Verkkopedagogiikka vaatii lehtoreilta laaja-alaista osaamista

Julkaisupäivämäärä

22.5.2024

Julkaisusarja

Artikkeli

Humanistisessa ammattikorkeakoulussa toteutettiin tammikuussa 2024 viisi fokusryhmähaastattelua, joissa selvitettiin pedagogisen henkilökunnan näkemyksiä ja kokemuksia yhteisöllisestä verkkopedagogiikasta. Haastatteluihin osallistui 15 työntekijää eri koulutusaloilta ja kampuksilta. Tavoitteena oli tunnistaa hyviä käytäntöjä, mahdollisia osaamisvajeita ja muita kehittämiskohteita. Haastattelut toteutti digioppimisen kehittämisryhmä Dingo. Kolmen blogitekstin sarjassa esitellään haastatteluiden tuloksia.

Onnistunut verkko-opetus vaatii muutakin kuin luentojen striimaamista verkkoon. Humakin valmennuspedagogisen strategian mukaan reaaliaikainen verkkoläsnäolo, valmennus ja dialogisuus mahdollistuvat webinaareissa (Humak 2021, 5). Millaista osaamista tämän toteuttaminen vaatii lehtoreilta?

Kolme keskeistä osaamisaluetta verkkopedagogiikassa

Haastatteluissa tunnistettiin hyvin, että kampusopetusta ei voi sellaisenaan siirtää verkkoon, vaan verkkopedagogiikka on oma juttunsa. Haastatteluiden perusteella verkkopedagogisen osaamisen voidaan katsoa koostuvan kolmesta osa-alueesta: teknisestä osaamisesta, suunnitteluosaamisesta sekä vuorovaikutus- ja ohjausosaamisesta. Osa-alueet ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa eivätkä aina selkeästi erotettavissa toisistaan.

Haastatteluiden perusteella voidaan tulkita osaamisen olevan Humakissa pääosin hyvää kaikilla kolmella osa-alueella, mutta myös kehittämistarpeita tunnistettiin. Tässä kirjoituksessa keskitymme osaamisessa koettuihin puutteisiin.

Tekniseen osaamiseen kuuluu sujuva digitaalisten työvälineiden hallinta, kyky tehdä toimivia materiaaleja ja oppimisaktiviteetteja verkkoympäristöön sekä ongelmanratkaisukyky. Kaikissa haastatteluissa tuli esiin osaamisvajeita tekniseen osaamiseen liittyen, ja osa kokee, että teknisten asioiden hallinnan ei tulisi edes olla omalla vastuulla. Osa lehtoreista rakentaa opintojaksopohjia verkkoon niin harvoin, että erilaiset tekniset mahdollisuudet eivät ole heillä selkärangassa.

”Olen tainnut tässä aika selväksi tehdä, että olen substanssi-ihminen (–) niin kyllähän se aika (–) piinallista on, miten paljon menee sitten tähän tekniikkaan ja tekniikan säätöihin ja siihen jatkuvaan (–) keittiön puolella hääräämiseen. Pitäisi olla salin puolella.” (Haastattelu 2, haastateltava 3)

”Ne on todella aikaa vieviä, kun ei ne niinku suurin osa niistä asioista ei ole itselle mitenkään rutiineja. Joko yritys-erehdys tai sitten soitto verkkopedagogille.” (H2, h1)

”Se vaatii monta klikkausta ja semmoista, niinku tiedätte, tarkkaa harkintaa, rauhassa miettimistä, että menihän täällä nyt kaikki osaset oikein.” (H4, h3)

Verkkototeutukset vaativatkin lehtoreilta vankkaa suunnitteluosaamista – kykyä rakentaa pedagogisesti mielekäs kokonaisuus, jossa on huomioitu niin yhteisöllisyys kuin yksilöllisyyskin. Pedagoginen suunnitteluosaaminen näkyy myös kykynä hyödyntää monipuolisia, oppimista aktivoivia menetelmiä verkko-opetuksessa. Oman mausteensa suunnittelun haasteisiin tuo Humakissa käytössä oleva yleinen tapa, jossa on kaikille opiskelijoille yhteisiä tehtäviä verkossa ja eri ryhmille opetusta kampuksella tai verkossa. Suunnitteluosaamiseen vahvasti kytkeytyvää oppimisen muotoilua käsitellään laajemmin toisessa samaan aineistoon perustuvassa blogiteksteissä.

