Uusia ajatuksia ja intoa Työelämän tutkimuspäiviltä!

Työelämän tutkijoiden ja työelämän kehittäjien kokoontumisajot eli Työelämän tutkimuspäivät järjestettiin teemalla Hyvä työ – hyvä elämä? Tapahtuman lähtökohtana on monimuotoistunut ja jakautunut, digitalisaation läpileikkaama työelämä, jossa navigoimiseen tarvitaan työntekijöiltä ja johtamiselta uusia keinoja. Kun työelämä muuttuu, vaikutukset ulottuvat moneen suuntaan ja monitahoisesti myös muuhun elämään. Marraskuussa pidetyillä Työelämän tutkimuspäivillä esitettiin yli 200 tieteellistä esitystä työelämän ajankohtaisista teemoista.

Työyhteisön kehittämisen osaamiskärjestä matkustettiin tänäkin vuonna tuulettamaan ajatuksia työelämästä. Tutkimuspäiville osallistuivat Juha Niiranen, Milla Leinonen, Nina Simola-Alha ja Sikke Leinikki. Kati Tikkamäki oli vetämässä Dialogi ja uudistuminen työelämässä -työryhmää yhdessä Kaija Loppelan (SeAMK) kanssa. Seuraavassa kerromme keskeisimpiä huomioitamme päivien annista.

Ajankohtaiset ja vakuuttavat pääpuhujat

Kongressin pääpuhujia ovat professorit Mika Kivimäki, Minna Ruckenstein ja Satu Teerikangas.

Loma on aina mielessä, tässä Mika Kivimäki kertoo loman terveysvaikutuksista. Kuva: Kati Tikkamäki.

Mika Kivimäki esitti, että korkean työvaatimuksen ja vähäisen työn hallinnan yhdistelmä tai organisaation epäoikeudenmukaisuuden tuottama työperäinen stressi kasvattaa masennusriskiä 1,5 -kertaiseksi. Työttömyys liittyy masennukseen vielä voimakkaammin. Kivimäen mukaan mielenterveydelle haitallisimmat stressitekijät näyttävän tapahtuvan ennen aikuisuutta; lapsuuden kaltoinkohtelu tai perheväkivalta nelinkertaistavat masennusriskin ja yli 30-kertaistavat itsemurhariskin. Kivimäen haluamme nostaa sen, että työn piirteet selittävät eniten koettua työkykyä. Lyhytkin loma palauttaa voimavarat, erityisesti ilman sijaista, mutta pitkän loman jälkeen työt voivat kasautua ja aiheuttaa lisästressiä. Kivimäki myös etsi syitä koetun työkyvyn laskulle maailmanlaajuisesti: Voisiko tehomaatalous olla syynä 1970-luvulla länsimäissä alkaneeseen ylipainoepidemiaan?

Minna Ruckenstein puolestaan paneutui infrastruktuurien korjaamiseen. Hänen mukaansa kehittyvät datakäytännöt, algoritmien käyttö ja tekoälyaloitteet laajentavat aluetta, jolla ihmiset keksivät uudelleen, muokkaavat ja suojelevat työprosessejaan sekä identiteettejään. Tämä tekee heistä myös työprosessien ja niihin liittyvien infrastruktuurien korjaajia ja paikkaajia. Ruckenstein kertoi, että viimeaikaisessa tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota digitaalisen maailman vaatimaan alituiseen korjaustyöhön, mutta myös sen näkymättömyyteen ja poliittisuuteen. Ruckenstein kuvasi, millaista korjaustyötä datavetoisista uudistuksista seuraa ja mitä voi jäädä huomiotta. Esimerkkinä Ruckenstein käytti Apotti-tietojärjestelmän käyttöönoton jälkimaininkeja, ja pohti, mitä ne kertovat puuttuvista infrastruktuureista, työtä ohjaavista poluista ja jatkuvasta korjaustyöstä. Ruckensteinin mukaan algoritmien ohjaamien teknologioiden käytön oppimisessa tunteet ja tarinat ovat keskeisiä, ja niiden avulla nähdään poliittisia tavoitteita ja eettisiä jännitteitä. Lue Ruckensteinin nykyinen tutkimushanke (avautuu ulkoisille sivuille).

Satu Teerikankaan Luontoa kunnioittava työ/elämä -esityksessä käsiteltiin talousparadigmaa, joka perustuu luonnon hyödyntämiseen ihmisen itsekkäiden intressien hyväksi.  Hän pohti, miten luontoa kunnioittaen voidaan luoda hyvää työ/elämää. Teerikangas esitteli talousparadigman vaihtoehtoisena lähtökohtana Humakissakin opetettavaa donitsimallia, jossa korostetaan monilajisen kukoistuksen merkitystä hyvän työ/elämän saavuttamisessa.

