Viittomakielen tulkkikoulutusta Euroopassa

Humak ja Tukholman yliopisto ovat mukana EduSign Erasmus+ hankkeessa, jota johtaa turkkilainen Istinye yliopisto. Muita kumppaneita EduSign -hankkeessa ovat Turkin Kuurojen Liitto sekä Turkin viittomakielen tulkkien yhdistys. Yhtenä hankkeen osatavoitteena oli kehittää Turkkiin opetussuunnitelma viittomakielen tulkkikoulutusta varten.

Humakissa on yli kahdenkymmenen vuoden kokemus viittomakielen tulkkikoulutuksen opetussuunnitelmatyöstä. Lisäksi olemme olleet mukana luomassa opetussuunnitelmaa mm. kuuroille viittomakielen tulkkiopiskelijoille Erasmus+ -ohjelman rahoittamassa hankkeessa Deaf Interpreting in Europe, Exploring Best Practice in the Field.

Eri maissa ja yhteiskunnissa on erilaiset säädökset, lait ja järjestelmät, jotka vaikuttavat tulkkauspalveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen. Se, mikä on mahdollista yhdessä yhteiskunnassa, ei ole mahdollista toisessa. Toisaalta erilaisista järjestelmistä voi aina oppia ja saada hyödyllisiä ideoita. Nämä ajatukset mielessä käynnistimme opetussuunnitelman ideointityön Turkin Istinye yliopistossa.

Ryhtyessämme tuottamaan ideoita ja ehdotuksia viittomakielen tulkkikoulutusohjelmaa varten ajattelimme, että olisi hyödyllistä kerätä tietoa ja saada yleiskuvaa siitä, miten tulkkikoulutuksia järjestetään Euroopassa. Niinpä päätimme toteuttaa kyselyn, jolla pyrimme selvittämään, millaisia edellytyksiä ja vaatimuksia viittomakielen tulkkina toimimiselle on Euroopan eri maissa ja millaista koulutusta on tarjolla. Selvitimme myös, millaisia tulkkaustoiminnan ja koulutuksen tulevaisuuden kehitysnäkymiä kouluttajina toimivien tahojen edustajilla on eri puolilla Eurooppaa. Kysely toteutettiin keväällä 2023.

Kysely lähetettiin 66 tulkkikoulutusta järjestävälle (tai järjestäneelle) taholle ympäri Eurooppaa. Saimme 35 vastausta (vastausprosentiksi muodostui 53%). Vastauksia tuli 26 maasta. Kreikasta, Norjasta, Portugalista, Ranskasta, Saksasta ja Yhdistyneistä kuningaskunnista tuli vastauksia useammalta kuin yhdeltä toimijalta. Kroatiasta, Maltalta ja Virosta tuli tieto, ettei heillä ole tällä hetkellä koulutusta ja siksi he eivät voineet vastata kaikkiin kyselyn kysymyksiin.

Edellä mainittujen maiden lisäksi saimme kyselyymme vastauksia yhdeltä toimijalta seuraavista maista: Alankomaat, Albania, Belgia, Irlanti, Islanti, Itävalta, Kosovo, Latvia, Puola, Ruotsi, Slovakia, Slovenia, Suomi, Sveitsi, Tanska, Tšekki ja Unkari. Tässä kirjoituksessa esitellään kaikilta 35 toimijalta saatuja vastauksia (Kuva 1).

Kuva 1: Maat, jotka vastasivat viittomakielentulkin koulutusohjelmille lähetettyyn kyselyyn.

Koulutusten järjestäminen

Kyselyssä oli 52 kysymystä. Niihin vastattiin sen mukaan, millä koulutusasteilla kyseisessä instituutiossa koulutusta järjestetään. Saimme kymmenen (n = 10) vastausta maisteritutkinnon tasoisista koulutuksista (EQF 7), 21 vastausta alemman korkeakoulututkinnon (kandidaatin/BA-tutkinnon) tasoisista kulutuksista (EQF 6) sekä 12 vastausta muista (todistuksen tai ammatillisen tutkinnon antavista tai jatkotutkintoa järjestävistä) koulutuksista.

Koulutusta järjestetään yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa, collegeissa, yksityiskouluissa, yksityisissä keskuksissa sekä kuurojen/viittomakielen tulkkien yhdistyksissä.

