Luota prosessiin! – ajatuksia ja kokemuksia luovasta kehittämisprosessista

Entä jos hähmäisyys onkin hyve uuden kehittämisessä? Entä jos uskaltaisimme unohtaa valmiit odotukset ja luottaisimme kehittämisen prosessiin?

Kuten joka kevät, myös tänä keväänä kehitimme Jyväskylän kulttuurituotannon opiskelijaryhmän kanssa kulttuurialan palveluita Humakin Palvelumuotoilu ja tuotteistaminen -opintojaksolla. Tällä kertaa opiskelijoiden työelämäkumppanina toimi Yläkulttuuri ry:n Alakulttuuritalo Kramsu ja projekticasena heidän tulevat palvelunsa. Apuna kehittämisessä opiskelijoilla oli Palvelumuotoilun puuhakirja, kymmenen menetelmän työkalupakki, joka ohjasi prosessin etenemistä mutta ei antanut valmiita vastauksia.

”Mitä me nyt siis oikeastaan kehitämme?”, oli yleinen kysymys projektin alkuvaiheessa. Kehittämisen kohde tuntui aluksi epämääräiseltä ja ymmärrettävästi keskeneräisyyttä oli paikoin vaikeaa sietää. Oli tärkeää malttaa mielensä, edetä menetelmä kerrallaan ja antaa prosessin kantaa.

Projektien puolivälissä asiakaspersoonan ja kohderyhmän määrittelyn, empatiakartan, palvelupolun ja asiakaskyselyjen jälkeen alkoi oivalluksia tulemaan. Hiljalleen todellinen ongelma kirkastui ja suunta selvisi. Opintojakson aikainen lempihokemani ”Luota prosessiin!” alkoikin käymään järkeen. Voisiko ollakin niin, että kehittämisprosessin alkuvaiheessa asiat saavatkin tuntua jännittävällä ja kutkuttelevalla tavalla epämääräiseltä ja hieman ”hähmäiseltä”?

Selkeät raamit vai tiukka toimintasuunnitelma?

Nyt olen itse saman asian äärellä Kasvuliikkeitä-hankkeessa. Hankkeessa kehitämme uusia omarahoituksen toimintamalleja esittävän taiteen kentälle yhdessä kentän ammattilaisten kanssa. Koska järjestämme pilotteihin avoimen haun, emme tässä vaiheessa voi edes tietää, keitä pilottiin osallistuu ja mistä näkökulmista osallistujat asiaa tarkastelevat.

Tiukka toimintasuunnitelma voi toki tuoda myös turvan tuntua. Uskallan kuitenkin väittää, että tulemme menemään metsään, jos tässä hankkeessa hiomme toimintasuunnitelman liian valmiiksi ja tiukaksi. Suunnitelmassa tulee olla tilaa, aikaa ja joustoa esittävän taiteen ammattilaisten aidon tarpeen kirkastamiselle, omille oivalluksille ja niiden tärkeiden ydinhaasteiden hoksaamiselle, joita pyrimme hankkeessa yhdessä ratkaisemaan. Suunnanvaihtojen tulee olla mahdollisia!

Luova kehittäminen tarvitsee tilaa

Prosessiin luottaminen on toki mahdotonta, jos toiminnalle ei ole mitään raameja. On eri asia päättää etukäteen kaikki – toimintatavat, tavoitellut tulokset ja ratkaistavat ongelmat – kuin luoda selkeät raamit sekä mahdollisuudet aidolle kehittämiselle ja uuden luomiselle. Luova kehittäminen tarvitsee inspiroivan ja turvallisen ympäristön, aiempaa tietoa ja tutkimuksia, vuorovaikutuksellisia menetelmiä ja ajatusten törmäyttämistä, aikaa ja kypsyttelyä, kohtaamista ja kokeilua. On hyvällä tavalla jännittävää, kun emme tarkkaan tiedä, millaisiin suuntiin kehittäminen kasvaa ja millaisia tuloksia hankkeesta tulee. Kasvuliikkeiden perustukset ovat jo valettu, nyt etenemme kohti raamien rakennusta.

Niin, ja miten kävi opiskelijoiden projektien? Yläkulttuuri ry sai käytännönläheiset konseptisuunnitelmat seuraavan kolmen vuoden aikana lanseerattaville uusille palveluille, paljon sisältöideoita esimerkiksi apurahahakemuksissa ja viestinnässä hyödynnettäväksi sekä konkreettisia kehittämisehdotuksia jäsenhankintaan ja asiakaskokemuksen parantamiseen. Prosessiin luottaminen kannatti ja tulosta syntyi.

Kirjoittaja:

Johanna Muhonen