Nuorisotyöntekijästä pelikasvattajaksi

Pelaajabarometrin 2020 mukaan suomalaisista 88% pelaa vähintään kerran kuukaudessa jotakin peliä. Erilaisten pelien pelaaminen on lisääntynyt korona-aikana. Ei-digitaalisten peleistä korttipelit, seura- ja lautapelit ovat kasvattaneet suosiotaan. Digitaalisia pelejä pelataan useimmiten mobiililaitteilla. Eniten ja monipuolisimmin pelaavat 10-19-vuotiaat. Heidän suomiaan pelejä ovat pulma- ja toimintapelit, simulaatiopelit ja seikkailupelit. (Kinnunen, Taskinen & Mäyrä 2020, 27, 31, 43, 3, 49).

 

Pelaamisen tulisi olla mukavaa tekemistä

Pelaaminen on monen lapsen, nuoren ja aikuisen harrastus. Pelatessa voi kokea monenlaisia tunteita mukavasta yhdessäolosta jännitykseen, kirvelevään pettymykseen ja voitonriemuun. Peli voi olla vanha suvussa kulkenut lautapeli, itse keksitty ja tehty peli, uusi kaupan peli tai verkkopeli. Pelata voi yksin tai yhdessä muiden kanssa. Oleellisinta pelissä on sen parissa viihtyminen ja muiden kanssa pelatessa mukava yhdessäolo. Pelaaminen voi olla myös väline monenlaiseen oppimiseen sen lisäksi, että se on hauska tapa viettää vapaa-aikaa. Perinteisesti nuoret ovat pelanneet pelejä kavereidensa kanssa keskenään jonkun kotona. Nykyään pelejä voi pelata myös esim. kahviloissa, netissä, kirjastoissa tai nuorisotiloilla.

Blogi Nuorisotyöntekijästä pelikasvattajaksi: Hajallaan oleva korttipakka, jonka vieressä on erimuotoisia noppia ja puinen yksinpelattava lautapeli.
Perinteiset pelit kiinnostavat yhä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Pelaamisessa on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Pelaaminen ei välttämättä ole kaikille nuorille mahdollinen harrastus taloudellisista syistä. Lasten oikeuksien sopimuksessa taataan artiklassa 31 “the right of the child to rest and leisure, to engage in play and recreational activities”. Englannin kielessä, toisin kuin suomen kielessä, sama sana tarkoittaa sekä pelaamista ja leikkimistä. Leikin ja pelaamisen tulisi kuulua kaikille lapsille ja nuorille riippumatta perheiden varallisuudesta tai millaiseen perheeseen lapsi kuuluu tai millainen hän on. Kuitenkaan kaikkien lasten ja nuorten mahdollisuudet eivät ole yhdenvertaisia. Tästä syystä lasten ja nuorten parissa työskentelevät ovat avainasemassa. He pystyvät mahdollistamaan yhdessä pelaamisen myös sellaisille lapsilla ja nuorille, joiden ei ole taloudellisista syistä mahdollista saada suosittuja pelejä itselleen. Nuoret voivat myös olla yksinäisiä, heiltä voi puuttua kavereita, joiden kanssa pelata. Tästäkin syystä on tärkeää voida tarjota nuorille nuorisotyöllistä pelitoimintaa.

Pelaamiseen voi kuitenkin liittyä nuorelle ikäviä kokemuksia kiusaamisesta tai häirinnästä. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama Helsingin kaupungin koko Suomen laajuinen Non-toxic – syrjimätön pelikulttuuri –hanke on toiminnallaan pyrkinyt kehittämään pelitoimintaa ja pelikulttuuria harrastukseksi, joka olisi kaikille avoin ja turvallinen ja jossa ei esiintyisi vihapuhetta tai häirintään (Nuorten Helsinki 2021). Nuorisotyön ammattilaisten tulisikin tuntea entistä paremmin pelaamiseen liittyvä problematiikka sekä käyttää pelikasvatusta aktiivisesti pelaavien nuorten kanssa työskenneltäessä.

 

Pelikasvatus ja pelisivistys

Mikko Meriläisen (2020, 44) pelikasvatuksen määritelmän mukaan pelikasvatuksen lähtökohta on kasvatettavan kunnioittaminen ja hyväksyttävien, kasvatettavasta välittävien, menetelmien käyttäminen. Aatteellisesti määritelmä perustuu dialogisen kasvatuksen filosofiaan. Toiminnallisesti pelikasvatus tarkoittaa Meriläisen mukaan kasvatuksen keinoin tapahtuvaa tarkoituksellista, tavoitteellista sekä myönteistä vaikuttamista kasvatettavan pelisivistysprosessiin. Tällaisia keinoja ovat muun muassa keskustelu, kysyminen, neuvominen, tukeminen ja esimerkin näyttäminen.

