Kuka (saa) käyttää luontolähtöisiä menetelmiä työssään?

Eläinavusteisuus ja luontolähtöisyys hyvinvoinnin tukena -blogisarjassa kerrotaan, miten Humakissa hyödynnetään eläinavusteisia ja luontolähtöisiä menetelmiä opiskelijoiden ohjauksessa sekä toimialojen kehittämisessä.

Kuva: Tiina Heimo.

Sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet:

Tiina Heimo: Kampuskoira ilahduttaa ja lisää osallistumista. (9.9.2024)
Jonna Aakkula: Valmennuskeskusteluja koira-avusteisesti. (11.9.2024)
Anna Pikala: “Elämyksellisesti opitut asiat jäävät paremmin mieleen” – Luontolähtöiset menetelmät oppimisen tukena. (26.9.2024)

Luontopedagogi, luontokasvattaja, luonto-ohjaaja, luontoterapeutti, luonto-opas, eräopas, luontoyrittäjä, luontovalmentaja – ainakin näitä nimikkeitä käyttävät ihmiset hyödyntävät luontolähtöisiä menetelmiä työssään tai vapaaehtoistyössään. Toisaalta luontolähtöisiä menetelmiä hyödyntävät työssään myös varhaiskasvattajat, lähihoitajat, opettajat, toimintaterapeutit ja nuoriso-ohjaajat, kuten myös seurakuntatyöntekijät ja partiojohtajatkin.

Kuka siis saa käyttää luontolähtöisiä menetelmiä? Jotta siihen voidaan vastata, tulee ensin määritellä, mitä ovat luontolähtöiset menetelmät.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan (n.d.) luontolähtöiset menetelmät ovat luonnosta ammentavia menetelmiä, joissa osallistujat nähdään toimijoina, jotka voivat myös itse vaikuttaa toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Elina Vehmasto (2019, s. 178) puolestaan toteaa, että ”kun unohdetaan määrittelyt, tärkein [luontolähtöisten] palveluiden elementti on luonto ja luonnon tuottamat hyvinvointivaikutukset”. Hän kuvailee myös, kuinka eri maissa luontolähtöiset palvelut ovat eri muotoisia ja niissä on eri painopisteet ja nimitykset kuin Suomessa johtuen mm. maiden erilaisista yhteiskuntarakenteista, lainsäädännöstä, sosiaalipalveluiden järjestämistavoista sekä erityyppisten luontoalueiden saatavuudesta ja alueiden käytön rajoitteista (Vehmasto, 2019, s. 178).

Luontolähtöisistä menetelmistä käytetään myös nimitystä luontoavusteiset, luontopohjaiset tai luontoperustaiset sekä Green Care -menetelmät (Green Care, n.d.-a; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, n.d.; Vehmasto, 2010, s. 178) sekä luontointerventiot ja luontoharjoitukset (Salonen, 2010, s. 71).

Luonto-ohjaaja työssään ryhmän kanssa metsässä tarinatauolla. Kuva: Tiina Heimo.

”Luontolähtöiset menetelmät” ei ole lisensoitu tuotemerkki

Luontolähtöiset menetelmät ei ole kenenkään nimeämä tuote- tai laatumerkki, toisin kuin esimerkiksi Green Care Finland -yhdistyksen myöntämät laatumerkit LuontoHoiva ja LuontoVoima (Green Care, n.d.-b), joten sitä ei omista kukaan. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Jaana Aarnio toteaa kuitenkin Green Care Finland ry:n blogissa seuraavasti:

Luontoperustainen palvelu nojaa vahvasti siihen ammatillisuuteen ja pohjakoulutukseen, joka palveluntuottajalla on: sosiaalialan ammattilainen voi tuottaa sosiaalipalvelua, terapeutti terapiaa ja luonto-ohjaaja luontoon liittyviä ohjelmapalveluita. Yhteistyössä eri alojen ammattilaisten kesken voidaan myös tuottaa monenlaisia palveluita, joiden ohjaamiseen ei yhden ammattilaisen osaaminen riitä.” (Green Care, n.d.-c.)

Vaatimus eläinavusteiseen ammatilliseen osaamiseen näkyy Kelan korvaamassa lääkinnällisen kuntoutuksen terapiassa, jossa eläinavusteisen menetelmän käyttö edellyttää terapeutilta terapia-alan koulutuksen lisäksi erillistä lisäkoulutusta eläinavusteisten menetelmien käyttöön. Suomessa ei kuitenkaan ole mitään tiettyä lisä- tai täydennyskoulutusta, jolla pätevyyden saisi, vaan useat eri toimijat järjestävät koulutuksia, jotka poikkeavat toisistaan niin sisällöltään, laajuudeltaan kuin laadultaan. Luontoavusteisia menetelmiä ei ole ollenkaan käytössä Kelan lääkinnällisessä kuntoutuksessa, joten sieltäkään ei löydy määritelmää siihen, kuka ja millä koulutuksella saa käyttää luontolähtöisiä menetelmiä työssään. (Nuppula, 2021; Virtanen, 2023.)

