Moninaisuus työyhteisöissä – mitä kaikkea jää huomaamatta?

Moninaisuudesta puhuttaessa ajatuksemme kääntyvät helposti ihmisten välisiin, ennakko-olettamuksiimme pohjautuviin eroihin, jolloin huomio kiinnittyy esimerkiksi ikään, sukupuoleen, kulttuuriseen taustaan, kieleen tai toimintakykyyn. Työpaikoilla on kuitenkin paljon erilaisuutta, joka ei näy ulospäin. Jokainen meistä tuo eletyn elämänsä mukanaan työyhteisöön – oman persoonansa, ajatuksensa ja toimintatapansa, ja siten rakentaa osaltaan moninaista työympäristöä.

Katsommeko ihmisiä vai omia tulkintojamme?

Teemme jatkuvasti tulkintoja toisistamme eri ympäristöissä, myös työpaikalla. Huomaamme, kun joku toimii eri tavoin kuin me, ei osallistu keskusteluun yhtä aktiivisesti, tai vaikuttaa vetäytyvältä. Tulkitsemme muita ihmisiä ja heidän käyttäytymistään usein jopa huomaamatta. Se, mitä pidämme tavallisena, sujuvana tai oikeana toimintatapana, perustuu usein omiin kokemuksiimme eikä välttämättä ole objektiivinen kuva todellisuudesta.  

Usein työyhteisöjen totutut käytännöt suosivat tietynlaista osallistumista, viestintää tai työn tekemisen tapaa. On syytä kyseenalaistaa, kuka määrittelee ”normaalin” tavan tehdä työtä? Jos joku ei sopeudu olemassa oleviin käytäntöihin, huomio kohdistuu helposti siihen, mitä ihmisessä pitäisi muuttaa. Sen sijaan voisimme tarkastella, mitä työyhteisöjen toimintatavoissa voisi muuttaa. Esimerkiksi työn tekemisen tapojen, perehdytyskäytänteiden, viestinnän ja vuorovaikutuskulttuurin muokkaamisella sekä osallisuuden ja osaamisen hyödyntämisen edistämisellä voimme tukea erinomaisesti erilaisia työntekijöitä ja heidän onnistumistaan. 

Jokaisen yhteen muottiin valaminen ei toimi. Sen sijaan, kun työyhteisössä tehdään tilaa erilaisille toimintatavoille ja varmistetaan, että jokainen saa osallistua omista lähtökohdistaan käsin, voidaan suoraan vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin töissä sekä vapauttaa valtava määrä potentiaalia ja innovatiivisuutta. 

Enemmän kysymyksiä, vähemmän oletuksia 

Kuten moninaisuuteen ja muuhun kehittämistyöhön liittyen, joskus työyhteisön tärkein kehittämistoimenpide ei ole uuden ratkaisun luominen vaan sen huomaaminen, mitä organisaatiossa on ollut koko ajan olemassa. Monessa yrityksessä olemassa olevat haasteet pyritään tunnistamaan ja ne yritetään ratkaista mahdollisimman tehokkaasti. Ratkaisukeskeisyyden rinnalla olisi kuitenkin hyödyllistä tarkastella myös esimerkiksi ihmisten kokemuksia, hyödyntämätöntä osaamispotentiaalia, vuorovaikutusta sekä muita näkökulmia, jotka jäävät helposti huomaamatta. 

Työyhteisöjen moninaisuus ei useinkaan ole jotakin, joka pitäisi tuoda työpaikalle. Se on jo siellä: erilaisina kokemuksina, osaamisina, työskentelytapoina ja näkökulmina. Kysymys on pikemminkin siitä, kuinka hyvin niitä osataan tunnistaa, arvostaa ja hyödyntää. 

Elokuussa alkaneessa Monimuotoisuus työelämän valttina (VALTTI)- hankkeessa keskitymme juuri näihin teemoihin. Emme tuo moninaisuutta työpaikoille, vaan autamme tunnistamaan sen. Tuemme yrityksiä tunnistamaan mitä erilaisen osaamisen ja kokemusten hyödyntäminen mahdollistaa. Lisäksi keskitymme siihen, miten erilaisuutta voidaan arvostaa ja hyödyntää työpaikoilla entistä paremmin – miten moninaisuudesta saadaan Valtti.  

Kirjoittaja:

Lue lisää hankkeesta