”Pitäisi ihan oikeasti tosi paljon käyttää aikaa siihen suunnitteluun.” (H5, h3)

: Johdolliset nappikuulokkeet, kaksi kynää, lehtiö ja läppärin näppäimistön kulma. Valokuva: Maya Maceka / Unsplash

Vuorovaikutus- ja ohjausosaaminen nähdään Humakissa keskeisenä. Humakin tavoitteena on, että jokainen valmistuva ammattilainen saavuttaa vahvat vuorovaikutustaidot. Opintojen aikana opiskelijat oppivat toimimaan monimuotoisissa, -kielisissä ja -kulttuurisissa vuorovaikutustilanteissa. (Humak 2021, 5.)

Opetushenkilöstön vuorovaikutus- ja ohjausosaamiseen kuuluvat muun muassa läsnäolo, tavoitettavuus, ymmärrys erilaisista oppijoista ja oppimisprosessin tukeminen. Moni haastateltava korosti säännöllisen vuorovaikutuksen merkitystä erityisesti silloin, kun opiskelijat suorittavat opintojaan omaan tahtiin. Vuorovaikutusta voi olla esimerkiksi kollektiivinen palaute tehtävistä.

”Kun meillä on deadlineja pitkin opintojaksoa, niin me annetaan myöskin palautetta niistä. Että opiskelijat kokee myös sen, että ne eivät vaan keskenään siellä tuota tietoa, vaan että se käy myös lehtorin kautta ja sitä (–) hieman pohditaan ja käsitellään. (–) Siitä voi tehdä semmoisia kollektiivisia poimintoja. Että se saa opiskelijat kokemaan, että mun tekemisellä on merkitystä. ” (H3, h2)

Opiskelijoiden välisiä vuorovaikutustilanteita pitää osata suunnitella niin opintojaksoalustalle kuin reaaliaikaiseen verkko-opetukseenkin. Useassa haastattelussa tunnistettiin se, että vahva vuorovaikutteisuus vaatii lehtorilta työaikaa.

”Jos me halutaan kovin vuorovaikutteista tästä verkko-opetuksesta, niin silloin tavallaan sitä opetusresurssia pitäisi varata siihen vähän nykyistä enemmän.” (H3, h1)

Kenenkään ei tarvitse olla huippuosaaja kaikilla verkkopedagogiikan osa-alueilla

Osa haastatelluista lehtoreista kokee hypänneensä mukaan verkko-opetuksen maailmaan hieman yllättäen, vaikka oma identiteetti ja mielenkiinto olisi enemmän kasvokkaisessa opettamisessa. Silloin erityisesti teknisen osaamisen koetaan olevan puutteellista. Toisaalta voi olla, että puutteita suunnitteluosaamisessa ja vuorovaikutus- ja ohjausosaamisessa ei tunnisteta yhtä helposti, jos oletetaan, että verkossa toimii samanlainen pedagogiikka kuin kampuksella.

”Miksi olen aikanaan tullut Humakiin ja millä kiinnostuksella, kyllä se oli (–) opiskelijoiden kohtaaminen kampuksella ja se siellä opettaminen. Että mä oon aika yllättävästi löytänyt itseni nyt täältä verkossa opettamisen parista ja tähän on pitänyt tässä matkan varrella aika lailla opetella. ” (H5, h1)

”Kun keski-ikäisen täti-ihmisen ATK-taidoilla oot hypännyt tähän tekniseen maailmaan mukaan, niin onhan se ollut niin, että kyllähän varmaan nuoremmat lehtorit (–) on kasvaneet siihen.” (H4, h3)

Osa koki omien verkkopedagogisten ratkaisujensa osittain urautuneen ja kollegojen osaamisen tasosta oltiin myös hieman huolissaan. Kaikkien lehtoreiden ei tarvitsekaan olla huippuosaajia kaikilla verkkopedagogiikan osa-alueilla, vaan osaamista voitaisiin yhdistää nykyistä vahvemmalla tiimiopettajuudella ja profiloitumisella.

