonkin verran (esim. Heikkilä 2021), mutta vielä harvakseltaan. Humakista on aina lähdetty harjoitteluun ulkomaille ja usein kansainvälisille opinnäytetöille löytyykin tilaaja tätä kautta. Lisäksi Humakin verkkotutkinto-opiskelijat voivat opiskella paikasta riippumatta ja moni heistä asuu ja työskentelee ulkomailla. Tässäkin mielessä kansainvälisen näkökulman voi olettaa lisääntyvän.

Toisaalta kulttuurituotannon kenttään vaikuttavat trendit ja ilmiöt ovat kansainvälisiä, ja kansainvälisyyttä on myös omassa maassa. Kansainvälistä katsetta on siis syytä terästää, vaikka tilaaja ja kehittämistehtävä Suomen rajojen sisällä sijaitsisivatkin.

Kiinnostava uusi juonne opinnäytetöissä on vaikuttavuusnäkökulma (esim. Tammenpää 2020). Vaikuttavuutta on hankala mitata, mutta siitä on nopeasti tullut yksi tärkeimmistä onnistumisen arvioinnin mittareista. Siihen liittyvän kehittämisen voikin siksi odottaa lisääntyvän jatkossa.

Kulttuurituotannon opinnäytetyöt eivät pelkästään seuraa aikaansa vaan muokkaavat sitä. Kehittämistehtävien aiheet ovat peräisin kentän toimijoilta ja usein niillä pyritään ratkomaan kulttuurituotannon alan perimmäisiä haasteita. Haasteita ratkotaan yksi asia kerrallaan, ja kehittämisen tulokset viedään nopeasti kentälle. Sieltä käsin ne kehittävät yksittäisten toimijoiden työtä, mutta välillisesti koko alaa, ja samalla rakentavat sen tulevaisuutta.

 

Lähteet

Abendstein, Emma & Lahtinen, Mona 2016. Liikettä Lähiöön – Peltosaari. Passiivisen lähiön asukkaiden osallistaminen katu-ja yhteisötaiteen keinoin. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604295539

Eklöf, Annika 2022. Digitaalisia tarinamuotoja paikallishistoriasta. Case: Huittisten museo https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204276221

Eriksson, Panda 2016. Kulttuuri kuuluu kaikille! Kartoitus saavutettavuuden ja esteettömyyden tilanteesta sekä esteettömyyden kehitystyö Turun kaupungin kahdessa kulttuuri-instituutiossa: Pääkirjastossa ja Konserttitalolla. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604285404

Eskola, Marjo 2015. Kaverille kanssa. Uusien kävijöiden osallistaminen Käräyttäjäkaveri-pilotissa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120117678 Hatakka, Maria 2021. Ekologisesti kestävän elokuvan tuotantosuunnitelma. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021121526041

Heikinheimo, Erika 2017. Suomen valokuvataiteen museon palvelupolun kehittäminen asiakaslähtöisten menetelmien avulla. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112117592

Heikkilä, Miia 2015. Itseisarvoa vai välineellistämistä? Taide hyvinvointipalveluissa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112317327

Heikkilä, Tiia 2021. Tapahtumajärjestäjän opas vuosittain vaihtuvalle tuottajalle. CASE Finn Filmnapok. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105077704

Hellman, Jertta 2020. Lentologistinen hiilijalanjälki elokuvafestivaalin tuotannossa. Case Tampereen elokuvajuhlat. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004205407

Ikonen, Paula & Heiskanen, Marika 2021. Elämyksellisen ennakoinnin menetelmät kulttuurialalla. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021090217375

Kaisanlahti, Satu 2021. ”Esiintyjän arvosana striimaukselle 6/10”. Artistien ja muusikoiden striimauskokemukset. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105178927

Koskimies, Petrus 2022. Saavutettavuuden parantaminen verkkoympäristössä. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022051910348

Kuusemo, Tiina & Wahlberg, Helena 2019. TV-tuotantoyhtiön ekologisuus. Kestävämmät toimintamallit. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121827334

Leino, Kati-Anne 2020. Tekninen ohje tapahtumien striimaukseen ja online-elokuvafestivaalin luomiseen: Case: Tampereen elokuvajuhlat – Tampere Film Festival ry. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020102821725

Litjo, Julia 2020. Vaihtoehtoiset toimintamallit Pirkanmaan teattereissa Covid-19-Pandemian aikana. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021052410817

Mäntymaa, Iiris 2020. Osallisuudesta intoa strategiaprosessiin! Uuden järjestön strategia yhteisöllisin menetelmin. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052213007

Nikander, Julius 2019. Musiikkiala lohkopeleissä. Lohkoketjuteknologian soveltaminen musiikkialalla. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112723036

Palonen, Lauri & Katajisto, Richard 2016. Yle elektronisen urheilun vaikuttajana – tutkimus kentän nykytilasta ja kuluttajatottumuksista. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015121621090

Pekola, Juhamatti 2022. Jalkautuvan työn kehittäminen – Omakehu-hankkeen tavoitettavuuden parantaminen kokeilemalla kehittäen. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202203243967

Rapo, Viivi 2021. Sosiaalinen kestävyys populaarimusiikin yleisötilaisuuksissa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112220972

Rautio, Eveliina 2015. Maailma kylässä -festivaali 2015. Hiilijalanjälkitutkimus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603092983

Rossi, Annika 2021. Uusia yleisöjä saavutettavuutta edistämällä: Näkökulmia yleisöjen kasvattamiseen sosiaalisen ja taloudellisen saavutettavuuden kautta. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105046805

Salo, Jaakko 2021. Lähiötapahtuma sosiaalisen pääoman rakentajana: Case: Koivukylän Vallaton Yö 2018. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105118335

Suokas, Kaisa 2021. Digitaalisuuden hyödyntäminen yleisöpohjan kasvattamisessa taide- ja kulttuurialalla. Suomalaisia ja kansainvälisiä näkökulmia. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104205241

Tammenpää, Ronja 2020. Vaikuttavuustuottaminen yhteiskunnallisella elokuvafestivaalilla. Case: Take One Action Film Festival. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005026805

Tanskanen, Tiina 2020. Mylly tekee, tukee ja mahdollistaa: Strategia Luovien alojen yhdistys Pro Mylly ry:lle. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020112824864

Turtiainen, Minea 2020. Kartoitus vaihtoehtoisista toimintamalleista taidegallerioissa koronakriisin aikana. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020090520128

Vartiainen, Anna-Maija & Niemi, Oona 2020. Valtakunnalliset korona-avustukset musiikkifestivaaliorganisaatioiden näkökulmasta. Valtiollisten ja kunnallisten toimijoiden tukitoimet koronaviruspandemian aikana. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121628565

Westerlund, Ina & Perkkiö, Nelli 2022. Ekologisesti kestävä tapahtumatuotanto – Case Arabian katufestivaali. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204255883

Ylinen, Tessa 2022. Sosiaalisen kestävyyden näkökulman huomioiminen musiikkitapahtumatuotannossa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202202212711

Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista 1129/2014.