Tekoäly järjestöjen arjessa, osa 5: Tekoälykahvit rakensivat rohkeutta oppia yhdessä

Tekoälystä puhutaan usein teknologiana, mutta työyhteisöissä sen käyttöönotto on ennen kaikkea oppimis- ja kulttuurikysymys. Sininauhaliitossa tekoälyosaamista lähdettiin vahvistamaan yhteisten tekoälykahvien avulla. Kokemus osoitti, että tärkeintä ei ollut tekninen osaaminen vaan turvallinen ilmapiiri, jossa uutta voitiin opetella yhdessä.

Kun Heidi Eriksson lähti mukaan Sininauhaliiton tekoälyosaamisen kehittäjäryhmään keväällä 2025, hän ei ollut erityisen innostunut tekoälystä. Hän näki sen ennen kaikkea uutena työelämätaitona, johon oli hyvä tutustua. Häntä kiinnosti enemmän oppiminen ja muutosprosessit kuin teknologia itsessään.

Hän ajatteli, että osallistuminen kehittäjäryhmään olisi mahdollisuus syventää osaamista siitä, miten uusia toimintatapoja voidaan juurruttaa työyhteisöön. Tekoäly oli tavallaan vain substanssi. Yhtä hyvin kehittämisen kohteena olisi voinut olla jokin muukin uusi aihe tai toimintamalli.

Jälkikäteen tämä lähtökohta osoittautui hyödylliseksi. Tekoälyä ei tarvinnut nähdä itseisarvona, vaan keinona helpottaa työtä, lisätä osaamista ja tukea työyhteisön oppimista.

Tekoälykahveista matalan kynnyksen oppimisympäristö

Sininauhaliiton työyhteisössä huomattiin nopeasti, että suhtautuminen tekoälyyn vaihteli paljon. Osa työntekijöistä oli jo kokeillut erilaisia tekoälysovelluksia, kun taas osa suhtautui niihin epäilevästi tai ei ollut käyttänyt niitä lainkaan. Heidi innostui kollegansa kanssa kokeilemaan tekoälykahveja, sillä he eivät halunneet kuormittaa olemassa olevia tiimipalavereita tekoälysisällöllä.

Tekoälykahvit olivat lyhyitä, vapaaehtoisia kohtaamisia, joissa työntekijät jakoivat omia kokemuksiaan tekoälyn käytöstä. Tarkoituksena ei ollut kouluttaa tai opettaa valmiita ratkaisuja, vaan luoda tila yhteiselle oppimiselle rennossa ja sallivassa ilmapiirissä. Samantyyppinen matalan kynnyksen toimintamalli on tunnistettu myös järjestöjen digitaalista osaamista käsittelevässä oppaassa, jonka mukaan vertaisoppiminen, opintopiirit ja yhdessä järjestetyt koulutukset auttavat organisaatioita kehittämään osaamistaan ilman suuria kynnyksiä (Vuohelainen & Eloholma, 2025, s. 7).

Jokaisella tapaamiskerralla joku osallistujista toi keskusteluun oman kokeilunsa, kysymyksensä tai havaintonsa. Aiheena saattoi olla esimerkiksi kyselyaineiston tiivistäminen, kokousmuistioiden käsittely, tekstien luonnostelu tai vaikkapa arjen tapahtuman suunnittelu.

Tärkeää oli, ettei osallistujien tarvinnut olla asiantuntijoita. Myös keskeneräiset ajatukset, epäonnistuneet kokeilut ja avoimet kysymykset olivat arvokkaita.

Vertaisoppimista parhaimmillaan

Tekoälykahvien ehkä suurin vahvuus oli vertaisoppiminen. Tämä madalsi osallistumiskynnystä. Kun kukaan ei esiintynyt kaikkitietävänä asiantuntijana, myös muiden oli helpompi kysyä, ihmetellä ja olla epävarma.

Kollegat saivat ideoita kuullessaan toisten käytännön kokemuksista. Konkreettinen esimerkki omasta työstä herätti enemmän ajatuksia kuin yleinen puhe tekoälyn mahdollisuuksista. Samalla syntyi positiivinen kierre. Kun joku kertoi onnistuneesta kokeilusta, muut innostuivat kokeilemaan itsekin.

Havainto on linjassa myös laajemman suomalaisen työelämätutkimuksen kanssa. Sekä työnantajat että työntekijät pitävät työkavereilta oppimista yhtenä tärkeimmistä keinoista kehittää osaamista työpaikalla (Lyly-Yrjänäinen ym., 2023). Sama ilmiö tunnistettiin SaavutaÄly-hankkeen verkostotapaamisissa, joissa järjestöjen edustajat kokivat vertaistuen ja keskinäisen kokemustenvaihdon erityisen arvokkaana (Tuominen & Dookie, 2025, s. 46).

Yhteisöllisyys vahvisti myös työhyvinvointia

Jälkikäteen ajateltuna tekoälykahvien merkitys ei liittynyt pelkästään tekoälyosaamisen lisääntymiseen. Uuden opetteleminen voi helposti tuntua kuormittavalta. Lyhyet, vapaaehtoiset ja myönteiset kohtaamiset tekivät oppimisesta kevyempää. Tavoitteena ei ollut olla ensimmäinen tai paras, vaan edetä yhdessä. Tämä näkyi myös siinä, että osallistujat alkoivat jakaa kokemuksiaan yhä avoimemmin. Oppimisesta tuli yhteinen asia eikä yksilön suoritus.

