Tekoäly järjestöjen arjessa, osa 6: Tekoäly ei tee työtä puolestamme, mutta se voi olla hyvä työkalu

Kun tekoälyä otetaan käyttöön työyhteisössä, kyse ei ole vain uudesta ohjelmasta tai teknisestä kokeilusta. Kyse on myös asenteista, luottamuksesta, työn tavoista ja siitä, miten ihminen säilyy työn keskiössä. Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ry:ssä tekoälyä on kevään aikana lähestytty ennen kaikkea käytännön työkaluna: kokeillen, keskustellen ja kriittisesti arvioiden.

Alkuun tekoäly herätti Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ry:n työyhteisössä varauksia. Se on ymmärrettävää, sillä uusi teknologia tuo mukanaan sekä mahdollisuuksia että kysymyksiä. Kun tekoälyyn päästiin tutustumaan ohjatusti ja sitä sai käyttää omiin työtehtäviin liittyvissä tilanteissa, suhtautuminen alkoi muuttua. Käytännön kokeilut tekivät näkyväksi, missä tekoäly voi aidosti auttaa ja missä sen rajat tulevat vastaan. 

Tekoälyä ei ole nähty ratkaisuna kaikkeen. Pikemminkin sitä on alettu ajatella välineenä, jota käytetään harkiten. Vertaus saksiin kuvaa tätä hyvin: sakset ovat hyödyllinen työkalu, mutta niiden kanssa ei juosta. Samalla tavalla tekoälyä ei kannata päästää tekemään kaikkea ihmisen puolesta, vaan sen käyttö edellyttää omaa ajattelua, tarkistamista ja selkeää käsitystä siitä, mitä ollaan tekemässä.

Agentit auttavat jäsentämään työtä

Yksi konkreettinen hyöty on löytynyt toistuvien viestintätehtävien jäsentämisestä. Esimerkiksi tapahtumailmoitusten muokkaamiseen on rakennettu oma agentti, joka auttaa saamaan tekstit yhtenäiseen rakenteeseen. Kun ilmoituksissa toistuvat samat perustiedot, kuten aika ja paikka, tekoäly voi auttaa varmistamaan, että rakenne säilyy selkeänä ja tiedot löytyvät lukijalle tutusta kohdasta.

Tekoälystä on ollut hyötyä myös laajempien tekstien luonnostelussa ja jäsentämisessä. Hakemusten, blogitekstien ja tiivistelmien kohdalla se voi nopeuttaa alkuvaihetta, auttaa poimimaan olennaisia asioita taustamateriaaleista ja ehdottaa rakennetta. Lopullinen työ jää silti ihmiselle. Tarvitaan oma näkemys, sisällöllinen vastuu ja kyky arvioida, vastaako teksti sitä, mitä halutaan sanoa.

Viestinnässä sävy ratkaisee

Viestinnässä tekoälyn suurin haaste liittyy usein sävyyn. Se voi tuottaa nopeasti kelvollisen luonnoksen, mutta tekstiin jää helposti toistoa, yleisluontoisuutta tai sellaista ilmaisua, joka ei tunnu omalta. Siksi tekoälyn tuottama teksti vaatii muokkaamista. Erityisesti järjestöviestinnässä on tärkeää, että tekstissä kuuluu organisaation oma ääni ja että inhimillisyys säilyy.

Tekoäly ei myöskään aina säästä aikaa suoraviivaisesti. Aikaa voi siirtyä kirjoittamisesta tarkistamiseen, muokkaamiseen ja laadun varmistamiseen. Siksi kiireessä julkaiseminen on riski. Tekstille on hyvä jättää tilaa, lukea se uudestaan ja tarvittaessa pyytää myös toinen ihminen katsomaan, välittyykö ajatus ymmärrettävästi.

Kuvissa raja kulkee toden ja kuvituksen välillä

Tekoälyä on hyödynnetty myös kuvien parissa, mutta sen käytölle on muodostunut selkeitä rajoja. Kun kyse on haastattelusta, tapahtumasta tai oikeista ihmisistä, kuvan täytyy olla aito. Tekoälyllä ei korvata ihmisiä eikä muuteta tilannetta sellaiseksi, mitä se ei ollut. Sen sijaan kuvituskuvissa tai kuvien teknisessä täydentämisessä tekoäly voi olla käyttökelpoinen apu, jos se tukee jutun sisältöä eikä johda lukijaa harhaan.