Eri maissa koulutusta tarjoavia tahoja on vaihteleva määrä. Useimmissa maissa koulutusta järjestää vain yksi toimija. Alankomaissa, Albaniassa, Belgiassa, Islannissa, Irlannissa, Kosovossa, Latviassa, Puolassa, Slovakiassa, Sloveniassa ja Tanskassa. Puolestaan Norjassa, Portugalissa, Ruotsissa, Suomessa, Sveitsissä, Tšekkissä sekä Unkarissa koulutusta järjestää 2-3 toimijaa. Itävallassa, Saksassa, Kreikassa, Ranskassa sekä Yhdistyneissä kuningaskunnissa koulutusta järjestää 4-8 toimijaa.

Pääsyvaatimuksia ja pätevyyksiä

Kaikkiin koulutuksiin (maisteri, BA ja muut) liittyen esitettiin 12 kysymystä. Koulutusten järjestäjiltä kysyttiin seuraavaa:

1. Kuinka usein koulutuksia aloitetaan?
2. Kuinka monta opiskelijaa otetaan kerrallaan sisälle?
3. Mikä on valmistumisaste?
4. Antaako koulutus pätevyyden toimia tulkkina?
5. Kouluttaako toimija myös kuuroja viittomakielen tulkkeja?
6. Onko lisäkommentteja koulutustasoon liittyen?
7. Millaisen sisäänpääsyvaatimukset koulutukseen on?
8. Millaisia koulutusvaatimuksia koulutukseen pääsyyn liittyy?
9. Mitä muita vaatimuksia liittyy koulutukseen pääsyyn?
10. Järjestetäänkö viittomakielen tulkkikoulutukseen valmistavaa koulutusta?
11. Minkälainen valintamenettely on?
12. Onko lisäkommentteja valita/pääsykoemenettelyihin liittyen?

Alemmissa korkeakoulututkinnoissa (n = 21) vuosittain opiskelijoita sisään ottavia oppilaitoksia oli 20. Valmistumisasteeseen vastasi 15 oppilaitosta. Valmistumisaste vaihteli 25%:sta 95%:iin mediaanin ollessa 70%. Sisään otettavien opiskelijoiden määrä oli pääasiassa 20‒25 opiskelijaa (n=10). Alle 20 opiskelijaa otettiin sisään kuudessa (n=6) oppilaitoksessa ja yli 25 opiskelijaa otettiin sisään kolmessa (n=3) oppilaitoksessa. Yksi laitos ilmoitti ottavansa sisään niin monta opiskelijaa, kuin sinne on hakijoita.

Alemmat korkeakoulututkinnot (BA) antoivat vaihtelevasti pätevyyden toimia tulkkina. Pätevyyden toimia tulkkina BA koulutuksen jälkeen antoi 11 oppilaitosta. Kahdeksan (n=8) oppilaitosta ilmoitti pätevyyteen liittyvän muita ehtoja. Näitä olivat esimerkiksi tutkintoon sisältyvä erillinen pätevyys- tai loppukoe, vuoden mittaiseen mentorointiohjelmaan osallistuminen sekä viittomakielen tulkkirekisteriin hakeminen.

Kaksi oppilaitosta ilmoitti, että ollakseen pätevä toimimaan tulkkina tulee olla maisterin tutkinto. Vastauksista kävi myös ilmi, että on edelleen maita, joissa ei ole määritelty, millainen pätevyys pitää olla voidakseen toimia viittomakielen tulkkina.

Kuuroja viittomakielen tulkkeja kouluttaa yhdeksän (n=9) oppilaitosta samalla opetussuunnitelmalla kuin kuuleviakin opiskelijoita. Kuudessa (n=6) oppilaitoksessa ei kouluteta kuuroja tulkkeja. Kuurojen tulkkien koulutusta kommentoitiin (n=7) edellä mainittujen lisäksi mm. siten, että koulutus on toteutettu vain kerran, kuurojen koulutuksessa osa aiheista ja aktiviteeteista on erilaisia kuin kuulevilla, ensimmäinen vuosi toteutetaan kuuroille ja kuuleville erikseen tai että kuurot voivat suorittaa osia koulutuksesta.