Luontolähtöisiin menetelmiin liittyy myös Blue Care eli luontolähtöinen toiminta vesiluonnossa. Kuva: Anna Pikala.

Luontolähtöisiä menetelmiä voi käyttää työssään kuka vain – mutta ei miten vain

Luontolähtöisten menetelmien käyttöä tai käyttäjää ei määrittele suoraan mikään laki tai toimija eli periaatteessa kuka vain voi niitä työssään tai vapaaehtoistyössään hyödyntää. Metsähallituksen (2022) muutaman vuoden takainen erävalvonta kuitenkin paljastaa, että esimerkiksi luonnossa liikkuminen, mikä sisältyy usein luontolähtöisten menetelmien käyttöön, ei suju kaikilta ilman etukäteistä tukea ja ohjeistuksia. Erätarkastajat ja valvojat puuttuivat nimittäin vuonna 2022 yli 500 luonnossa liikkujan toimintaan liittyen puuttuviin lupiin tai vastuuttomaan käyttäytymiseen luonnossa (Metsähallitus, 2022).

1. Menetelmien tavoitteellisuus: Luontolähtöisiä menetelmiä käytettävällä on aina oltava jokin tavoite siihen, miksi käyttää tiettyä menetelmää. Tavoitteena voi olla esimerkiksi ryhmäytyminen, luontoon tutustuminen tai osallistujalla olevien tavoitteiden saavuttaminen, kuten esimerkiksi hyvinvoinnin lisääminen, kuntouttaminen jne. Tavoitteena tulisi myös olla halu mahdollistaa osallistujalle luonnossa kokemus, jossa luonto ei toimi vain taustaympäristönä ja jossa osallistuja voi kokea osallisuuden tunnetta. Menetelmiä käyttävän on kuitenkin myös hyväksyttävä, että itse ja osallistujat ovat riittäviä jo sellaisina kuin he ovat ja että tavoitteet eivät välttämättä toteudu sellaisina kuin itse on etukäteen ajatellut. (Luke ja GCF ry., 2021, s. 20.; Salonen, 2010, s. 56.)
2. Menetelmiä käyttävän ammatillisuus: Menetelmiä käyttävällä on oltava siihen riittävä osaaminen ja joissain tapauksissa myös koulutus. Esimerkiksi terapiaa voi antaa vain asianmukaisen koulutuksen saanut henkilö. (Luke ja GCF ry., 2021, s. 21.)
3. Menetelmiä käyttävän vastuullisuus: Menetelmiä käyttävällä on oltava vastuu (luonto)ympäristöstä, osallistujista ja menetelmien oikeasta ja turvallisesta käytöstä (Luke ja GCF ry., 2021, s. 24). Menetelmiä käyttävä huomioi esimerkiksi jokaisenoikeudet, lintujen ja eläinten pesimärauhan, metsäpalovaroitukset jne. (ELY-keskus, 2023; Retkipaikka, n.d.).
4. Kokemuksellisuuden ja jatkuvuuden ajatuksen huomioiminen: Luontolähtöisiä menetelmiä käytettäessä tavoitteena on usein luontokokemuksen mahdollistaminen osallistujille. Tähän liittyy eko- ja ympäristöpsykologiaan erikoistuneen psykologi Kirsi Salosen mukaan (2010, ss.57-58) vahvasti kokemuksellisuus ja ajatus jatkuvuudesta. Kokemuksellisuudessa kiinnitetään huomio kokemuksen tulkinnan sijasta kokemukseen sellaisena kuin se on, esimerkiksi aistikokemuksiin, kuten tuulen huminaan tai sadepisaroihin kasvoilla. Ajatus jatkuvuudesta puolestaan liittyy siihen, että monet kokevat luontokokemuksessaan olevan yhtä luonnon kanssa, ikään kuin sulautuvansa luontoon. Tässä jatkuvuuden kokemuksessa oma minä ikään kuin laajenee ympäristöön, mutta vain positiivisesti. Eli siinä ei itseen tartu negatiivisia tunteita purosta tai männystä, kuten ihmisille voi käydä muussa ympäristössä. (Salonen, 2010, ss. 57-58.).
5. Turvallisuuden huomioiminen: Turvallisuus on syytä huomioida sekä fyysisestä, psyykkisestä että sosiaalisesta näkökulmasta niin itsen, kohderyhmän kuin mukana mahdollisesti olevien eläintenkin näkökulmasta. Tämä sisältää esimerkiksi turvallisuussuunnitelman ja riskikartoituksen tekemisen sekä riittävät luonnossa liikkumisen taidot, kuten suunnistus- ja ensiapuosaamisen, luonnontuotteiden tuntemuksen jne. Ilman turvallisuudentunnetta luontokokemuksen saaminen ja menetelmistä hyötyminen olisi mahdotonta. (Ks. esim. Lehtonen & Saaranen-Kauppinen, 2020, s. 249; Salonen, 2010, s. 54.)
6. Tarvittavien ilmoitusten, lupien ja vakuutusten hankkiminen: Menetelmiä käyttävän tulee huomioida työssään oman ammattialansa lainsäädäntö ja luvat, kuten esimerkiksi kuluttajanturvallisuuslaki, säännellyt elinkeinot, turvallisuusasiakirjat, vastuuvakuutus jne. (Moisio & Strömberg & Toponen, 2000).

