Hyppää sisältöön

Luottamus on työn näkymätön infrastruktuuri

Luottamus on työn sujumisen edellytys. Sen huomaa parhaiten silloin, kun se puuttuu. Tässä artikkelissa tarkastelen luottamusta oppimisen, hyvinvoinnin ja työ tuloksellisuuden kannalta.

Kun luottamusta on vähän, jokainen asia tarkistetaan kolmeen kertaan, sähköpostiin lisätään varmuuden vuoksi viisi kopion saajaa, ja päätös odottaa vielä yhtä hyväksyntää. Jokainen vaihe on yksinään perusteltu, mutta yhdessä ne hidastavat työtä, täyttävät viestintäkanavat ja kuormittavat. Toisaalta työn sujuminen kertoo luottamuksenkin olemassaolosta. Luottamus ei tietenkään yksin takaa työn sujumista, vaan toimivien arjen viestintä ja johtamiskäytäntöjen lisäksi tarvitaan yhteinen suunta, jaettu käsitys työn tavoitteista.

Epäluottamukselle voidaan myös laskea hintalappu. Kalliomaan ja Kettusen (2010) mukaan tiukka valvonta lisää kustannuksia, ja epäluottamusta kokeva työntekijä käyttää tehtäviinsä enemmän aikaa.

Luottamuksen osa-alueet

Luottamus on valmiutta antaa toisen toimia ilman jatkuvaa valvontaa ja hyväksyä siihen liittyvä riski. Organisaatiotutkimuksen tunnetuimman mallin mukaan (Mayer, Davis & Schoorman 1995) luotamme toiseen, kun koemme hänessä kolme asiaa:

  • Kyvykkyys: hän osaa asiansa
  • Hyväntahtoisuus: hän haluaa hyvää organisaatiollemme ja minulle
  • Integriteetti: hän toimii sovittujen periaatteiden mukaan johdonmukaisesti, ja pitää sanansa.

Jaosta käy ilmi myös se, mistä luottamus voi särkyä. Taitava, mutta itseensä keskittyvä kollega ei herätä luottamusta. Ei myöskään hyväntahtoinen kollega, joka ei pidä lupauksiaan. Luottamusta syö myös työnantajan tai työtoverin julkinen moittiminen ja virheiden etsiminen.

Luottamus saa työn sujumaan

Tutkimusnäyttö luottamuksen ja työn tuloksellisuuden yhteydestä on vahvaa. Yhteys näkyy tiimien toiminnassa, suhteessa esihenkilöön ja organisaation oppimisessa.

Tiimissä. De Jong, Dirks ja Gillespie (2016) kokosivat yhteen 112 tutkimusta, joissa oli mukana yhteensä 7 763 tiimiä. Tiimin sisäinen luottamus oli selvästi yhteydessä tiimin suoritukseen. Luottamus oli sitä tärkeämpää, mitä enemmän tiimiläisten työ riippui toisistaan.

Esihenkilösuhteessa. Dirksin ja Ferrinin (2002) meta-analyysissa lähiesihenkilö osoittautui erityisen tärkeäksi luottamuksen kohteeksi. Arjen luottamus rakentuu lähellä ja molemminpuolinen luottamus helpottaa esihenkilötyötä. Silloin osapuolet luottavat siihen, että toinen haluaa sinulle parasta ja huolehtii omista tehtävistään. Kalliomaa ja Kettunen (2010) muistuttavat silti, että viime kädessä vastuu on ylimmällä johdolla: sen esimerkki luo kulttuurin, jossa luottamus lähiesihenkilöön on ylipäätään mahdollista.

Oppimisessa. Amy Edmondson (1999) tutki 51 tiimiä. Psykologinen turvallisuus eli kokemus siitä, että tiimissä uskaltaa kysyä, kyseenalaistaa ja myöntää virheensä, oli yhteydessä oppimiseen. Oppiminen puolestaan selitti tiimin suoritusta. Kun virheestä uskaltaa kertoa, siitä voi oppia. Suomalainen tutkimus vie ajatuksen pidemmälle: ilman luottamusta työssä ei opita. Eeva Hörkön väitöstutkimuksessa (2023) johdon ja henkilöstön välinen luottamus ennusti hyviä työssä oppimisen mahdollisuuksia koko tarkastelujaksolla 2004–2016. Lisäksi sekä esihenkilöön että kollegoihin kohdistuva luottamus oli yhteydessä siihen, miten sujuvasti työssä opitaan.

Havainto on tärkeä kaikille, jotka kehittävät uutta. Uusien tuotteiden, kumppanuuksien ja toimintatapojen rakentaminen vaatii kokeilemista, keskeneräisen jakamista ja virheistä oppimista. Mikään niistä ei onnistu, jos jokaista askelta joutuu varmistelemaan.

Kehittämistyössä ensimmäinen versio on harvoin valmis. Koulutuskokonaisuuden luonnos, kumppanuuden ensimmäinen hahmotelma tai uusi prosessikuvaus paranee vasta, kun yhdessä selvitetään, mikä ei vielä toimi. Jos keskeneräisen jakaminen tuntuu riskiltä, työ tehdään piilossa ja virheet löytyvät vasta, kun niiden korjaaminen on kallista.