Samalla tekoälykuviin liittyy laajempi pohdinta luovuudesta ja aitoudesta. Tekoälyn tuottamat kuvat voivat näyttää viimeistellyiltä, mutta niistä puuttuu helposti särö, sattuma ja kiinnostava epätäydellisyys. Siksi aidon valokuvan ja ihmisen tekemän työn arvo voi tekoälyn yleistyessä jopa korostua.

Ihminen pysyy keskiössä

Kevään kokeilut ovat vahvistaneet ajatusta siitä, että tekoäly kannattaa ottaa osaksi työkalupakkia, mutta ei työn tai kohtaamisen korvaajaksi. Se voi nopeuttaa, jäsentää ja auttaa pääsemään alkuun. Se voi tarjota luonnoksen, tiivistelmän tai rakenteen. Mutta erityisesti järjestötyössä ihmisen läsnäolo, kokemus ja harkinta ovat edelleen kaiken perusta.

Tekoälyn käyttöönotto ei siis ole vain tekninen muutos. Se on myös mahdollisuus pysähtyä miettimään, mikä työssä on olennaista. Kun tekoäly hoitaa osan rutiinista, ihmiselle jää vastuu merkityksestä, sävystä ja siitä, että viestintä koskettaa. Siinä työssä tekoäly voi olla apuna, mutta ihmistä se ei korvaa.

Kaikki tähän asti lukemasi on tekoälyn kirjoittamaa.

Kirjoittajalta: miksi julkaisen tämän sellaisenaan?

SaavutaÄly -hankkeen yhteydessä meiltä Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:ltä pyydettiin videoitava haastattelu sekä blogikirjoitus. Yhteisellä päätöksellä päädyimme ajatukseeni toteuttaa tämä kirjoitus pohjautuen haastatteluuni tekoälyä hyödyntäen. Yllä oleva kirjoitus syntyi siis Copilotin avustamana.

Äänitiedosto litteroitiin, jonka pohjalta ohjeistin, tai siis ”promptasin”, Copilotin kirjoittamaan tiiviin blogitekstin työyhteisön ja viestinnän näkökulmasta tekoälyn ottamisesta mukaan osaksi työkalupakkiamme. Muistutin Copilotia vielä välttämään turhaa höttöä ja päällekkäisyyksiä kirjoituksessa sekä ehdottamaan otsikkoa ja väliotsikoita tekstin rytmittämistä varten.

Nopeastihan tekoäly tämän kirjoituksen koosti ja olin hieman ”tohkeissani” kun huomasin tekoälyn napanneen mukaan vertaukseni siitä, että tekoäly on kuin sakset: hyvä työkalu niissä yhteyksissä, mitä tarvitaan, mutta saksien kanssa ei pidä juosta.

Pohdin jopa, promptaisinko uudestaan siten, että nostaisin otsikkotasolle tuon saksimetaforan. Päätin, että en ainakaan tällä kertaa promptaa kirjoitusta uudestaan. Halusin antaa lukijalle mahdollisuuden itse päättää, kumpi teksti on kiinnostavampi lukea: tekoälyn koostama selkeä kokonaisuus vai tämä, dysleksikon ajatuksenjuoksu.

Oikea vastaus on ainakin allekirjoittaneen mielestä molemmat. Kyse on siitä, missä yhteydessä ja kenelle teksti ja sisältö on tarkoitettu. Tämä päätös on ihmisen hallinnassa – ainakin toistaiseksi.

SaavutaÄly-Hankkeen näkökulma: Kenen ääni tekstissä lopulta kuuluu?

Kai Baerin kokeilu nostaa esiin kolme kysymystä, jotka koskettavat jokaista tekoälyä hyödyntävää järjestöä: ketä tekoälyn tarjoama kirjoitusapu erityisesti hyödyttää, mistä organisaation oma ääni tekstissä syntyy, ja mitä vastuita tekoälyn tuottamat kuvat tuovat mukanaan?

Baer kertoo tekstissä olevansa dysleksikko ja käyttäneensä tekoälyä blogitekstin kirjoittamiseen oman haastattelunsa pohjalta. Tämä ei ole poikkeus vaan esimerkki ilmiöstä, jota kirjoittamisen tutkimuksessa on alettu tarkastella tarkemmin.

