Seikkailukasvatuksen englanninkielisen koulutuksen opiskelijat suomen kieltä oppimassa – kaksikielisen harjoittelunohjausmallin kehittämisen ensimmäiset askeleet

Kansainvälisten opiskelijoiden suomen kielen oppimisen tukeminen on tärkeää, jos haluamme heidän työllistyvän Suomeen. Syksyllä 2025 käynnistyneessä pilotissa kehitämme Humakin englanninkieliseen seikkailukasvatuksen koulutukseen kielituettua harjoittelun ohjausmallia, joka sopisi mahdollisimman hyvin alan moninaisille työpaikoille. Tänä lukuvuonna harjoittelupaikkojen löytäminen kansainvälisille opiskelijoille on ollut poikkeuksellisen haastavaa, mutta kehitystyön alustavat tulokset ovat silti lupaavia. Parhaisiin oppimistuloksiin on päästy harjoittelupaikoilla, joissa koko työyhteisö on sitoutunut tukemaan opiskelijan suomen kielen oppimista ja perehtymään asiaan.

Kielituettu harjoittelu osaksi suomen kielen oppimispolkua

Kun syksyllä 2025 lähdimme KaksKo-hankkeessa kehittämään suomen kielen oppimisen polkua ja harjoittelun ohjausta englanninkieliseen tutkintokoulutukseen, emme aloittaneet työtämme tyhjästä. Vieraskielisten opiskelijoiden kielen oppimisen tuen tarpeeseen on viime vuosina herätty laajalti erityisesti hoiva- ja hoitoalalla. Muun muassa TOKASA-hankkeessa on kehitetty ulkomaisten opiskelijoiden suomen kielen osaamista ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopintoihin kuuluvassa harjoittelussa. Vikkelästi töihin -hanke on julkaissut oppaan maahan muuttaneiden kielituettuun työharjoitteluun hoiva- ja hoitoalalla (Airaksinen, Hoffrén & Sum 2023). Vieraskielisten opiskelijoiden tukea ja toisella asteella kehittäneessä VIERKO-hankkeessa pyrittiin mm. vahvistamaan työpaikkaohjaajien kielitietoisuutta ja monikulttuurisuusosaamista. Näihin ja lukuisiin muihin vieraskielisten opiskelijoiden kotoutumisen ja kielten oppimisen malleihin perehtyminen on tarjonnut hyvän pohjan kehitystyöllemme.

Humakin seikkailukasvatuksen opiskelijoiden harjoittelut ovat kuitenkin hyvin erilaisia verrattuna hoiva- ja hoitoalan koulutuksiin ja työpaikkojen kirjo on melkoinen. Harjoitteluita tehdään niin pienissä, yrittäjävetoisissa luonto- ja elämyspalvelualan yrityksissä, vapaaehtoisvetoisesti toimivissa liikunta- ja nuorisoalan järjestöissä, kuin suurissa kunnallisissa organisaatiossa ja yrityksissäkin. Seikkailukasvatuksen opiskelijat ovat myös moninainen joukko, joista kaikki eivät halua panostaa suomen kielen opiskeluun pakollisia peruskursseja enempää. Reilu neljäsosa opiskelijoista on suomalaisia ja osa ulkomaisista opiskelijoista tavoittelee uraa ensisijaisesti Suomen ulkopuolella. Tutkinto houkuttelee opiskelijoita Suomeen yli 30 eri maasta ja heidän kielitaustansa on hyvin moninainen. Päätimmekin jo kehitystyömme alkuvaiheessa, että suomen kielen oppimisen tulee perustua opiskelijan omaan motivaatioon ja vapaaehtoisuuteen. Emme myöskään halunneet tehdä ainoastaan yksittäisiä pieniä kokeiluja eri opintojaksoilla, vaan rakentaa koko lukuvuoden mittaisen suomen kielen oppimispolun siitä kiinnostuneille opiskelijoille.

Syyskuussa 2025 esittelimme KaksKo –hanketta uusille opiskelijoille ja tarjosimme heille mahdollisuutta lähteä mukaan “mun suomen kielen polku” -pilottiin, jossa heille tehdään omaan lähtötasoon sopivat henkilökohtaiset suomen kielen oppimistavoitteet heti opintojen alussa ja kielen oppiminen integroidaan kaikkiin lukuvuoden opintoihin, harjoittelujakso mukaan lukien. Noin kolmasosa ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoista ilmoittautui mukaan. Myöhemmin syksyllä myös muutama toisen vuoden opiskelija ilmaisi kiinnostuksensa suomen kielen oppimisen tukeen harjoittelun aikana. Heistä suurin osa haluaa työllistyä Suomeen ja kehittää kielitaitoaan B1-tasolle. Myös aikaisempien kehittämishankkeiden tulokset (mm. Airaksinen ym. 2023) osoittavat, että opiskelijan aktiivinen kielitaidon kehittäminen ja tavoitteiden asettaminen olisi hyvä yhdistää laajemman urasuunnittelun tavoitteisiin ja opintojaksojen rakenteisiin.  Tässä kirjoituksessa keskityn kaksikielisen harjoittelunohjausmallin kehitystyöhön, mutta aiemmasta blogistamme voit lukea tarkemmin tekemästämme kehitystyöstä.

