Yhteisöllisen verkkopedagogiikan muotoilu – avaimet mielekkääseen oppimiskokemukseen

Julkaisupäivämäärä

20.5.2024

Julkaisusarja

Artikkeli

Humanistisessa ammattikorkeakoulussa toteutettiin tammikuussa 2024 viisi fokusryhmähaastattelua, joissa selvitettiin pedagogisen henkilökunnan näkemyksiä ja kokemuksia yhteisöllisestä verkkopedagogiikasta. Haastatteluihin osallistui 15 työntekijää eri koulutusaloilta ja kampuksilta. Tavoitteena oli tunnistaa hyviä käytäntöjä, mahdollisia osaamisvajeita ja muita kehittämiskohteita. Haastattelut toteutti digioppimisen kehittämisryhmä Dingo. Kolmen blogitekstin sarjassa esitellään haastatteluiden tuloksia.

Miten rakentaa pedagogisesti mielekäs ja erilaisten opiskelijoiden oppimista tukeva verkkokurssi? Yhteisöllinen oppiminen nousee avainasemaan, kun tavoitellaan opiskelijoiden syvällistä ymmärrystä ja osallistumista – tämä tulee vahvasti esiin myös Humakin valmennuspedagogisessa strategiassa (2021, 4-5). Toisaalta opiskelijat kaipaavat yhä enenevissä määrin joustavia opiskelumahdollisuuksia ja haluavat edetä omaan tahtiinsa.

Yksilöllisen oppimisen vaatimus haastaa yhteisöllistä pedagogiikkaa

Humakissa hyödynnetään valmennuspedagogiikkaa, joka pohjautuu sosiokonstruktivistiseen oppimiskäsitykseen: oppija nähdään aktiivisena tiedon rakentajana ja kokemusten prosessoijana yhteistoiminnallisissa oppimistilanteissa. Humakin valmennuspedagoginen strategia lähtee ajatuksesta, että opiskelijan on mahdollista suunnitella oma oppimisen polkunsa erilaisia oppimisympäristöjä hyödyntäen. (Humak 2021, 5.)

Haastateltavat ovatkin huomanneet, että yhä useampi opiskelija haluaa edetä itsenäisesti, oman aikataulunsa mukaisesti, eivätkä haastateltavat pidä tätä kovin toivottavana. Samalla kaunis ajatus yhteisöllisestä oppimisesta on vaarassa murentua.

“Me valitettavasti varmaan kyllä kuitenkin siinä todellisuudessa, että tää yksin tekemisen kulttuuri (–) on niinku tullut jäädäkseen.” (Haastattelu 4, haastateltava 2)

Haastatteluissa toisaalta tunnistettiin, että yksilölliset suoritustavat edistävät opiskelijoiden motivaatiota ja oppimisen omistajuutta. Joustavat suoritustavat ja itsenäisesti suoritettavat opintojaksot eivät myöskään aiheuta opiskelijoille pullonkauloja, jotka estäisivät valmistumista määräajassa – mikä taas on hyvä ammattikorkeakoulun rahoituksen näkökulmasta, kuten eräs haastateltava huomautti. Runsaiden vaihtoehtojen antaminen opiskelijalle vaikeuttaa yhteisöllisen verkko-opetuksen suunnittelua, kuten eräs haastateltava totesi.

“Sanoitus on kohti itseopiskelua (–) ikään kuin luvataan, että kaikki tallennetaan, niin se jo vie ihan väärään suuntaan tässä sitoutumisessa opiskelijoilla näihin opintoihin. Ja sitten myöskin johtaa semmoisiin toteutustapoihin, joissa on erittäin vaikea rakentaa sitä yhteisöllisen pedagogiikan varaan (–) et sä tiedä, kuka sinne ilmestyy.“ (H1, h2)

Opiskelijoiden lisääntyvä halu yksilöllisiin suoritustapoihin ja aikatauluihin sekä opiskelijalähtöisyys asettaa lehtorit toisinaan tietynlaiseen asiakaspalvelijan asemaan.

“Ne on niinku asiakkaita, että he tulee tänne ottamaan niitä palveluita mitä ne parhaaksi näkee ja sitten lehtorit parhaansa mukaan koittaa passata heitä ja sehän on ihan OK silloin kun on pienet ryhmät.” (H3, h1)

Haastatteluaineistoa analysoitaessa kävi ilmi, että opiskelijat hakevat opinnoilta hyvin erilaisia asioita tilanteestaan riippuen. Osa janoaa tietoa, osa kaipaa vertaiskeskusteluja, osa haluaa lehtorilta palautetta omasta osaamisestaan.

Yksi oppimista kannatteleva tekijä onkin monipuolisuus. Kun opintojaksolla vuorottelevat yksilö- ja ryhmätyöt sekä erilaiset digitaaliset alustat, pysyy monenlaisten opiskelijoiden opiskelumotivaatio yllä. Myös Humakin valmennuspedagogisen strategian mukaan opetuksen suunnittelussa tulisi huomioida oppimisen erilaisia tapoja, kuten yhteisöllinen oppiminen, itsenäisen oppimisen tavat, dialogisuus ja multimodaalisuus (Humak 2021, 5).

Keltapaitainen ihminen istuu kannettavan tietokoneen ääressä. Ihmisen pää on rajattu pois kuvasta. Valokuva: Christin Hume / Unsplash

Tarvitseeko kaikilla opintojaksoilla olla ryhmätöitä?