Esimerkiksi Turun yliopiston tutkijat ovat havainneet, että tekoäly voi tukea etenkin sellaisia kirjoittajia, joiden kirjoitusprosessia lukivaikeus hidastaa. Samat tutkijat kuitenkin muistuttavat, ettei hyöty synny automaattisesti. Tekoälyn tulee tukea kirjoittajan ajattelua kirjoitusprosessin eri vaiheissa, ei korvata sitä. (Mäkilä ym., 2025.) Baerin kokemus asettuu juuri tähän kehykseen. Hän ei antanut tekoälyn päättää, mitä sanoa, vaan ohjasi sitä haastattelunsa ja omien näkökulmiensa pohjalta ja arvioi lopputuloksen itse.

Baer nimeää tekstissään täsmälleen sen ongelman, johon myös tutkimus on törmännyt: tekoälyn tuottamaan tekstiin jää helposti toistoa ja yleisluontoisuutta, eikä se automaattisesti tavoita organisaation omaa ääntä. Ilmiö ei ole pelkkä tuntuma. Kolmen kokeellisen tutkimuksen sarjassa havaittiin, että seuraajien kielteiset reaktiot bränditekstin tekoälytuotantoon välittyvät nimenomaan koetun aitouden heikkenemisen kautta, ja reaktio on sitä kielteisempi, mitä enemmän tekoälyn koetaan korvaavan ihmisen työtä sen sijaan, että se avustaisi siinä (Brüns & Meißner, 2024).

Baerin huomio kuvien rajanvedosta osuu hyvin ajankohtaiseen kysymykseen. Kansalaisjärjestöt, yritykset ja myös julkinen sektori ovat viime vuosina käyttäneet tekoälyllä tuotettua kuvastoa myös herkissä aiheissa, ja lopputulos on useaan otteeseen herättänyt vastustusta. Esimerkiksi kansainvälinen kehitysjärjestö poisti tekoälyllä laadittuja kuvia lapsiavioliittoja vastustaneesta kampanjastaan ja ihmisoikeusjärjestö pyysi anteeksi tekoälykuvitettua raporttiaan, kun yleisö koki kuvien vääristävän todellisuutta (Yrjönen, 2026).

Organisaatioviestinnässä ratkaisevaa ei olekaan kuvan tekninen laatu vaan se, tukeeko se organisaation omaa todellisuutta ja tavoitteita. Geneerinen tekoälykuva ei useinkaan erotu huomiosta kilpailevien vastaavista, kun taas aidot tilat ja ihmiset tekevät kuvasta heti merkityksellisen (Huuskonen, 2025). EU:n tekoälysäädös terävöittää tätä vaatimusta elokuusta 2026 alkaen: tekoälyllä tuotetut tai muokatut, aidon näköiset kuvat on merkittävä selkeästi näkyvällä tavalla ja koneluettavilla metatiedoilla (Euroopan parlamentti ja neuvosto, 2024, 50. artikla). Baerin toteamus, ettei tekoälyllä korvata ihmisiä eikä muuteta tilannetta sellaiseksi kuin se ei ollut, on siis paitsi eettinen linjaus myös EU-tasoinen vaatimus.

Kirjoittajat

Lähteet

Brüns, J. D. & Meißner, M. (2024). Do you create your content yourself? Using generative artificial intelligence for social media content creation diminishes perceived brand authenticity. Journal of Retailing and Consumer Services, 79. https://doi.org/10.1016/j.jretconser.2024.103790 

Euroopan parlamentti ja neuvosto. (2024). Asetus (EU) 2024/1689 tekoälyä koskevista yhdenmukaistetuista säännöistä (tekoälysäädös), 50 artikla. Euroopan unionin virallinen lehti. https://eur-lex.europa.eu/eli/reg/2024/1689/oj 

Huuskonen, H. (2025). Tekoälykuvat organisaatioviestinnässä: varmista aitous ja merkitys. eSignals Pro. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. https://esignals.fi/pro/2025/09/24/tekoalykuvat-organisaatioviestinnassa-varmista-aitous-ja-merkitys/ 

Mäkilä, M., Mutta, M., Åberg, A.-M. & Linnasaari, S. (2025). Tekoälyn vaikutus kirjoittamiseen – tasapainoilua uhkien ja mahdollisuuksien välillä. Soihtu. https://sites.utu.fi/soihtu/tekoalyn-vaikutus-kirjoittamiseen-tasapainoilua-uhkien-ja-mahdollisuuksien-valilla/ 

Yrjönen, A. (2026). Tekoälyn tuottama kurjuuskuvasto on köyhyyspornon uusi versio. Maailman Kuvalehti. https://maailmankuvalehti.fi/2026/vain-verkossa/nakokulmat/tekoalyn-tuottama-kurjuuskuvasto-on-koyhyyspornon-uusi-versio/

Lue lisää hankkeesta