Sopivien harjoittelupaikkojen löytäminen on kovan työn takana

Merkittävä osa kansainvälisistä opiskelijoista on halunnut suorittaa opintoihinsa kuuluvan ensimmäisen harjoittelun Lapissa, koska pohjoisen luonto- ja elämyspalvelualan työpaikolla työyhteisö on jo valmiiksi monikulttuurinen ja työkieli usein englanti. Humak on myös rakentanut Lappiin toimivan harjoitteluverkoston ja seikkailukasvatuksen osaamiselle on alueella kysyntää. Kansainvälisten opiskelijoiden kiusaus valita englanninkielinen harjoittelupaikka onkin tunnistettu yhdeksi suomen kielen oppimisen esteeksi myös muissa korkeakouluissa (mm. Korpela, Iso-Heiniemi & Aho 2023). Useilla yhteisöpedagogeille sopivilla harjoittelupaikoilla opiskelijoilta taas edellytetään riittävää suomen kielen taitoa, koska suuri osa harjoittelupaikoista on kunnallisen nuorisotyön tai lasten ja nuorten vapaa-ajan toiminnan parissa työskentelevissä järjestöissä, joissa työkielenä on suomi. Tämä on yksi selkeä haaste ulkomaisten opiskelijoiden harjoittelupaikkojen löytämisessä.

Myös aikaisemmat kokemukset (Korpela ym. 2023) osoittavat, että työyhteisöillä voi olla korkea kynnys ottaa vasta kieltä oppivaa opiskelijaa harjoitteluun, koska ajatellaan että hän vie resursseja, hankaloittaa työyhteisön toimintaa ja vaatii enemmän tukea. Tähän ilmiöön törmäsimme usein myös oman kehitystyömme aikana, ollessamme yhteydessä työpaikkoihin. KaksKo-hankkeen tavoitteeksi asetettu harjoittelupaikkaverkoston rakentaminen ja harjoittelupaikkojen löytäminen opiskelijoille osoittautuikin huomattavasti odotettua työläämmäksi projektiksi. Kuntien ja järjestöjen rahoitukseen kohdistuneet rajut leikkaukset vaikeuttivat myös tilannetta, aiheuttaen jopa jo sovittujen harjoittelupaikkojen peruuntumisia. Myöskään opiskelijoiden kiinnostuksen kohteet eivät täysin kohdanneet kaksikielisten harjoittelupaikkaa tarjonneiden työpaikkojen kanssa.

Yhdessä sovitut tavoitteet oppimisen tukena

Ensimmäisen pilottivuoden aikana kaksikielisen harjoittelunohjausmallin kehitystyössä on ollut mukana luonto- ja elämyspalvelualan yrityksiä, useita nuorisokeskuksia sekä Helsingin kaupungin ympäristötoiminnan nuorisotyöyksikkö. Jokaiseen harjoitteluun liittyen opiskelijoille on ammatillisen osaamisen tavoitteiden lisäksi asetettu selkeät tavoitteet ja toimintatavat suomen kielen oppimiseen harjoittelun aikana. Käytännön työkaluna olemme soveltaneet TOKASA-hankkeessa kehitettyä kielisopimusta (mm. Lenkola 2024), johon kirjataan harjoittelun ohjaajan ja opiskelijan kanssa pidetyn tapaamisen pohjalta kielen oppimisen tavoitteet, tuetaan harjoittelupaikan valmiuksia ohjata kaksikielistä harjoittelua sekä mietitään yhdessä konkreettisia toimenpiteitä, joilla suomen kielen oppimista voi vahvistaa harjoittelun aikana. Osa näistä tapaamisista on pidetty paikan päällä ja osa verkkovälitteisesti. Osassa harjoittelupaikoista perehdytystapaamiseen on osallistunut koko työyhteisö, toisissa vain yksi harjoittelun ohjaaja.

Vaikka harjoittelupaikat ovatkin sitoutuneet hyvin opiskelijan kielen oppimisen tukemiseen, päävastuu oppimisesta on opiskelijalla itsellään. Oppimista tukee ennen harjoittelua kielten opettajan kanssa tehty lähtötason arviointi ja siihen sopivien tavoitteiden asettaminen, harjoittelun aikana opiskelijan käytössä oleva sanasto- ja tehtäväpaketti sekä harjoittelun jälkeen kielten opettajan kanssa pidettävä päätöstapaaminen. Tapaamisessa käydään läpi harjoittelun ohjaajan palaute, arvioidaan kielitaidon kehittymistä harjoittelun aikana ja sovitaan seuraavista suomen kielen oppimisen askeleista.