Työryhmien antia

Etätyö ja työsome haastavat hyvinvointia

Iina Savolainen esitteli tutkimustaan, jossa löydettiin yhteys psyykkisen kuormittuneisuuden ja runsaan työsomen käytön väliltä. Reetta Oksa puolestaan esitteli tutkimustaan, jossa työn imun, työskentelytapojen ja työkäytänteiden avulla voidaan edistää psyykkisten perustarpeiden tyydyttymistä etätyössä, erityisesti autonomian tunteen kautta.

Matti Vartiainen käsitteli etätyötä dynaamisena ilmiönä ja pohti tuottavuuden ja hyvinvoinnin yhteyttä, mutta totesi hybridityön lähtökohtien erilaisuuden vuoksi tulosten olevan ristiriitaisia. Tiimitasolla hybridityö lisää kompleksisuutta. Monipaikkaisuuden vaikutuksia pohdittiin myös muissa esityksissä, ja yksi tutkimusryhmä suositteli kasvokkaisia kohtaamisia tunnepuolen parantamiseksi. Hybridityö koettiin etätyötä haastavammaksi. Monipaikkaisen työn hallinnan parantamiseksi tulisi houkutella työntekijöitä työpaikalle tarjoamalla hyvät olosuhteet ja työkaverit, luoda toimivat pelisäännöt tilojen käytölle, tarjota muutosvalmennusta ja yhteisöllisiä kannustimia sekä huomioida asenteet etätyötä kohtaan.

Riitta-Liisa Larjovuori pohti, miten työhyvinvointia tukevaa yhteisöllisyyttä voisi rakentaa monipaikkaisessa työssä. Monipaikkaisuus ja yksilöllisyys tuo yhteisöllisyyteen uusia haavoittuvuuksia ja muuttaa yhteisöllisyyden rakentamisen tapoja. Tärkeitä ovat yhteiset normit ja arvot ja se, että ei arvoteta lähi- ja etätyötä. Digityön tuoma työn intensifikaatio myös haastaa yhteisöllisyyttä. Monipaikkaisessa työssä esihenkilöt varmistavat vuorovaikutuksen toteutumisen. Tämä puolestaan tekee johtamisesta hallinnointia ja fasilitointia. Jälkeenpäin jäi mietityttämään myös avoimen johtajuuden käsite.

Sikke Leinikki ja Merja Karjalainen suunnittelevat, mihin työryhmään seuraavaksi. Kuva: Nina Simola-Alha.

Työhyvinvointi ja hyvinvoinnin johtaminen kiinnosti. Kahden päivän katsaus työelämän kehittämis- ja tutkimushankkeisiin oli mielenkiintoinen, ja monista esityksistä keskusteltiin pitkään. Anu Järvensivun ja Pinja Rytkyn esityksessä käsiteltiin STM:n rahoittamaa Mielenterveyden tuen työkalupakki-ohjelman osahanketta, jossa tarkastellaan johtajien koulutusta mielen hyvinvoinnin teemoista. Tutkimus viittaa siihen, että työhyvinvoinnin johtamisen tematiikkoja ja keinoja tulisi sisällyttää enemmän johtamiskoulutuksiin. Toisaalta pohdimme, onko ratkaisu vastata työelämän pirstoutumiseen ja epävarmuuteen johtajan persoonaan liittyvillä teemoilla.

Työhyvinvointi ja hyvinvoinnin johtaminen kiinnosti

Anu Järvensivun ja Pinja Rytkyn esityksessä käytiin läpi STM:n rahoittaman Mielenterveyden tuen työkalupakki -ohjelman osahanketta, jossa tarkastellaan johtajien koulutusta mielen hyvinvoinnin teemoista. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että työhyvinvoinnin johtamisen tematiikkoja tulisi enemmän sisällyttää johtamiskoulutuksiin. Toisaalta mietimme, onko onnistunut ratkaisu, että työelämälle ominaiseen pirstoutumiseen, pysyvään tilapäisyyteen, lisääntyvään epävarmuuteen, ja uudenlaisiin riskeihin ja uhkiin vastataan johtamiskoulutuksissa johtajan persoonaan liittyvillä teemoilla?