Kuka siis lopulta saa käyttää luontolähtöisiä menetelmiä työssään? Suomen lainsäädännön ja pätevyysvaatimusten mukaisesti kuka vain, mutta itse lisäisin siihen vielä ehdon: kuka vain yllä olevat näkökulmat huomioimalla. Silloin mahdollistetaan aidosti kokemuksellinen, vastuullinen ja turvallinen luontokokemus jokaiselle osallistujalle.

Luontolähtöisiin menetelmiin kuuluu ehdottomasti myös ruuanlaitto luonnossa – mutta tällä kertaa ilman nuotiota metsäpalovaroituksen takia. Kuva: Tiina Heimo.

Lähteet:

ELY-keskus, 2023. Laajat jokaisenoikeudet mahdollistavat luonnosta nauttimisen. https://www.ely-keskus.fi/-/laajat-jokaisenoikeudet-mahdollistavat-luonnosta-nauttimisen Haettu 2.4.2025.

Green Care Finland ry. (n.d.-a) Mitä on Green Care?. https://www.gcfinland.fi/green-care-/ Haettu 1.4.2025.

Green Care Finland ry. (n.d.-b) Laatu. https://www.gcfinland.fi/laatu/. Haettu 1.4.2025.

Green Care Finland ry. (n.d.-c) Luonto- tai eläinavusteisen palvelun asema julkisen sektorin palvelutarjonnassa. https://www.gcfinland.fi/kehittaminen/maaseudun-hyvinvointiyrittajyyden-koordinaatiohanke/hyvinvoi-blogit/maija-lipponen–luonto–tai-elainavusteisen-palvelun-asema-julkisen-sektorin-palvelutarjonnassa/ Haettu 7.4.2025.

Lehtonen, K. & Saaranen-Kauppinen, A., 2020. Turvallisuus seikkailukasvatuksen oppimisprosessissa. Teoksessa S. Karppinen & M. Marttila & A. Saaranen-Kauppinen (Toim.), Seikkailukasvatusta Suomessa – pedagogisia ja didaktisia näkökulmia (ss. 246-259). Humanistinen ammattikorkeakoulu.

Luke ja GCF ry., 2021. Suomalainen Green Care: Green Care -toimintatavan käsikirja & LuontoHoivan ja LuontoVoiman laatutyökirja. Luonnonvarakeskus ja Green Care Finland ry. https://jukuri.luke.fi/handle/10024/547708 Haettu 2.4.2025.

Moisio, S. & Strömberg, M. & Toponen T., 2000. Luonnontuoteyrittäjän tuotekehitys ja lainsäädäntö. Arktiset aromit ry.

Metsähallitus, 2022. Yli 500 luonnossa liikkujan toimintaan puututtiin. https://www.metsa.fi/tiedotteet/yli-500-luonnossa-liikkujan-toimintaan-puututtiin/ Haettu 2.4.2025.

Nuppula, E., 2021. Tassuja, turpia ja kosteita kuonoja – eläimet apuna kuntoutustyössä. https://www.liikehairio.fi/ajankohtaista/tassuja-turpia-ja-kosteita-kuonoja-elaimet-apuna-kuntoutustyossa Haettu 2.4.2025.

Retkipaikka n.d. Vastuullinen retkeily. https://retkipaikka.fi/vastuullinen-retkeily/#:~:text=Luonnossa%20on%20helppo%20liikkua%20vastuullisesti,ei%20saa%20liikkua%20edes%20jalan. Haettu 2.4.2025.

Salonen, K., 2010. Mielen luonto. Eko- ja ympäristöpsykologian näkökulma. Green Spot.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (n.d.). Luonto ja osallisuus. https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuuden-edistamisen-mallit/uudista-asiakastyota-luovasti-ja-leikkisasti/luonto-ja-osallisuus. Haettu 1.4.2025.

Virtanen, J., 2023. Resurssipula rajoittaa hevosten ja metsien hyödyntämistä terveydenhuollossa. https://www.ess.fi/uutissuomalainen/5687927 Haettu 2.4.2025.