Pelisivistys puolestaan on pohja, jolle pelikasvatus rakentuu. Pelisivistys taas on ensinnäkin prosessi, jossa nuori tai aikuinen rakentaa peleihin ja pelaamiseen liittyvää osaamista sekä hyödyntää sitä rakentavasti ja eettisesti vuorovaikutuksessa ryhmän kanssa. Toiseksi pelisivistys osaamista, joka on syntynyt prosessin seurauksena ja kolmanneksi se on yhteiskunnallinen ihanne, jonka tavoitteena on ymmärtää pelaamisen kulttuureja, ja jossa niiden ymmärtämistä pidetään tärkeänä. (Meriläinen 2020 39, 43.)

Kuvassa Arctic invitational –tapahtuman kattonäytöt, joissa näkyy käynnissä oleva räiskintäpeli Counter-Strike. Pelataan karttaa nimeltä Train.
Digitaliset pelit ovat nuorten miesten suosiossa.

 

Pelikasvatuksen opintoja nuorisotyöntekijöille

Keväästä 2019 lähtien Humanistisen ammattikorkeakoulun nuorisotyön koulutuksessa on seurattu nuorten pelimaailmaa ja nuorisotyöllistä pelitoimintaa. Samanaikaisesti pelitoiminnan tuntemuksen ja ymmärryksen kasvaessa on käynyt ilmi, että nuorisotyön koulutus tarvitsee pelikasvatuksen opintoja. Opintojen kehitys lähti liikkeelle syksyllä 2019, jolloin Humak tilasi aihetta käsittelevän yhteisöpedagogi ylempi AMK opinnäytetyön Stella Härköseltä. Härkösen opinnäytetyön valmistuttua Humak aloitti yhteistyössä Non-toxic – syrjimätön pelikulttuuri -hankkeen kanssa pelikasvatusopintojen kehittämisen. Tämän yhteistyön tuloksena ensimmäinen viiden opintopisteen laajuinen opintojakso  Pelikasvatus nuorisotyössä 1 avautuu opiskeltavaksi keväällä 2022.

Kuka tahansa nuorisotyöntekijä voi olla pelikasvattaja. Järjestettäessä pelitoimintaa nuorille oleellisinta ei ole, miten taitava pelaaja nuorisotyöntekijä itse on tai miten hyvin hän tuntee pelit. Pelitaustasta ja pelien tuntemuksesta on toki hyötyä, mutta sitä tärkeämpää on pelien lomassa tapahtuva kasvatustyö. Pelitoiminnan yhteydessä voi harjoittaa nuoren itsesäätelyä esimerkiksi painottamalla, miten tärkeää on, että jokainen saa pelata vuorollaan, vaikka nuori kuinka haluaisi jatkaa pelaamistaan. Lisäksi nuorisotyöntekijän tulee puuttua kaikenlaiseen asiattomaan käytökseen, mitä saattaa ilmetä pelin tiimellyksessä. Jos toinen pelaa huonosti tai tekee virheen, nuoren on hyvä hetkeksi pysähtyä miettimään, miltä hänestä itsestään tuntuisi, jos toinen nauraisi tai pilkkaisi häntä virheestä.  Jokainen erehtyy joskus, hyväkin pelaaja voi tarkoituksettomasti pilata pelin.

Samalla tehdään arvokasvatusta. Vaikka peleissä usein joku voittaa, niin voittamisen ei pidä olla itsetarkoitus. Elämästä harvemmin selviää ilman pettymyksiä ja häviämisen tunteita, näiden tunteiden käsittelyä on tärkeää oppia jo nuorena.

Loppujen lopuksi nuorisotyöllisessä pelitoiminnassa ollaan samojen tuttujen kysymysten äärellä kuin kaikessa muussakin nuorisotyössä. Siihen pystyy jokainen nuorisotyöntekijä, joka haluaa työskennellä nuorten pelitoiminnan parissa.

Punainen peliautomaatti, jonka näytössä lukee Last resort.
Jokaiselle löytyy oma peli.

 

Lähteet

Convention on the Rights of the Child. Viitattu 30.11.2021. https://www.unicef.org/child-rights-convention/convention-text#

Härkönen, Stella 2021.  Pelikasvatus nuorisotyössä: Yhdenvertaisuus etusijalle nuorisotyöllisessä pelitoiminnassa. Viitattu 30.11.2021. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021061415930

Kinnunen, Jani & Taskinen, Kirsi & Mäyrä, Frans 2021. Pelaajabarometri 2020. Pelaamista koronan aikaan. Viitattu 30.11.2021.  https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1786-7

Meriläinen, Mikko 2020. Kohti pelisivistystä Nuorten digitaalinen pelaaminen ja pelihaitat kotien kasvatuskysymyksenä. Viitattu 30.11.2021. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/309143/Merilainen_vaitoskirja.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Nuorten Helsinki 2021. Syrjimätön pelikulttuuri. Viitattu 31.11.2021. https://nuorten.helsinki/non-toxic

  • Kirjoittaja: Merja Kylmäkoski, FT, yliopettaja, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 10.12.2021