Merja Karjalainen esitteli väitöstutkimustaan, joka käsittelee henkistä työsuojelua työsuojeluhallinnon osana 1980-luvun lopulta 2010-luvun alkuun. Tutkimus sai alkunsa kysymyksestä, miksi työuupumus ja mielenterveysperusteinen työkyvyttömyys ovat yleistyneet, vaikka fyysisen ja henkisen terveyden turvaava työturvallisuuslaki, on ollut voimassa jo vuodesta 1987.  Karjalaisen esitys nosti esiin monia tärkeitä kysymyksiä. Vaikka on olemassa paljon työlainsäädäntöä, työvälineitä, mittareita ja työkaluja työuupumuksen ennaltaehkäisemiseen, ovatko ne käytössä? Jokainen johtaja osaa puhua tilaisuuksissa työhyvinvoinnista, mutta onko tämä puhetta ilman tekoja? Jos ongelmia ilmenee, ovatko tavoitteet, vastuut ja ohjeet selkeät kaikille?

Jari Hakanen esitteli työuupumusriskin arvioimiseen ja tunnistamiseen suunnitellun liikennevalomallin. Menetelmällä olettaisi olevan suuri tarve, sillä noin joka neljäs työssäkäyvä suomalainen kokee työuupumusoireilua. Työterveyslaitoksen Kimmoisat työntekijät muuttuvassa työelämässä -tutkimushankkeessa on testattu ja validoitu alun perin Belgiassa kehitetty työuupumuksen arviointimenetelmä.  Menetelmä ottaa huomioon työuupumuksen neljä oiretta: krooninen väsymys, henkinen etääntyminen työstä, kognitiivisen toiminnan häiriöt ja tunteiden hallinnan häiriintyminen.

Työpajassa keskustelimme myös työyhteisöllisyyden kehittämisestä. Todettiin, että Kari Murron kehittämä prosessikeskeinen malli työyhteisöjen kehittämiseen on toimiva ja se korostaa jatkuvaa vuorovaikutusta ja yhteistä pohdintaa työyhteisön toiminnan parantamiseksi.

Juha Niiranen, Milla Leinonen ja Nina Simola-Alha vertailevat mielenterveyden työkalupakki -osion kokemuksia. Kuva: Sikke Leinikki.

Palvelualalla kouluttaudutaan rasismin torjuntaan, muualla ei vielä

Normatiivinen valkoisuus, työelämän kehittäminen ja moninaisuuskoulutukset kiinnostivat myös. Miten rasismia käsitellään asiantuntijatyötä tekeville järjestetyissä moninaisuuskoulutuksissa Heli Tikkasen tutkimuksen alustavat tulokset osoittavat ristiriidan aiheen koetun tärkeyden ja sen tarkempaan käsittelyyn liittyvän torjunnan välillä.

Työelämää kehittävät tahot näkevät tutkimusaiheen tärkeänä, mutta yksityisen sektorin niin kutsutussa DEI-työssä (Diversity, Equity, Inclusion) anti-rasistiset koulutukset ovat kuitenkin hyvin harvinaisia. Asiakkaat tilaavat rasismiin keskittyviä koulutuksia harvoin ja kokevat “ettei tähän olla valmiita”. Poikkeuksena ovat palvelualalla asiakastyötä tekevien etnisesti moninaisten työntekijöiden esihenkilöt.

Työelämä peräänkuuluttaa dialogia ja uudistumista

Dialogi ja uudistuminen työelämässä -työryhmässä kuultiin yhteensä kahdeksan mielenkiintoista, työryhmän teemaa moniulotteisesti valottavaa esitystä. Aihetta lähestyttiin muun muassa kanssa/yhteistutkijuuden, johtamisen, kehittämisen ja kaaoksen, korkeakouluopetuksen sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten näkökulmasta. Työyhteisöjen monimuotoisuudesta ja DEI-lähestymistavoista kuultiin myös. Dialogin ja uudistumisen sekä dialogin avulla uudistumisen tarpeellisuudesta ja hyödyllisyydestä työelämässä vallitsi osallistujien kesken vankkumaton yksimielisyys. Tarpeellisuuden ja hyötyjen todentaminen, esimerkiksi suorien talouslukujen muodossa, todettiin haastavaksi. Onhan kyse myös arvovalinnoista. Myös tutkimusnäyttöä, esimerkiksi dialogisesta johtamisesta tuloksellisuus- ja tuottavuustekijänä (mm. Syvänen, Tikkamäki, Loppela, Tappura, Kasvio & Toikko 2015) on olemassa. Sessioiden lopuksi osallistujille tarjoutui mahdollisuus pienryhmissä reflektoida oppimaansa dialogiharjoituksen avulla. Osallistujat antoivat kiitosta työryhmän osallistavasta toimintatavasta ja miellyttävästä keskusteluilmapiiristä.

Lisää Työelämän tutkimuspäivien alustuksista (pdf).