Forumteatteria kulttuurituottajille ja alan opiskelijoille

Joulukuussa 2025 Keski-Suomen tuottajaverkoston jäsenille ja Humakin kulttuurituotannon opiskelijoille tarjottiin mahdollisuus käsitellä tuottajan työhön liittyviä haasteita forumteatterin keinoin. Teatteritapahtuman toteutti Teatterikone Jyväskylän Kulttuuritalo Villa Ranassa, ja tilaisuuden järjesti Tuottajakeskus Living Lab -hanke.

Esitystä varten osallistujilta kerättiin anonyymin lomakekyselyn kautta tietoa siitä, mikä ärsyttää tai ahdistaa tuottajan työssä. Kyselyn pohjalta Teatterikone suunnitteli esityksen, joka sisälsi kolme tiivistä tuottajan työhön liittyvää kohtausta. Forumteatterin periaatteiden mukaisesti katsojilla oli myös mahdollisuus osallistua esitykseen. 

Osallistuimme tapahtumaan eri positioista: Vuosina 2024–2026 toimivan Tuottajakeskus Living Lab -hankkeen projektipäällikkönä ja tuottajana sekä kulttuurituotannon opettajina. Tässä blogitekstissä pohdimme soveltavan teatterin roolia kokemuksellisessa oppimisessa.

Sorrettujen teatterista forumteatteriin

Soveltava teatteri on sateenvarjokäsite, joka yhdistää erilaisia esittävän taiteen muotoja. Tavoitteena on hahmottaa tekijöitä, jotka muokkaavat yksilöiden ja yhteisöjen todellisuutta ja vaikuttaa asioihin, jotka koetaan ongelmallisiksi. (Jäntti & Loisa, 2018; Ryynänen, 2021.)  

Brasilialaisen teatteriohjaaja ja aktivisti Augusto Boalin 1970-luvulla kehittämä Sorrettujen teatteri (Theatre of the Oppressed) on yksi soveltavan teatterin muoto. Se auttaa tunnistamaan ja käsittelemään sosiaalisia ongelmia, piileviä yhteiskunnallisia valtasuhteita, sortavia rakenteita ja tabuja. Sorrettujen teatterissa katsojat otetaan aktiivisesti mukaan esitykseen. Heillä on mahdollisuus ehdottaa ratkaisuja esille nousseisiin ongelmiin ja epäkohtiin ja vaikuttaa siten tarinan kulkuun. Teatterimuodon tavoitteena onkin kannustaa kriittiseen ajatteluun, osallistumiseen ja toimintaan tilanteen parantamiseksi. (Lindholm, 2025.)

Lyhyistä kohtauksista rakentuva forumteatteri on yksi tunnetuimmista sorrettujen teatterin sovelluksista. Näissä kohtauksissa yhtä tai useampaa päähenkilöä kohdellaan huonosti. Pääideana on esitellä ongelma, mutta jättää tilanne yleisön ratkaistavaksi. Usein koko näytelmä esitetään ensin ilman keskeytyksiä. Tämän jälkeen seuraa uusi kierros, jonka aikana osallistujat voivat keskeyttää esityksen, kun epäkohtia ilmenee. Heillä on mahdollisuus joko kommentoida esitystä, ehdottaa muutoksia tai jopa tulla mukaan näyttelemään. (Lindholm, 2025.)

Teatterikoneen tulkinnat tuottajuudesta

Teatterikone on yli 20 vuotta toiminut pieni ammattiteatteri, joka järjestää myös koulutuksia. Työpajamaiset koulutukset keskittyvät erilaisiin työyhteisöiden, vuorovaikutustilanteiden ja ilmaisun haasteisiin draaman avulla ilmiöitä näkyväksi tehden. Koulutusten keskiössä on positiivinen pedagogiikka, valmentava ja ihmislähtöinen johtajuus. (Teatterikone, (n.d.).) Tuottajuuteen liittyvän forumteatteritilaisuuden Teatterikone rakensi tuottajille toteutetun kyselyn pohjalta, johon vastasi 30 anonyymia tuottajaa. Kyselyssä työhön liittyvän ärsytyksen ja ahdistuksen aiheina toistuivat erityisesti kiire, aikataulutuksen haasteet, työn pätkittäisyys ja sirpalemaisuus, taloudellisten resurssien puutteet, tiimityön ja vuorovaikutuksen ongelmat, työn yksinäisyys ja tuottajan ammatin heikko tunnettuus.

Teatterikoneen esityksessä oli kolme kohtausta. Ensimmäisessä kohtauksessa tuottajaharjoittelija jätettiin järjestämään tapahtumaa yksin ja hän yritti suoriutua tehtävästä epätoivon vimmalla. Harjoittelija joutui toimimaan ilman kunnollista ohjausta paikallisen puuhahenkilön hääriessä ympärillä ja sekoittaessa kuvioita entisestään. Toinen kohtaus keskittyi hieman varomattomaan tuottajaan, joka juuri ennen esiintymistilannetta päätyi välittämään kriittistä palautetta herkälle taiteilijasielulle. Kolmannessa kohtauksessa festivaalityöntekijä kantoi yksin vastuun kaikesta mahdollisesta lavanrakentamisesta, lipunmyyntiin, grilliruoan valmistamiseen ja esiintyjädiivan palvelemiseen.    