BA-tutkintojen opiskelijavalinnoissa on vaihtelevia käytäntöjä. Joissakin oppilaitoksissa koulutukseen pääsee koulutodistuksella (n=8), joissakin pääsykokeella (n=3) ja toisaalla vaikuttaa sekä todistus että pääsykoe/haastattelu (n=7). Yksi (n=1) oppilaitos mainitsi, että valintaan vaikuttaa todistus sekä hakemus ja yhdessä (n=1) oppilaitoksessa ei ole valintamenettelyjä lainkaan.

Pääsyvaatimuksiksi mainittiin koulutus (n=12), koulutus ja muu pätevyys (n=4) tai muu pätevyys (n= 3). Kahdessa (n=2) oppilaitoksessa ei ole pätevyysvaatimuksia. Koulutusvaatimuksia olivat peruskoulu (n= 3), lukio (n=17), lukio/college tai vastaava sekä BA-tutkinto (n=1). Vastauksissa oli myös neljä mainintaa muista maakohtaisista vaatimuksista, esim. tiettyjä oppiaineita koskevat erityiset arvosanavaatimukset.

Muista edellytyksistä löytyi 21 mainintaa. Näitä olivat mm. viittomakielen taito, muu kielitaito, akateemiset taidot, lääkärin lausunto, valintakoe sekä motivaatiohaastattelu. Lisäksi mainittiin myös valmistava koulutus, joka on vapaaehtoista kolmessa (n=3) oppilaitoksessa, pakollista kahdessa (n=2) oppilaitoksessa ja muissa (n=16) sellaista ei ole laisinkaan. Kaikki valmentavat koulutukset liittyvät viittomakieleen ja ovat kestoltaan jotain 60 tunnin ja yhden vuoden väliltä.

Maisterikoulutusta järjestävistä oppilaitoksista (n=10) viisi (n=5) ottaa opiskelijoita vuosittain, kaksi (n=2) joka toinen vuosi ja loput (n=3) ottavat opiskelijoita sisään esimerkiksi kaksi kertaa vuodessa tai 3-4 vuoden välein. Kerrallaan sisään otettavien opiskelijoiden määrä vaihtelee oppilaitoksittain. Joihinkin oppilaitoksiin otetaan 3-10 opiskelijaa kerrallaan (n=4), joihinkin 11-20 (n=4) opiskelijaa ja lisäksi kahteen (n=2) oppikatokseen otetaan yli 20 opiskelijaa kerrallaan. Valmistumisaste maisterikoulutuksista vaihtelee 75%:sta 96%:iin mediaanin ollessa 85,5%. Eli maisterikoulutuksista valmistutaan suuremmalla todennäköisyydellä kuin BA-koulutuksista.

Kysymykseen maisterikoulutuksen antamasta pätevyydestä viisi (n=5) oppilaitosta kertoi koulutuksen antavan pätevyyden, kun tutkinto on saatettu valmiiksi. Yksi (n=1) oppilaitos kertoi, että valistumisen lisäksi tulee hakea viittomakielen tulkkien rekisteriin. Kaksi (n=2) oppilaitosta ilmoitti, että pätevyys ammatin harjoittamiseen saadaan jo BA-tutkinnossa. Yksi (n=1) oppilaitos totesi, että maisteritutkinto antaa pätevyyden, mutta koska maisterikoulutus sisältää ainoastaan konsekutiivitulkkausta, he suosittelevat jatkotutkintoa, jossa keskitytään simultaanitulkkaukseen. Joitakin useamman oppilaitoksen yhteisiä maisteriohjelmia löytyy Euroopasta. Neljä (n=4) oppilaitosta kertoi kouluttavansa myös kuuroja viittomakielen tulkkeja.

Kaikissa (n=10) maisteriohjelmissa on pääsyvaatimuksena BA-tutkinto. Lisäksi vastauksissa mainittiin joitakin erityisvaatimuksia, joita olivat mm. viittomakielen taito (n=7), puhutun kielen osaaminen (n=6), osaaminen muissa kielissä (n= 2), akateemiset taidot (n=6) sekä muita kelpoisuuksia (n=3) kuten esimerkiksi psykologiset soveltuvuustestit. Valintamenettelyjä maisteriohjelmaan pääsemiseksi olivat valintakokeet (n=3) tai todistus ja valintakokeet (n=3). Lisäksi myös viittomakielen taitoa arvioidaan (n=1) ja alaan liittyvää työkokemusta peräänkuulutetaan (n=1).