”Ei me edelleenkään (–) osata käyttää [Hoodlea] (–) yhteisöllisesti riittävän hyvin. Ja on paljon porukkaa, joilla se osaaminen (–) ei ole kauhean vahvaa. Sehän nähdään nyt tässä suunnittelussa ja itselläkin mulla on vaan tietyt asiat, mitä mä osaan tehdä ja paljon mitä en osaa tehdä. ” (H4, h2)

”Pystyisikö Humakin sisällä vielä jotenkin paremmin niin kun tehdä profilointia, (–) että ketkä keskittyy siihen verkkopedagogiikkaan ja ketkä sitten enemmän kampuksella toimimiseen.” (H5, h1)

Teknistä tukea ja kollegiaalista sparrailua toivotaan

Haastatteluiden pohjalta piirtyy kuva osaamisesta, joka kehittyy kokemuksen myötä, mutta vaatii myös jatkuvaa päivitystä. Humakin valmennuspedagogisen mallin mukaan monimuotoisia oppimisympäristöjä kehitetään jatkuvasti ja opiskelijalähtöisiä tulevaisuuden oppimispolkuja uudistetaan (Humak 2021, 3), joten osaamista tuleekin päivittää ympäristöjen kehittyessä. Humakin tarjoamaan kannustukseen, tukeen ja välineisiin ollaan haastatteluissa pääosin tyytyväisiä.

”Humak on tarjonnut tosi paljon apuvälineitä ja keinoja, että ongelma on se, että mihin niinku itsellä aika riittää.” (H4, h3)

Koulutusta ja vertaistukea tarvitaan silti jatkuvasti. Haastatteluissa tuli esiin nykyistä vahvemman tuen tarve erityisesti teknisen osaamisen osalta: digitiimin vahvistusta ja verkossa olevia tukituokioita toivottiin.

”Humakissa pitäisi olla joku tällainen tällainen niinku ensiapuryhmä mikä (–) oranssiautolla ajaa pihaan ja sieltä tulee porukka haalareissa (–) pistään systeemit kuntoon että sä voit niinku keskittyä siihen asiaan.” (H2, h4)

”Miten niitä pystyisikin hyviä kikkoja saamaan sinne verkkoon, kun ei niitä tietysti ole tuossa tarjottimella saatavina. Pitäisi lähteä vähän kyselemään, selvittelemään, tutustumaan muiden verkkokursseihin, mutta millä ajalla?” (H2, h1)

Haastatteluista välittyi kokonaisuutena kuva motivoituneista ja kehittämishaluisista lehtoreista, jotka suhtautuvat avoimin mielin verkkopedagogiikan mahdollisuuksiin haasteista huolimatta. Yhteisöllisen verkkopedagogiikan parissa riittää edelleen monia avoimia kysymyksiä ja kehitystarpeita. Tulevaisuus näyttää, miten osaamista pystytään parhaiten kehittämään – yhdessä.

Kirjoittajat

Digioppimisen kehittämisryhmä: Suvi Tuominen, Niina Autiomäki, Päivi Timonen, Sanna Lukkarinen, Niila Tamminen

Blogikirjoituksessa on hyödynnetty Claude-3-Opus tekoälyä. Claude-3-Opus analysoi haastattelujen litteroinnit ja teki niiden pohjalta koonnin oppimiseen muotoiluun liittyvistä seikoista sekä blogitekstin rungon. Claude-3-Opus:n koonnista on hyödynnetty yksittäisiä ideoita ja tekstin rakennetta.