Humakin valmennuspedagogiikassa korostuu ryhmätoiminta. Humakin opetuksessa painotetaankin keskustelemisen avulla tapahtuvaa ajattelun kehittymistä. (Humak 2021, 4). Tämän toteuttamiseksi useilla opintojaksoilla teetetään ryhmätöitä, jotka kehittävät opiskelijoiden keskustelu- ja tiimitaitoja sekä yhteiskehittämisen valmiuksia.

Useassa fokusryhmähaastattelussa tuli ilmi, että opintojaksoilla tehtävien laajempien ryhmätöiden määrää tulisi kontrolloida, jotta päällekkäin ei olisi samaan aikaan useaa raskasta ryhmätyötä.

“Mun mielestä on hyvä, että välillä on myös semmoisia opintojaksoja, ettei tarvitse tehdä ryhmätöitä. Koska (–) jos jokaisella on samaan aikaan ryhmätyö tehtävänä, niin se on liian raskasta opiskelijoille ja se turhauttaa kun se aikatauluja ei saa oikein sopimaan.” (H3, h2)

Eräs haastateltava huomauttikin, että yhteisöllistä oppimista voidaan toteuttaa myös muilla keinoin kuin laajoilla ryhmätöillä: esimerkiksi ohjattuja muiden opiskelijoiden tehtäväpalautusten kommentointeja tai pieni ryhmätöitä osana reaaliaikaista verkko-opetusta.

“Varsinkin nyt kun meillä on paljon näitä verkkototeutuksia, niin sitä pitäisi (–) katsoa, että miltä se koko eka vuosi näyttää ykkösvuoden opiskelijan silmin.” (H5, h3)

Opettajan uusi rooli: oppimisen muotoilija

Osa fokusryhmissä haastatelluista oli oivaltanut, että oman työn painopiste on siirtynyt perinteisestä opettamisesta oppimisen muotoiluun. Toisaalta sitä ei kenties ymmärretä koko organisaatiossa, että oppimisen muotoiluun tulisi varata riittävästi lehtorin työaikaa.

“Huvittavaa että tunteja vähennetään, koska verkossa mukavasti pystyy tekemään — lyhyemmällä työmäärällä. Mä en ole löytänyt sitä (–) funktiota, että miten se toimii, koska mulla menee vaan tuplasti enemmän aikaa, kun mä teen sinne verkkoon jotain, kun että mä voisin kontaktissa opiskelijoiden kanssa vetästä sen saman homman.” (H2, h2)

Eräs haastateltava kuvaili tilannetta, jossa opintojakson toteutussuunnitelmaryhmä oli laatinut uuden opetussuunnitelman mukaista opintojaksoa jo pitkään, mutta keskustelun fokus oli ollut teknisissä asioissa:

“Me ollaan käytetty aika paljon aikaa siihen, että miten me saadaan se opintojakso (–) Hoodleen, mutta meillä on jäänyt niinku se keskustelu siitä pedagogiikasta, että mitä tapahtuu niissä opetuspäivissä.” (H5, h1)

Lähes kaikissa fokusryhmissä kerrottiin käänteisestä oppimisesta pedagogisena keinona. Opiskelijat opiskelevat verkossa itsenäisesti sisältöjä, joita syvennetään yhdessä keskustellen tai tehtävien avulla reaaliaikaisessa verkko-opetuksessa tai lähipäivässä. Tällöin tehtäväksiannot tulee olla huolella mietittyjä, jotta oppimisen syveneminen todella tapahtuu ja opiskelijoiden motivaatio pysyy yllä.

“Mä koen, että sillä on tosi paljon vaikutusta, että miten ne ohjeistetaan siihen tekemiseen siellä verkossa.” (H4, h3)

”Tehdään siitä yhteisöllistä pedagogiikasta — ja yhdessä tekemisestä niin mukavaa tai kiinnostavaa, että (–) opiskelija niinku innostuu ja haluaa olla mukana.” (H4, h2)

Oppimisen muotoiluun kuuluu myös jatkuva palautekierre ja oman toiminnan kehittäminen, kuten eräs haastateltava kiteyttää:

“Aina kun kurssi verkkokurssi päättyy, niin sitten mä opiskelen palautetta ja omia kokemuksia siitä ja mä oon ihastunut tämmöiseen lean-filosofiaan, että turhat pois.” (H1, h1)

Haastatteluista voidaan vetää yhteen, että yhteisöllinen verkkopedagogiikka sopii hyvin tiedon rakentamiseen, keskusteluun ja kokemusten jakamiseen. Sen sijaan se ei sovi haastateltavien mielestä yhtä hyvin esimerkiksi yksisuuntaiseen luennointiin. Opintojaksoa suunnitellessa tulisikin miettiä tarkasti koko opintojakson pedagoginen kaari ja oppimistavoitteet: mihin kohtaan rytmitetään reaaliaikaista yhteistä tekemistä, mitkä asiat opiskellaan itsenäisesti ja mitä tehdään ryhmissä omalla ajalla.

Kirjoittajat

Digioppimisen kehittämisryhmä: Suvi Tuominen, Niina Autiomäki, Päivi Timonen, Sanna Lukkarinen, Niila Tamminen

Blogikirjoituksessa on hyödynnetty Claude-3-Opus tekoälyä. Claude-3-Opus analysoi haastattelujen litteroinnit ja teki niiden pohjalta koonnin oppimiseen muotoiluun liittyvistä seikoista sekä blogitekstin rungon. Claude-3-Opus:n koonnista on hyödynnetty yksittäisiä ideoita ja tekstin rakennetta.