Uudistuvat yhteisöt – tutkimusta muutoksen keskellä

Humakissa on käynnistynyt vuonna 2026 kolme tutkimusohjelmaa, jotka ovat Elinvoimaa elämyksistä, Resilientti yhteiskunta ja Uudistuvat yhteisöt. Tässä blogissa tarkastellaan näistä jälkimmäistä. Tutkimusohjelman mukaan suomalainen yhteiskunta elää murrosta. Työelämä digitalisoituu, järjestötoiminta etsii uusia muotoja, nuoret rakentavat toimijuuttaan verkossa ja ikääntyvät ihmiset kamppailevat yksinäisyyden kanssa. Samaan aikaan ilmastokriisi, polarisaatio ja mielenterveyshaasteet koskettavat yhä useampia. Miten yhteisöt voivat uudistua näissä olosuhteissa? Miten rakennetaan osallisuutta ja solidaarisuutta hajoamisen sijaan?

Uudistuvat yhteisöt -tutkimusohjelma vastaa näihin kysymyksiin yhdistämällä tieteellisen tutkimuksen ja käytännön kehittämistyön. Ohjelma kehittää yhteisöjen sosiaalista kestävyyttä, uudistumiskykyä ja osallisuutta nopeasti muuttuvissa toimintaympäristöissä.

Yhteisöllisyyden kriisi vaatii uutta tutkimusta

Tutkimus osoittaa yhteisöllisyyden murentumisen monilla yhteiskunnan osa-alueilla. Työpaikkojen etätyö ja digitalisoituminen muuttavat perustavanlaatuisesti yhteisöllisyyden rakentumista (mm. Pekkala ym., 2025). Järjestötoiminta käy läpi syvää murrosta, kun perinteiset osallistumisen muodot eivät enää houkuttele nuoria sukupolvia (Uutela & Tuomainen, 2022). Yksinäisyys on noussut vakavaksi kansanterveysuhaksi, joka koskettaa kaikkia ikäryhmiä, mutta erityisesti nuoria (mm. Salmela-Aro, 2022). Yksinäisyys voi tarkoittaa nuorelle tulevaisuususkon kuihtumista ja oman merkityksellisyyden tunteen katoamista. Taistelu nuorten kokeman yksinäisyyden vähentämiseksi on yksi tämän tutkimusohjelman keskeisistä tehtävistä. Jokainen nuori on tärkeä (Sinisalo-Juha, 2023).

Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat nuoret, joiden mielenterveyshaasteet ovat lisääntyneet huolestuttavasti (THL, 2023). Samaan aikaan nuorten osallisuus perinteisiin yhteiskunnallisiin yhteisöihin on vähentynyt, vaikka he rakentavat aktiivisesti uudenlaisia digitaalisia ja vertaisyhteisöjä (mm. Kiilakoski, Kivijärvi & Gretschel, 2012). Tämä paradoksi vaatii uudenlaista tutkimusta, joka tunnistaa sekä haasteet että uudet mahdollisuudet.

Osallistava toimintatutkimus muutoksen välineenä

Uudistuvat yhteisöt -tutkimusohjelma perustuu osallistavan toimintatutkimuksen (PAR) perinteeseen, jossa tutkimus, oppiminen ja muutos kietoutuvat yhteen (mm. Anyon, Bender, Kennedy & Dechants, 2018; Heikkinen, 2024; Malorni, Richards-Schuster & Spencer, 2022; Shamrova & Cummings, 2018). Tämä lähestymistapa on osoittautunut tehokkaaksi erityisesti yhteisöjen kehittämisessä, sillä se asettaa yhteisöt itse aktiivisiksi toimijoiksi oman tulevaisuutensa rakentajina (Freire, 1970; Chambers, 2017).

Kriittinen pedagogiikka ja transformatiivinen arviointi täydentävät metodologista kehystä. Ne mahdollistavat sekä yhteisöjen valtaistumisen että systemaattisen tiedon tuottamisen yhteisöjen uudistumisprosesseista. Yhdistämällä nämä lähestymistavat empiiriseen yhteisötutkimukseen ohjelma tuottaa sekä teoreettisia että käytännöllisiä kontribuutioita.

Tutkimusohjelma tunnistaa kulttuurin ja taiteen erityisen merkityksen yhteisöjen sopeutumis- ja muutoskyvyssä. Taidepohjaisia menetelmiä on hyödynnetty menestyksellisesti esimerkiksi mielenterveystyössä, nuorisotyössä ja yhteisöjen valtaistamisessa (Hyyppä, 2002). Ne tarjoavat vaihtoehtoisia ilmaisun, osallisuuden ja merkitysten rakentamisen tapoja sanojen rinnalle.

Kuvituskuva: Franz Bachinger, Pixabay.com.

Moninaisten yhteisöjen kirjo

Tutkimusohjelman vahvuus on sen laaja yhteisökäsitys. Se kattaa muun muassa työyhteisöt, ammattiyhdistysliikkeen, eri järjestöt, vapaaehtoistoiminnan, digitaaliset yhteisöt, nuorten vertaisryhmät ja ikääntyvien voimaantumisverkostot. Tämä moninaisuus mahdollistaa vertailevan näkökulman: mitä erilaiset yhteisöt voivat oppia toisiltaan? Sosiaalisen pääoman käsite luokin kiinnostavan tarkastelukulman näiden eri yhteisöjen merkityksistä (mm. Korkiamäki, 2013). Samoin aktivismin ja ylipäätään kansalaisyhteiskunnan voima ja mahdollisuudet ovat tutkimusohjelman kiinnostuksen kohteena (Lundbom, 2022).