Luottamus ulottuu myös organisaation rajojen yli. Yhteistyö korkeakoulujen, yritysten ja kansainvälisten kumppanien kanssa rakentuu samoille kolmelle tekijälle: osaamiselle, aidolle kiinnostukselle yhteisestä hyödystä ja sovitusta kiinni pitämiselle. Sopimus luo kehyksen, mutta yhteistyön sujuvuuden ratkaisee luottamus.

Hyvinvointi ja tulos kulkevat rinnakkain

Kalliomaan ja Kettusen (2010) mukaan luottamus parantaa sekä työhyvinvointia että organisaation tuloksentekokykyä. Arkipuheessa nämä asetetaan usein vastakkain: joko pidetään huolta ihmisistä tai tehdään tulosta. Luottamuksen kohdalla tutkimus ei tue tätä jakoa.

Luottamus auttaa jaksamaan. Työterveyslaitoksen laajassa kunta-alan seurantatutkimuksessa Oksanen ym. (2010) seurasivat yli 25 000 työntekijää keskimäärin kolmen ja puolen vuoden ajan. He erottivat työyhteisön luottamuksessa kaksi suuntaa: luottamuksen ja kunnioituksen esihenkilöiden ja työntekijöiden välillä sekä luottamuksen ja vastavuoroisuuden kollegoiden kesken. Kun jompikumpi oli heikkoa, riski sairastua masennukseen oli 30–50 prosenttia suurempi. Kumpikin suunta ennusti riskiä itsenäisesti, eli hyvä tiimihenki ei korvaa luottamusta esihenkilöön, eikä päinvastoin.

Luottamuksen merkitystä kuvaa myös taloustieteilijöiden laskelma. Helliwell ja Huang (2011) vertasivat työn eri piirteiden yhteyttä elämäntyytyväisyyteen. Kun luottamus johtoon kasvoi noin kymmenyksen asteikosta, vaikutus vastasi yli 30 prosentin palkankorotusta. Luottamusta ei voi ostaa rahalla, mutta sen puute voi tulla kalliiksi.

Luottamus näkyy tuloksessa. Dirksin ja Ferrinin (2002) meta-analyysissa luottamus johtoon oli yhteydessä työtyytyväisyyteen, sitoutumiseen, työsuoritukseen ja haluun pysyä organisaatiossa. Vahvimmin luottamus näkyi asenteissa: tyytyväisyydessä ja sitoutumisessa. Ne puolestaan ovat tunnetusti yhteydessä siihen, jäävätkö osaajat taloon. Jokainen lähtijä vie mukanaan osaamista ja verkostoja, ja jokaisen tilalle palkattavan perehdyttäminen maksaa.

Hyvinvointi ja tulos kulkevat rinnakkain. Kun ei tarvitse varmistella, puolustautua tai arvailla toisten aikeita, energiaa jää itse työhön. Se näkyy sekä jaksamisessa että aikaansaannoksissa.

Henkilö työskentelee kannettavalla tietokoneella ruokapöydän ääressä; pöydällä avoin muistikirja, kahvikuppi ja maljakko vaaleita kukkia, taustalla kirjahylly.
 Kuvituskuva: Peter Olexa from Pixabay.

Kun luottamus horjuu, kuormitus piiloutuu

Kysyin tutkimusnäytön tueksi myös kokemusperäistä näkemystä ja pyysin Mehiläisen työterveyspsykologi Maija Tähteä kommentoimaan, näkyykö luottamuksen puute työn kuormittavuuden kokemuksen yleistymisenä.

”Luottamuksen heikentyminen etenee työpaikoilla pienin askelin. Se näkyy esimerkiksi siten, että ihmiset eivät jää sairauslomalle vaan peittelevät omaa kuormittuneisuuttaan, kun oma tulevaisuus työpaikalla pelottaa. Toisten tekemisten tulkitseminen vie aikaa ja energiaa, ja huomio siirtyy pois itse tehtävistä. Työn hallinnan tunne heikkenee, ja työasiat pyörivät päässä iltaisinkin. Kokemus omasta merkityksestä työyhteisölle kyseenalaistuu, ja mielessä pyörii kysymys: voinko luottaa tähän organisaatioon?”

Jatkoimme keskustelua luottamuksesta ja siitä, että kukaan ei rakenna luottamusta yksin. Monilla työpaikoilla eletään jatkuvien muutosten keskellä ja näissä muutostilanteissa aukeaa aina myös luottamuksen rakentamisen mahdollisuus. Pyysinkin Maija Tähteä kertomaan, mitä luottamuksen vahvistamiseen hänen näkemyksensä mukaan tarvitaan.

”Luottamus vaatii kaikilta osapuolilta avoimuutta, rohkeutta ja tekoja. Työpaikoilla luodaan yhdessä toimijuutta muuttuvissa tilanteissa ja mietitään, mitä uusia mahdollisuuksia tilanne avaa. Jokainen tarvitsee joskus tukea tunteiden käsittelyyn sekä selkeän näkemyksen siitä, mikä uusi tilanne on ja mitkä ovat uudet tavoitteet.”