Muihin koulutusohjelmiin (n=9) otetaan opiskelijoita sisään joko vuosittain (n=3), joka toinen vuosi (n=1) tai jollakin muulla (n=5) tavalla, esim. tarpeiden mukaan tai neljän vuoden välein. Opiskelijoiden sisäänottomäärä vaihtelevat 10–20 opiskelijan välillä (n=8). Ja valmistumisaste vaihtelee 20% ja 100% välillä. Kolme (n=3) koulutuksen järjestäjää ilmoitti kouluttavansa myös kuuroja tulkkeja.

Pätevyyden toimia viittomakielen tulkkina sai opintojen valmistuttua kolmesta (n=3) oppilaitoksesta. Kaksi (n=2) oppilaitosta mainitsi, että pätevyyteen vaaditaan koulutukseen sisältyvä erillinen pätevyys- tai loppukoe. Kaksi (n=2) koulutuksen järjestäjää mainitsi, että pelkkä koulutus ei riitä, vaan koulutuksen lisäksi taidon arviointi järjestetään ulkopuolisen toimijan taholta tai koulutuksen lisäksi tulee vielä hakeutua viittomakielen tulkkien rekisteriin.

Pääsyvaatimuksista vastauksissa mainittiin koulutus (n=3) (lukio tai BA-tutkinto), koulutus ja muu pätevyys (n=3) sekä pakollinen valmentava koulutus (n=1). Pakollinen valmentava koulutus liittyy viittomakielen osaamiseen. Muista vaatimuksista koulutukseen pääsemiseksi mainittiin seuraavia: viittomakielen taito (n=7), puhutun kielen taito (n=7), muu kielitaito (n=2), akateemiset taidot (n=1) sekä muu kelpoisuus, esim. psykologiset testit tai sopivien ominaisuuksien omaaminen (n=2). Opiskelijoiden valintamenettelyistä vastauksista nousivat esille mm. valintakokeet (n=4) sekä kielitaito viittomakielessä, kansallisessa kielessä ja muussa kielessä (n=3).

Jatko- ja täydennyskoulutus/erikoistumisopinnot

Kyselyssämme selvitimme myös jatko- ja täydennyskoulutukseen sekä erikoistumisopintoihin liittyviä asioita. Esitimme kyselyssämme joitakin valmiita vaihtoehtoja, joita olivat kirjoitustulkkaus, kuurosokeille asiakkaille tulle tulkkaus, viitotun puheen tulkkaus, mielenterveystulkkaus, oikeustulkkaus, konferenssitulkkaus, puhetta tukevat ja korvaavat kommunikaatiomenetelmät (AAC) sekä kansainvälinen viittominen. Oppilaitoksista yhdeksän (n=9) kertoi järjestävänsä jatko- ja täydennyskoulutusta ja kaksikymmentäviisi (n=25) vastasi, ettei järjestä jatko- tai täydennyskoulutusta lainkaan.

Kyselyn kysymykset eivät tässä kohtaa olleet riittävällä tarkkuudella muotoiltuja, joten vastauksista emme saaneet aivan täsmällistä kuvaa siitä, mitä opintoja järjestetään jatko- ja täydennyskoulutuksena ja mitä puolestaan osana tutkinto-opintoja. Seuraavasta taulukosta (Taulukko 1) käy ilmi listaamiemme opintojen tarjonta koulutusta järjestävissä oppilaitoksissa. Tähän kysymykseen vastasi kuusitoista (n=16) koulutusta järjestävää tahoa.

Taulukko 1: Koulutusten järjestämiä jatko-, täydennys- ja/tai erikoistumiskoulutuksia

Muita jatkokoulutuksia tai erikoistumisopintoja, joita kyselyn vastauksissa mainittiin ovat mm. seuraavat: esimieskoulutus, etätulkkauskoulutus, kuurojen kulttuuriin liittyvät opinnot, terveydenhuoltoon liittyvät opinnot sekä koulutusta taiteiden ja kulttuurin tulkkauksesta että opiskelu- ja työelämätulkkauksesta. Osa jatko- ja täydennyskoulutuksista ja erikoistumiskoulutuksista antaa pätevyyden toimia tulkkina, toiset taas ei. Joissain maissa tulkkiyhdistykset järjestävät ammatilliseen kehittymiseen liittyvää koulutusta.