Näytelmän kohtaukset olivat piinallista katsottavaa kohti katastrofia kuljettavine juonenkäänteineen ja kärjistettyine henkilöhahmoineen, joille oli kuitenkin helposti löytettävissä kosketuspintaa todellisesta elämästä. Erityisesti ensimmäinen kohtaus, jossa uusi työntekijä jäi vaillinaisesti ohjeistettuna paikallisen puuhahenkilön mielivaltaisesti käskytettäväksi, herätti eläviä muistikuvia vuosien varrelta.

Taiteelliset menetelmät ja kokemuksellinen oppiminen

Teatterikoneen rakentama kuva tuottajuudesta oli paitsi traaginen, myös komediallinen, mikä hieman kevensi ilmapiiriä. Koska katsojien joukossa oli paljon kulttuurituotannon opiskelijoita ja myös heidän opettajiaan, valittiin yleisön kanssa työstettäväksi ensimmäinen harjoitteluun liittyvä kohtaus. Yleisö kommentoi aktiivisesti, kuinka toimintaa tulisi muuttaa, ja muutamat jopa uskaltautuivat näyttämölle pyrkimyksenään vaikuttaa tilanteeseen.

Lavalle harjoittelijan roolissa uskaltautuneet joutuivat huomaamaan, ettei heillä ollut suurtakaan mahdollisuutta vaikuttaa tilanteeseen – siihen, ettei ohjaavaa henkilöä lainkaan kiinnostanut sen paremmin tilaisuus, jota oltiin toteuttamassa kuin harjoittelijan ohjaaminenkaan. Ohjattavalla ei ollut tilanteessa minkäälaista valtaa, eikä tilanne muuttunut, vaikka hän yritti ottaa aktiivisemman roolin tilanteen selkeyttämiseksi. Tilanne alkoi purkautua vasta, kun lavalle astui uusi henkilö, oppilaitoksen edustaja, harjoittelijan tueksi. Uudessa tilanteessa opiskelijan selusta tuli turvatuksi, mutta tilanne herätti myös kysymyksiä, toimiko myös oppilaitoksen edustaja tilanteessa hieman kyseenalaisesti, neuvottelemisen sijasta työnantajaa painostaen. Eräs anonyymi osallistuja kuvasi kokemustaan esityksestä seuraavasti:

”Olin ensimmäistä kertaa katsomassa forumteatteri-esitystä, ja kokemus oli voimakas ja puhdistava: kohtausten aitous ahdisti, itketti ja lopulta nauratti. Jos jotain pitäisi esityksessä vielä kehittää, se olisi tuottajan omien toimintatapojen käsittely. Ongelmat eivät ole aina ympäristössä, vaan omalla käytöksellä voi paljonkin vaikuttaa siihen, millaisiksi tilanteet kehittyvät.”

Tilaisuuden jälkeen jäimme vielä pohtimaan soveltavan teatterin mahdollisuuksia pedagogiikan tukena, erityisesti kokemuksellisen oppimisen näkökulmasta. Liennyttikö esitys tuottajan yksinäisyyttä tekemällä näkyväksi työssä tyypillisesti toistuvia tilanteita ja valta-asetelmia, tai avautuiko siitä rakentavia työvälineitä tuottajan työn tueksi? Auttoivatko komediallisuus ja kärjistetyt tilanteet hahmottamaan tuottajan työn haasteita selkeämmin tai uudessa valossa? Vaikkei yleisön osallistumisella tilanteisiin aina ollut suurtakaan vaikutusta juonen kehkeytymiseen, herätti esitys joka tapauksessa pohtimaan vaihtoehtoisia toimintamalleja. Ehkä juuri se, etteivät taiteelliset menetelmät tuota valmiita vastauksia, vaan pikemminkin sysäävät mielen, mielikuvituksen ja empatian liikkeeseen, on niiden keskeisintä antia kokemuksellisen oppimisen kannalta.

Kirjoittajat:

Sari Kuuva

Maija Sydänmaanlakka

Lähteet:

Jäntti, S. & Loisa, J. (toim.) (2018). Theatre eli Kotiteatteriprojekti. Teatteri toipumisen välineenä -hankkeen loppuraportti. Haettu 1.2.2026.

Kurki, T., Martikainen, J., Saresma, T., Jäntti, S., Pöyhönen, S. & Jyväskylän yliopisto. Nykykulttuurin tutkimuskeskus. (2025). Taide tietämisen tapana. Jyväskylän yliopisto. Haettu 1.2.2026.

Lindholm, A. (2025). Sorrettujen teatteri. Teoksessa M. Hautio & A. Lindholm (toim.), Heittäydy – irrottele – ylläty.  Tutkimuksellisen kehitystyön menetelmät (s. 154-157). Professional Publishing Finland.

Ryynänen, S., Nortio, E. & Varjonen, S. (2021). Soveltava teatteri taideperustaisena tutkimuksena. Teoksessa S. Ryynänen & A. Rannikko (toim.), Tutkiva mielikuvitus. Luovat, osallistuvat ja toiminnalliset tutkimusmenetelmät yhteiskuntatieteissä (181-214). Gaudeamus. Haettu 1.2.2026.

Teatterikone. (n.d.). Haettu 1.2.2026.