Alustavia tuloksia harjoittelumallin kehitystyöstä

Koska joillain ensimmäiseen harjoittelupilottiin mukaan lähteneistä opiskelijoista harjoittelut jatkuvat pitkälle kevääseen, kaikista harjoitteluista emme vielä ole koonneet palautetta. Suomenkielisiä lasten ja nuorten ryhmiä ohjanneiden opiskelijoiden kohdalla toimivimmiksi oppimistilanteiksi osoittautuivat viikosta toiseen samanlaisina toistuvat ryhmänohjaustilanteet, joissa samat perusfraasit, kysymykset ja kielenkäyttötilanteet toistuivat. Kansainvälisiä asiakkaita palvelevissa luonto- ja elämyspalveluyrityksissä parhaat oppimistilanteet taas liittyivät työpaikan sisäisiin vuorovaikutustilanteisiin suomalaisten työntekijöiden kanssa, jotka eivät osanneet juurikaan englantia.

Monella työpaikalla myös todettiin, että käytännön arjessa suomea ja englantia käytettiin sujuvasti sekaisin ja arjen tilanteissa suomen kielen käytöstä oli myös helppo ”lipsua”, vaikka harjoittelua aloitettaessa olisi toisin sovittu. Kiireisen arjen keskellä viestin välittyminen tehokkaasti on tärkeintä ja hyvistä aikomuksista huolimatta kieli vaihtuu helposti englanniksi niin opiskelijalla kuin harjoittelun ohjaajallakin. Vaikka kahvitauot olisivatkin loistava paikka altistua suomen kielelle ja oppia ”small talkia”, yhteisillä tauoilla on myös tärkeää voida jutella rennosti ja vapautuneesti koko työporukan kesken ilman, että vapaahetkistäkin tulee tavoitteellisia oppimistilanteita. Kielisopimuksen tekeminen ja selkeiden kielen oppimistavoitteiden asettaminen yhdessä harjoittelun alussa kuitenkin vahvisti harjoittelupaikkojen kielitietoisuutta ja ymmärrystä siitä, miten eri arjen tilanteisiin voidaan tietoisesti luoda mahdollisuuksia oppia kieltä. Suomea käytettiin aktiivisesti, mutta tilanteen mukaan joustaen.

Työpaikan omat arjen tilanteisiin liittyvät perehdytysmateriaalit, joiden avulla opiskelija voi harjoitella suomen kielen sanastoa, fraaseja ja kielenkäyttötilanteita jo ennakkoon, todettiin erittäin hyödyllisiksi. Tuimme opiskelijoita myös taskusanastojen, fraasipankkien ja kielen oppimisessa auttavan tehtäväpankin avulla. Opiskelija itse on kuitenkin tärkeimmässä roolissa: Oppimista edistää aktiivinen kysyminen, omien muistiinpanojen ja sanalistojen tekeminen, kielen opiskelu harjoittelun aikana sekä rohkeus käyttää suomen kieltä mahdollisimman paljon.

Alustavasti voimme todeta, että parhaat oppimistulokset syntyivät harjoittelupaikoilla, joissa koko työyhteisö osallistui ja sitoutui opiskelijan ohjaukseen ja kannusti opiskelijaa haastavampiin kielenkäyttötilanteisiin. Saman havainnon ovat tehneet myös Päivi Vartiainen ja Hanna Repo Jamal (2025) tutkiessaan ulkomaisten opiskelijoiden harjoittelupaikoilla tapahtuvaa kielen ja ammattitaidon oppimista TOKASA-hankkeessa. Kielituetun harjoittelumallin kehitystyössä pitää kuitenkin huomioida myös se, että eri harjoittelupaikoilla on hyvin erilaiset mahdollisuudet panostaa opiskelijan tukemiseen. Lyhimmillään perehdytys ja kielisopimuksen läpikäynti on hoidettu yhdessä tapaamisessa verkon välityksellä, jonka lisäksi opiskelija on saanut kattavan perehdytys- ja tukimateriaalin. Toisten harjoittelupaikkojen kanssa taas on alusta asti rakennettu perehdytys koko työyhteisölle ja sovittu säännöllisistä ohjaustapaamisista paikan päällä.

LÄHTEET

Airaksinen, H., Hoffrén, G. & Sum, S. 2023. Maahanmuuttaneen kielituettu työharjoittelu hoiva- ja hoitoalalla. Opas Oppilaitoksille. Vikkelästi töihin -hanke.

Korpela, E., Iso-Heiniemi, E. & Aho, H. 2023. Kielituettu työharjoittelu on kielenoppimisen momentum – Kielibuustia 3/5. Metropolia-ammattikorkeakoulu.

Lenkola, H. 2024. Kielisopimus ja kielitietoisuus ammattitaitoa edistävässä harjoittelussa. Teoksessa Repo Jamal, H. & Laiho, S. (toim.) Toiminnallisesti kaksikielinen korkeakoulutus –uusia osaajia Suomen työmarkkinoille. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, TAITO-sarja 146, Helsinki.

Repo Jamal, H. & Vartiainen, P. 2025. Toiminnallisesti kaksikielisen sairaanhoitajakoulutuksen opiskelijoiden kokemuksia ammattitaitoa edistävästä harjoittelusta. Metrospektiivi Pro. 

Kirjoittaja:

Tero Lämsä