Kuva 2: Tikapuilla (Lähde: Tikkaat Askel 3D Miehet – Ilmainen kuva Pixabayssa – Pixabay, viitattu 12.6.2024)

Kuva 2: Tikkaat (Lähde: Tikkaat Askel 3D Miehet – Ilmainen kuva Pixabayssa – Pixabay, viitattu 11.6.2024)

Tulevaisuuden haasteita ja tarpeita

Kyselyn tarkoituksena oli tulkkikoulutusten järjestämisen lisäksi saada tietoa myös eri toimijoiden ajatuksista ja näkemyksistä tulkkausalan tulevaisuudesta, viittomakielen tulkin koulutuksen mahdollisuuksista ja uhkatekijöistä. Saimme tähän kysymykseen vastauksia yhteensä 29 toimijalta.

Eniten mainintoja liittyi erikoistumisopintojen lisäämistarpeeseen sen vuoksi, että kuuroja ammattilaisia työskentelee yhä moninaisemmilla aloilla (n=19), mahdollisiin taloudellisiin leikkauksiin (n=11) sekä tarpeeseen muuttaa koulutuksen sisältöjä niin, että tutkinto vastaa paremmin tulkkien työllistyvyyteen, koska tulevaisuudessa yhä harvempi ihminen käyttää viittomakielen tulkkausta (n=10).

Vastaajia askarruttaa myös pienempien opiskelijaryhmien sisäänotto (n=6) tai vastaavasti suurempien opiskelijaryhmien sisäänotto (n=6) sekä radikaali etäopetuksen määrän kasvu (n=5). Joissakin paikoissa huolena on koulutusten lakkauttaminen (n=4). Muita yksittäisiä mainintoja tuli mm. työskentelyolosuhteisiin, tulkkaukseen liittyvään teknologiaan sekä kouluttajien löytämiseen ja kouluttamiseen liittyen.

Joissain maissa tulkin ammattia ei ole vieläkään laillisesti tunnistettu ja hyväksytty. Kolutukseen liittyviä hallinnollisia ja lainsäädännöllisiä haasteita esiintyy. Tulkin käyttäjien, tulkkien ja hallitusten tarpeet ovat joskus ristiriidassa; haasteita liittyy mm. lisääntyneeseen etätulkkaukseen ja sen aiheuttamiin kustannuksiin, erikoistumistarpeisiin sekä tulkkien työllistymiseen.

Huolestuttavaa on myös se, että vuosittain koulutukseen hakeutuvien opiskelijoiden määrä vähenee, eivätkä läheskään kaikki koulutuksen aloittaneet opiskelijat vie opintojaan päätökseen. Lisäksi tasapainoillaan sen välillä, pitäisikö tarjota vähemmän oppiaineita ja syvällisempää opetusta (erikoistuminen) vai pitäisikö opintojen olla nykyistä laaja-alaisemmat.

Koulutuksissa tulisi myös huomioida se, miten valmistuvien opiskelijoiden siirtymistä koulutuksesta työelämään voisi tukea, sillä monet opiskelijat kokevat tämän siirtymävaiheen haastavaksi.

Kyselyn tulokset esiteltiin 7.5.2024 järjestetyssä kansainvälisessä webinaarissa, johon kutsu lähetettiin kaikille niille tulkkikoulutusta järjestävälle 66 taholle, joille kyselykin oli lähetetty. Webinaariin rekisteröityi etukäteen noin 50 osallistujaa. Webinaarissa käytiin tulosten esittelyn jälkeen mielenkiintoista keskustelua tulkkausalan tulevaisuudesta. Toivottavasti voimme tulevaisuudessa järjestää vastaavanlaisia kokoontumisia Euroopassa tulkkikoulutusta järjestävien tahojen kanssa. Yhteistyössä ja tietotaidon jakamisessa on voimaa.