Tekoälykahvit ja niin sanotut kisastudiot, joissa SaavutaÄly-hankkeen tietoiskuja katsottiin yhdessä oman koneen ääressä seuraamisen sijaan, loivat yhteisen tilan pysähtyä uuden äärelle. Tapaamisissa vallitsi kannustava ilmapiiri, jossa oppimisesta iloittiin yhdessä eikä osaamisen tasoa asetettu vertailun kohteeksi. Tutkimuskirjallisuudessa tällaista ilmapiiriä kutsutaan psykologiseksi turvallisuudeksi, jolla tarkoitetaan ryhmän jaettua kokemusta siitä, että kysyminen, epäonnistuminen ja sosiaalisten riskien ottaminen on turvallista (Edmondson & Bransby, 2023). Psykologinen turvallisuus on yhdistetty erityisesti tiimien kykyyn oppia yhdessä.

Tekoäly voi vahvistaa osallisuutta

Yksi Heidin mieleenpainuvimmista kokemuksista liittyi siihen, kun hän perehdytti jäsenjärjestöä tekoälyapurin käyttöön. Tapaamisen aikana osallistujat pohtivat tekoälyn hyödyntämistä omassa arjessaan. Keskustelu siirtyi nopeasti vapaaehtoistoiminnasta myös työnhakuun, viestintään ja arjen sujuvuuteen.

Erityisesti Heidiä kosketti tilanne, jossa osallistuja kertoi käyttäneensä tekoälyä sähköpostiviestin laatimiseen ja tarkistaneensa sisällön itse ennen lähettämistä. Tekoäly oli tarjonnut apua kirjoittamiseen, mutta viesti oli tekijänsä oma. Tällainen käyttötapa havainnollistaa, miten tekoäly voi tukea itseilmaisua, vahvistaa itseluottamusta ja madaltaa osallistumisen esteitä erityisesti henkilöille, joille kirjoittaminen tuottaa haasteita.

Hintikka (2026) kuvaa tätä tekoälyn affordanssina: parhaimmillaan se yksilöllistää ja parantaa saavutettavuutta tavalla, jossa ihminen säilyttää toimijuutensa ja tekoäly toimii tukena, ei tekijänä. Tekoäly voikin toimia turvallisena tilana itseilmaisulle ja harjoittelulle erityisesti henkilöille, joille vuorovaikutustilanteet tuntuvat haasteellisilta (King, 2026).

Mitä tekoälykahvit opettivat?

SaavutaÄly-kehittämiskumppanuuden aikana tärkein oppi ei liittynyt yksittäisiin tekoälytyökaluihin. Työyhteisön tekoälyosaaminen rakentuu ennen kaikkea luottamukselle, yhteisöllisyydelle ja vertaisoppimiselle. Ihmiset eivät omaksu uusia toimintatapoja pakottamalla, vaan silloin, kun he löytävät niille itse merkityksen omassa työssään. Tämä sopii yhteen myös laajemman kuvan kanssa suomalaisesta järjestökentästä. Valtaosa järjestöistä etenee tekoälyn käyttöönotossa juuri kokeillen ja kokemuksia jakaen, ei valmiiden strategioiden varassa (Vuohelainen & Seppälä, 2025, s. 32). SaavutaÄly-hankkeen verkostotapaamisissa kerätty aineisto vahvistaa saman kuvan: järjestöt ovat tekoälyn käytössä vielä alkuvaiheessa, mutta motivaatio ja kiinnostus oppimiseen ovat korkealla (Tuominen & Dookie, 2025, s. 4).

Tekoälykahvit osoittivat, että oppiminen voi olla yhtä aikaa tavoitteellista, hyödyllistä ja rentoa. Juuri tällaisia tiloja työyhteisöt tarvitsevat myös tulevaisuudessa, oli oppimisen kohteena sitten tekoäly tai jokin muu työelämän muutos.

Kirjoittajat

Lähteet

Edmondson, A. C. & Bransby, D. P. (2023). Psychological safety comes of age: Observed themes in an established literature. Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Behavior, 10, 55–78. https://doi.org/10.1146/annurev-orgpsych-120920-055217

Hintikka, K. A. (2026). Ihminen luovuttaa toimijuuttaan generatiiviselle tekoälylle [konferenssiesitys]. ITK 2026, Tampere.

King, A. (2026). Running on the Spot: Small Tweaks for Metacognitive Thinking with AI [konferenssiesitys]. BETT 2026, Lontoo, Iso-Britannia.

Lyly-Yrjänäinen, M., Selander, K. & Alasoini, T. (2023). Jatkuva oppiminen työorganisaatiossa: Mitkä keinot ovat tärkeitä ja miten oppiminen toteutuu? MEADOW-julkaisu. Työterveyslaitos, TYÖ2030-ohjelma. https://www.julkari.fi/handle/10024/146293

Tuominen, S. & Dookie, G. (toim.). (2025). Järjestöjen tekoälytarpeita ja -visioita: SaavutaÄly-hankkeen verkostotapaamisten tuloksia. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Julkaisuja 190.

Vuohelainen, H. & Eloholma, M. (2025). Eettinen digitalisaatio järjestöissä. TIEKE. https://tieke.fi/wp-content/uploads/2025/12/TIEKE-Eettinen-digitalisaatio-jarjestoissa.pdf

Vuohelainen, H. & Seppälä, P. (2025). Tekoäly. Teoksessa Tieke, Viestintä-Piritta & Vitec Avoine, Järjestödigi 2024. www.jarjestodigi.fi

Lue lisää hankkeesta