Järjestöissä tehdään asiantuntijatyötä, jolle on tyypillistä suuri itseohjautuvuus. Työhyvinvoinnista huolehtiminen jää näissä pienissä työpaikoissa työntekijälle itselleen ja lähityöyhteisölle. Muodollisia kehityskeskusteluja tärkeämmässä asemassa ovat arkipäivän kohtaamiset ja työpalaverit. Esimiehet ja alaiset tun­tevat etenkin pienissä järjestöissä toisensa ja työnsä hyvin.

Tämä kävi ilmi Humakin selvityksestä, jossa tutkittiin sitä, miten työhyvinvoinnista pidetään huolta kolmannen sektorin pienillä työpaikoilla.

Hiljainen tieto ja työyhteisöjen asiantuntemus

Työntekijöiden ja työyhteisöjen asiantuntemus ja hiljainen tieto työn organisoinnista ja työtehtävien laadusta ja rasitustekijöistä ovat avaimena parempaan työhyvinvointiin.

Vertaistuki ja kollegiaalinen kanssakäyminen on erityisen tärkeätä pienten organisaatioiden työntekijöille. Näihin tarpeisiin on vastannut esimerkiksi  Humakin  eMessi- hanke  kehittäessään vertaismentorointia. Sen avulla on tunnistettu rasitustekijöitä, ja sillä on saatu tuloksia hiljaisen ja kokemukseen perustuvan tiedon jakamisessa.

Pekka Kaunismaan ja Kimmo Lindin tutkimuksen Työhyvinvointi kolmannella sektorilla haastatteluaineisto kerättiin Keski-Suomessa toimivien yhdistysten työntekijöiltä. Haastateltavat valittiin siten, että he edustavat järjestökenttää monipuolisesti. Mukana on liikunta-, kulttuuri-, sosiaali- ja terveysalan sekä ammattijärjestöjä. Erityisesti aineistosta käy ilmi paikallisten ja alueellisten järjestöjen työ.
Tutkimus on toteutettu Manner-Suomen ESR-ohjelman tuella. Rahoituksen myöntäjä on Keski-Suomen elinkeino-, liikenne-ja ympäristökeskus.