Oivalluksia harjoittelusta yhdenvertaisuustyössä
Aloitin keväällä harjoitteluni Yhdenvertaisuuden nuorisoalan osaamiskeskuksessa osana korkeakouluopintojani. Opiskelen yhteisöpedagogiksi Humanistisessa ammattikorkeakoulussa ja suuntaudun opinnoissani järjestö- ja nuorisotyöhön, mutta harjoittelupaikkani ei sijoitu täysin kumpaankaan lokeroon. Juuri siksi harjoittelu on ollut erityisen antoisa: se on näyttänyt, kuinka monipuolisiin työtehtäviin yhteisöpedagogi voi työllistyä. Samalla olen oppinut paljon yhdenvertaisuustyöstä, viestinnästä ja siitä, millaista työtä vaikuttavuuden rakentaminen vaatii.
Järjestötyö on paljon muuta kuin tapahtumia
Monelle järjestötyö tuo ensimmäisenä mieleen tapahtumien järjestämisen tai vapaaehtoistoiminnan koordinoinnin. Harjoitteluni aikana olen huomannut, että taustalla tehdään valtava määrä suunnittelua, viestintää ja yhteistyötä eri tahojen kanssa. Yhdenvertaisuutta ei rakenneta yksittäisillä tempauksilla, vaan pitkäjänteisellä kehittämistyöllä, koulutuksilla ja materiaalien tuottamisella.
Olen päässyt harjoitteluni aikana esimerkiksi suunnittelemaan ja toteuttamaan somejulkaisuja, osallistumaan materiaalien työstämiseen, olemaan mukana valmennuksissa sekä ideoimaan kampanjoita. On ollut kiinnostavaa nähdä, kuinka erilaiset työtehtävät liittyvät samaan tavoitteeseen: siihen, että yhdenvertaisuus näkyisi käytännössä nuorisotoimijoiden arjessa.
Hyvä työyhteisö näkyy arjessa
Harjoittelussani olen ollut erityisen tyytyväinen kattavaan perehdytykseen ja siihen, miten minut on otettu vastaan. Työ on myös selkeästi organisoitu ja johdettu, vastuut ovat tiedossa ja yhteiset tavoitteet näkyvät arjen tekemisessä. Jokainen tietää mitä tekee, miksi ja mille kohderyhmälle.
Erityisen arvokkaalta on tuntunut se, että sparrausta ja tukea on saanut aina tarvittaessa. Kaikkea ei tarvitse osata valmiiksi, vaan kysymyksiä saa esittää ja ideoita kehittää yhdessä. Se on vahvistanut omaa ammatillista itseluottamustani ja muistuttanut, että hyvä tiimityö syntyy avoimesta vuorovaikutuksesta ja mahdollisuudesta oppia yhdessä.
Viestintä luo vaikuttavuutta
Harjoitteluni keskiössä on ollut viestintä ja verkostotyö. Jokainen julkaisu, materiaali ja kampanja on osa laajempaa kokonaisuutta, jonka tavoitteena on tavoittaa oikeat ihmiset ja herättää ajatuksia. Taustalla mietitään kohderyhmiä, viestien selkeyttä ja sitä, millä tavalla asioista kannattaa puhua.
Tämä on saanut minut pohtimaan, kuinka tärkeä osa viestintä on myös yhteisöpedagogin työtä. Hyvät ideat eivät riitä, jos niitä ei osata kertoa ymmärrettävästi ja innostavasti.
Tulevaisuudessa tarvitaan moniosaajia
Uskon, että järjestötyö muuttuu tulevaisuudessa entistä monipuolisemmaksi. Digitaalinen viestintä, vaikuttamistyö, koulutusten suunnittelu ja verkostoyhteistyö ovat yhä tärkeämpi osa arkea. Samalla tarvitaan ammattilaisia, jotka osaavat kohdata erilaisia ihmisiä ja rakentaa yhteisöjä myös verkossa.
Omaa osaamista voi hyödyntää hyvin erilaisissa ympäristöissä, kun on valmis oppimaan uutta ja tarkastelemaan asioita useasta näkökulmasta. Oppiminen ja kouluttautuminen eivät lopu siihen, kun saa tutkinnon valmiiksi. Joka päivä voi oppia uutta.
Miksi opiskelijat kannattaa ottaa mukaan?
Harjoittelu hyödyttää sekä opiskelijaa että työyhteisöä. Opiskelija saa mahdollisuuden kokeilla käytännössä opintojen aikana opittuja asioita ja löytää uusia kiinnostuksen kohteita. Samalla työyhteisö saa uusia näkökulmia, kysymyksiä ja ideoita, jotka voivat parhaimmillaan kehittää toimintaa eteenpäin.
Omalla kohdallani harjoittelu on vahvistanut käsitystä siitä, että haluan tehdä työtä ihmisten ja yhteisöjen parissa. Samalla olen saanut varmuutta siihen, että omaa suuntaa ei tarvitse tietää valmiiksi – välillä sen löytää parhaiten kokeilemalla.
Kirjoittaja: