Digitaaliseen tiedonkäsittelyyn johtanut tekninen kehitys on muuttanut maailmaa lyhyessä ajassa valtavasti. Ajatus arkisen lankapuhelimen ja järjestelmäfilmikameran yhdistämisestä 1970-luvulla olisi ollut naurettava, mutta nyt yhä useampi kantaa mukanaan älylaitetta, jonka ominaisuudet hämmästyttävät monipuolisuudellaan.

Halutessaan voi puhua minne tahansa useampaa kanavaa pitkin, kuvata valo- ja elokuvaa, äänittää, manipuloida aineistoa helppokäyttöisin ohjelmin, paikantaa itsensä, mitata nopeuttaan, korkeuttaan ja suuntaansa sekä keskustella ympäristönsä kanssa monipuolisesti, lukea lehtiä, kirjoja, kuunnella musiikkia, katsoa elokuvia ja televisiota sekä moittia sääennustajia havaitessaan pukeutuneensa aamulla väärin.

Kun tämän yksittäisen ihmisen perspektiivin laajentaa koskemaan koko kulttuurituotantoa – niin kulttuurin teollisuutena kuin laajempanakin yhteiskunnallisena toimintana – saa varovasti kiinni siitä, miten suuresta mullistuksesta onkaan kysymys. Omanlaisiaan pieniä vallankumouksia ovat saaneet aikaan mm. CD-äänilevyjen yleistyminen 1990-luvulla ja sittemmin digitaalisen valo- ja videokuvauksen leviäminen. Digitaaliset elokuvat, e-kirjat, sähköiset galleriat ja suoratoisto- ja tallennuspalvelut sekä mitä erilaisimmat pelit ovat nykyisin itsestään selvää arkea. Muutos on edennyt keittiön puolelta, tuotanto- ja jakelutekniikasta arkisin sovelluksiin ja palveluihin kaikenkattavasti ja nopeasti.

Humak laskutus
Kulttuurituottajien työ sirtyy mapista pilveen, kirjoittaa Humakin kulttuurituotannon lehtori Jari Hoffrén.

Kulttuurituotannon – kulttuuriorganisaatioiden ja tuottajien – arjessa kehitys näkyy monin tavoin. Pilvi on korvaamassa mapin ja toiminta siirtymässä digitaalisiin järjestelmiin. ”Työskentely tietokoneella” tarkoittaa nykyisin tuotantoprosessien hallintaa erilaisissa sähköisissä ja digitalisoiduissa ympäristöissä.

Erilaisia sähköisiä sovelluksia ja työkaluja käytetään mm. tapahtumien esituotantovaiheessa tiedonhankintaan, sisällönsuunnitteluun mm. artistien hankkimisessa ja arvioinnissa, budjetointiin, riskianalyyseihin, markkinointiin ja viestintään, lippukauppaan, alue- ja turvallisuussuunnitteluun sekä laajemmin teknisen tuotannon suunnitteluun ja seurantaan.

Tapahtumien ja tilaisuuksien h-hetkellä taltioinnit, toiminnan seuranta ytimessään turvallisuusjohtaminen sekä viestiliikenne  tapahtuvat yhä useammin juuri digitalisoidusti. Lavalla ja tiloissa ääni- ja valotekniikkaa tehosteineen ohjataan yhä useammin digitaalisesti, ja digitaalisesti ohjataan myös robottia, joka roudaa flyygelin portaikosta estradille ja takaisin. Älyrannekkeet helpottavat tapahtumakävijän toimintaa. Jälkituotantovaiheessakin operoidaan laskutuksista jälkiarviointeihin ja sidosryhmäpalautteisiin pitkälti digitalisoiduin sovelluksin.

Käytännöt muuttuvat tapahtumien ja kulttuurilaitosten toiminnan lisäksi vapaalla kentällä ja taiteen soveltavan käytön piirissä, jolloin mm. hyvinvointiteknologia astuu kuvaan. Kulttuuri- ja viihdeteollisuudessa todellisuuden manipulointi mahdollistaa aikamatkat, kun historiallisia henkilöitä, paikkoja ja tapahtumia tuotetaan lisätyn todellisuuden keinoin. Todellisuuden ääriin ja uusiin todellisuuksiin päädytään taas virtuaalitodellisuutta tuottaen ja hyödyntäen.

Ihmisen avukseen kehittämä tekniikka haastaa keksijänsä ja kykenee ainakin jäljittelemään luovaa toimintaa. Taustalla koko kulttuurin toiminnan ja talouden logiikka on muutosten kourissa.  Inhimillinen luova työ on sekin älylaitteen ja maksukorttitietojen välittämän raakadatan muodossa tuotannontekijä mm. alustataloudelle. Valinnat ja kulutustottumukset löytävät tekoälyn avulla tiensä (elämys)tuotteiden ja –palveluiden suunnitteluun ja kohdentamiseen yhä nopeammin, ja tiedosta on kiinnostunut myös valta.

Näiden teknisten mahdollisuuksien ja uhkien keskellä ihminen kulttuuriolentona kysyy yhä kysymyksiään ja tulkitsee  elämäänsä myös taiteen keinoin. Kulttuurituotanto yhdyspintoineen elää ja kehittyy dynaamisessa jännitekentässä live-, digi- ja virtuaalitodellisuuksien, tuotteiden ja palveluiden uusintajana ja uudistajana.

Pysykäämme kelkassa.

Blogin piirroskuva: Jarmo Röksä