Luottamusta voi rakentaa

Luottamusta ei voi määrätä, mutta sen syntymiselle voi luoda edellytyksiä. Luottamus on aina kaksisuuntaista: se vaatii molemmilta osapuolilta rehellisyyttä ja omaa panosta (Kalliomaa & Kettunen 2010). Arjessa luottamuksen rakentumisen edellytykset ovat yllättävän konkreettisia.

  • Tee osaaminen näkyväksi. Anna vastuuta ja kerro, mitä kukin osaa. Kun tiedämme toistemme vahvuudet, uskallamme nojata niihin.
  • Osoita välittämistä. Kuuntele, tartu huoliin anna palautetta ja auta tarvittaessa.
  • Pidä sanasi. Johdonmukaisuus ja oikeudenmukaisuus ovat luottamuksen selkäranka. Pienetkin rikotut lupaukset kertautuvat, ja kerran menetetyn luottamuksen palauttaminen vaatii paljon näyttöä. Joskus se ei palaa lainkaan (Kalliomaa & Kettunen 2010).
  • Käsittele virheet oppimisena. Kun virheestä kertominen johtaa korjaamiseen eikä syyllistämiseen, ongelmat tulevat esiin ajoissa.
  • Tee työstä ennustettavaa. Selkeät prosessit ja yhteiset pelisäännöt eivät ole luottamuksen vastakohta. Ne vähentävät arvailua ja tekevät toisten toiminnasta luotettavaa. Hyvä rakenne tukee luottamusta, kontrolli korvaa sitä.

Käytännön esimerkki luottamuksen rakentamisesta vuorovaikutusta kasvattamalla löytyy Helsingin kaupungin jutusta menestyneestä kotihoitotiimistä. Tiimin hoitajat kertoivat luottamuksen kasvavan jopa automatkojen jutustelussa kotikäyntien välillä. Vuorovaikutus ja luottamus vahvistavat toisiaan: kun esihenkilöä on helppo lähestyä, puhutaan enemmän, ja puhuminen kasvattaa luottamusta. (Helsingin kaupunki 2026.)

Lopuksi

Luottamus on investointi, joka maksaa itsensä takaisin. Se näkyy nopeampana päätöksentekona, rohkeampana oppimisena ja pienempänä kontrollin tarpeena. Investointi tehdään pieninä arjen tekoina: pidettyinä lupauksina, kuunneltuina huolina ja rohkeutena jakaa keskeneräistä.

Esihenkilöillä ja johdolla on tässä erityinen rooli, sillä heidän esimerkkinsä näyttää, millaista toimintaa työyhteisössä arvostetaan. Jokainen meistä voi kysyä itseltään, mitä voisin tänään tehdä, jotta toisten olisi helpompi luottaa minuun ja minun heihin. Meidän kannattaa rakentaa luottamusta yhdessä, jotta opimme yhdessä uutta työelämän monissa muutoksissa.

Kirjoittaja:

Kirjoittaja käytti Claude AI:tä kirjoituksen jäsentämiseen.

Lähteet

De Jong, B. A., Dirks, K. T., & Gillespie, N. (2016). Trust and team performance: A meta-analysis of main effects, moderators, and covariates. Journal of Applied Psychology, 101(8), 1134–1150. https://doi.org/10.1037/apl0000110

Dirks, K. T., & Ferrin, D. L. (2002). Trust in leadership: Meta-analytic findings and implications for research and practice. Journal of Applied Psychology, 87(4), 611–628. https://doi.org/10.1037/0021-9010.87.4.611

Edmondson, A. (1999). Psychological safety and learning behavior in work teams. Administrative Science Quarterly, 44(2), 350–383. https://doi.org/10.2307/2666999

Helsingin kaupunki. (2026,09.09). Jos sattuu tippumaan, muu tiimi ottaa vastaan – luottamus tekee hyvän työyhteisön. https://www.hel.fi/fi/uutiset/jos-sattuu-tippumaan-muu-tiimi-ottaa-vastaan-luottamus-tekee-hyvan-tyoyhteison

Hörkkö, E. (2023). Oppiminen ja luottamus työyhteisöissä [Väitöskirja, Turun yliopisto]. UTUPub. https://utupub.fi/handle/10024/175535

Kalliomaa, S., & Kettunen, S. (2010). Luottamus esimiestyössä. WSOY Pro.

Mayer, R. C., Davis, J. H., & Schoorman, F. D. (1995). An integrative model of organizational trust. Academy of Management Review, 20(3), 709–734. https://doi.org/10.5465/amr.1995.9508080335

Oksanen, T., Kouvonen, A., Vahtera, J., Virtanen, M., & Kivimäki, M. (2010). Prospective study of workplace social capital and depression: Are vertical and horizontal components equally important? Journal of Epidemiology and Community Health, 64(8), 684–689. https://doi.org/10.1136/jech.2008.086074