Erityisesti nuorisotyö ja nuorten toimijuus ovat keskeisessä roolissa. Kun nuoria usein tarkastellaan ”tulevaisuuden kansalaisina”, tutkimusohjelma näkee heidät aktiivisina toimijoina tässä hetkessä (mm. Sinisalo-Juha, 2021). Ihmisoikeus- ja perusoikeusperustainen lähestymistapa korostaa jokaisen yhteisön jäsenen oikeutta osallisuuteen, vaikutusmahdollisuuksiin ja arvokkaaseen kohteluun (United Nations, 1989).

Kansainvälinen verkottuminen ja vaikuttavuus

Ohjelma rakentaa systemaattisesti eurooppalaisia ja globaaleja tutkimusverkostoja. Kansainvälinen yhteistyö mahdollistaa vertailevan tutkimuksen ja parhaiden käytäntöjen jakamisen. Samalla se vahvistaa suomalaisen yhteisötutkimuksen kansainvälistä näkyvyyttä ja kilpailukykyä rahoitushauissa.

Tutkimusohjelman vaikuttavuus syntyy monikanavaisesti: kansainväliset vertaisarvioidut julkaisut, poliittiset suositukset, ammatillisen kehittämisen ohjelmat ja suora yhteisöjen kehittämistyö takaavat, että tutkimus tavoittaa sekä tiedeyhteisön että käytännön toimijat.

Kohti kestävämpiä yhteisöjä

Uudistuvat yhteisöt -tutkimusohjelma tarjoaa toivoa pirstaloituvan maailman keskellä. Se osoittaa, että yhteisöt voivat uudistua, kun niille annetaan tilaa, työkaluja ja tukea. Yhdistämällä tieteellisen tiukkuuden ja käytännön sovellettavuuden se tuottaa tietoa, joka todella palvelee yhteisöjä niiden omilla ehdoilla.

Kirjoittaja:

Eeva Sinisalo-Juha

Lähteet:

Anyon, Y. & Bender, K. & Kennedy, H. & Dechants, J. (2018). Systematic Review of Youth Participatory Action Research (YPAR) in the United States: Methodologies, Youth Outcomes, and Future Directions. Health Education & Behavior. 2018;45(6):865-878.

Chambers, R. (2017). Can We Know Better? Reflections for Development. The Institute of Development Studies and Partner Organisations. Monograph.

Freire, P. (1970). Pedagogy of the oppressed. Continuum.

Heikkinen, H. (2024). Toimintatutkimus: Kun käytäntö ja tutkimus kohtaavat (4., uudistettu painos). Vastapaino.

Hyyppä, M. (2002). Elinvoimaa yhteisöstä. PS-kustannus.

Kiilakoski, T. & Kivijärvi, A. & Gretschel, A. (2012). Nuoret ja demokratia. Nuorisotutkimusseura.

Korkiamäki, R. (2013). Kaveria ei jätetä! Sosiaalinen pääoma nuorten vertaissuhteissa. Tampereen yliopisto. Väitöskirja.

Lundbom, P. (2022). Kansalaistoiminta kuuluu kaikille – tulevaisuutta kohti kurkottamassa. Teoksessa Mari Tapio & Anneliina Wevelsiep (toim.) Kansalaiset, toimikaa! Kansalaistoiminta 2020-luvulla. Helsinki: Kansalaisfoorumi, 140–152.

Malorni, A. & Lea, C. & Richards-Schuster, K. & Spencer, M. (2022). Facilitating youth participatory action research (YPAR): A scoping review of relational practice in U.S. Youth development & out-of-school time projects. Children and Youth Services Review, Volume 136.

Pekkala, K., Oksa, R. & Oksanen, A. (2025). Sense of community, social support and social media use in the post-pandemic world of work. Behaviour & Information Technology, 44(16), 4082–4095.

Salmela-Aro, K. (2022). Miksi hyvinvointi ja pahoinvointi näyttäisi kasvavansamaan aikaan? Teoksessa Miten Suomi voi nyt ja tulevaisuudessa?:näkökulmia hyvin- ja pahoinvoinnin sekä kansantautien kehitykseen. (Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta, s. 107–118).

Shamrova, D. & Cummings, C. (2017). Participatory action research (PAR) with children and youth: An integrative review of methodology and PAR outcomes for participants, organizations, and communities. Children and Youth Services Review, Volume 81, Pages 400-412.

Sinisalo-Juha, E. (2023). Nuoren kasvu yksinäisyyden varjossa. Teoksessa Sinisalo-Juha, Eeva & Rasinkangas, Elisa (toim.) Yksin, yhdessä, yhteisössä – järjestö- ja harrastustoiminta nuorten voimavarana. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu, 158, 15–30.

Sinisalo-Juha, E. (2021). Nuoren kasvun ja toimijuuden kehittyminen. Teoksessa Tormulainen A. (toim.) Kompassi Osaamiskeskus kentaurin matkaan. Käsitteitä ja suuntia nuorisoalan järjestöjen tutkimukseen, tilannekuvaan ja vaikuttavuuteen. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu 122, 78–83.

THL (2023). Kouluterveyskysely 2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

United Nations (1989). Convention on the Rights of the Child. United Nations.

Uutela, E. & Tuomainen, M. (2022). Arvolähtöistä vapaaehtoistoimintaa nuorille muuttuvassa maailmassa. Teoksessa Nieminen, Pinja & Lahikainen (toim.) Nuorten vapaaehtoistoiminnan kehittäminen. Kansalaisareena, s. 8–15.