”Hyvään elämään tarvitaan humanisteja”: Akavan Erityisalojen Humanistipäivä tarjoili näkökulmia ja julkisti humanistista työelämää tarkastelevan raportin 

Akavan Erityisalat järjesti Humanistipäivän Helsingin yliopistolla 23.10, kooten yhteen satoja humanististen alojen nykyisiä ja tulevia asiantuntijoita. Päivä oli osaajien ja humanistiopiskelijoiden oma työelämäpäivä, joka tarjoili mahdollisuuden kuulla kiinnostavia puheenvuoroja, tavata alan yhdistysten väkeä, osallistua työelämäaktiviteetteihin sekä verkostoitua kanssahumanistien kanssa. Päivässä olivat mukana myös Akavan Erityisalojen jäsenyhdistykset, Työttömyyskassa Ote ja Humanisticum ry. 

Tilaisuudessa julkistettiin tulokset Humanistinen koulutus ja työelämä -jäsentutkimuksesta. Sen pohjalta koostettu raportti tarjosi laajan kokonaiskuvan Akavan Erityisalojen jäseninä olevien humanistien kokemuksiin koulutuksen työelämärelevanssista ja humanistien työmarkkina-asemasta tänä päivänä. 

Tilaisuudessa kuultiin myös Humakin rehtori-toimitusjohtaja Jukka Määttää ja Humakin resilientti yhteiskunta -tutkimusohjelman johtavaa tutkijaa Nina Luostarista.  

AMK-koulutuksella maailmaa muuttamaan

Akavan Erityisalojen puheenjohtaja Pasi Hario kannusti avauspuheenvuorossaan, että humanistit itse osallistuisivat aktiivisesti yhteiskunnallisesti keskusteluun. Kutsumalla itsensä oikeisiin pöytiin, humanistit voivat paremmin vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. 

Aamu jatkui Työ jolla on merkitystä – humanistin työmarkkinat -keskustelulla, jonka alusti raportin toteuttaneen Taso Research Oy:n tutkimusjohtaja Jaakko Kaartinen. Ammattikorkeakoulujen kannalta erityisen kiinnostava oli havainto, että AMK-humanistit opiskelevat muuttaakseen maailmaa. Tämä poikkesi yliopistohumanistien motiiveista kouluttautua ensisijaisesti itseä kiinnostavalle alalle. Toisaalta raportti tunnisti kompetenssikuilun, eli eron korkeakoulutuksen tarjoamien taitojen ja työelämässä tärkeiksi koettujen taitojen välillä. 

Kaartisen jälkeen ääneen pääsivät kommenttipuheenvuoroillaan Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani Johanna Viimaranta, Jukka Määttä, Humanisticum ry:n Eveliina Weidenbacher ja Akavan Erityisalojen johtaja Mikael Palola. He ottivat kantaa raportissa esiin nousseisiin teemoihin ja toivat lisähavaintoja ja näkökulmia tulosten tarkasteluun. Siinä missä Viimaranta painotti humanistien erinomaista kykyä oppimiseen, kannusti Määttä näkemään mahdollisuuksia humanistiuralla. Määttä käänsi perspektiiviä pohtiessaan raportissa noussutta havaintoa humanistiurille tyypillisestä sattumanvaraisuudesta: 

”Usein elämässä on jokin nivelkohta, jossa syntyy uran kannalta merkittävä valinta. Se voi tapahtua niin, että sopeudut johonkin yhteisöön, josta sitten tulee urasi. Se ei välttämättä ole niinkään sattumanvaraisuutta, vaan myös sopeutumista, menemistä ja asioihin tarttumista. Uskalluksella saa hyvät eväät tulevaisuuteen.” 

Weidenbacher kannusti työnantajia palkkaamaan nuoria humanisteja ja valjastamaan näiden osaamispotentiaalin. Palola puolestaan muistutti osaamisen päivittämisestä yhteisponnistuksena. Se ei voi olla ainoastaan yksilöitä sitova velvoite, vaan myös työnantajia tarvitaan löytämään ratkaisuja ja joustoa työntekijän osaamisen kehittämiseen. Toisaalta myös rakenteilla, kuten aikuiskoulutustuen kaltaisilla tukimuodoilla, tulisi olla paikka osana palapeliä. 

Resilienssi inhimillisenä taitona

Iltapäivän ihmistieteet ja yhteiskunnallinen resilienssi – paneelikeskustelussa lauteille nousivat Laurean ResLab-tutkimusryhmän vetäjä Pasi Hario, Helsingin yliopiston vieraileva tutkija, sotatieteen dosentti Ilmari Käihkö, Humakin Nina Luostarinen, Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan historiantutkija, dosentti Oula Silvennoinen ja Resilience Bank Oy:n resilienssitutkija Laura Valli. Panelistit pohtivat hyvin erilaisista taustoisa ja näkökulmista käsin resilienssin merkitystä ja paikkaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Keskustelu soljui resilienssistä osana turvallisuutta ja huoltovarmuutta, yhteisöissä ja työpaikoilla sekä itsensä johtamisen keinona.  

Kysyttäessä, mikä merkitys resilienssillä on kriiseissä, Luostarinen palautti teeman takaisin inhimillisyyden äärelle todetessaan, että kriisinkestävyys rakentuu lopulta ihmisten välillä. 

Kiitos Akavan Erityisaloille, että saimme olla osa päivää!