• Kirjoittaja: Sikke Leinikki, VTT , lehtori, tiimivastaava, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 01.11.2022
• Kirjoittaja: Laura Castrén, VTM, lehtori , Työyhteisön kehittäminen, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 01.11.2022

 

Opinnäytetyö vahvistaa työyhteisön kehittäjän asiantuntijuutta

Humakissa työyhteisön kehittäjäksi opiskelevat ovat usein jo työelämän karaisemina konkareita ja erittäin motivoituneita uudistamaan suomalaista työelämää. Tämä näkyy niin opinnäytetöiden aiheissa kuin siinä kunnianhimossa, millä opiskelijat opinnäytetöihinsä uppoutuvat. Meidän opinnäytetöitä ohjaavien lehtoreiden tehtäväksi jää kannustaa, tukea, sparrata ja ohjata opiskelijoiden työskentelyä. Jos ja kun kehittämisinto lähtee laukalle, tulisi meidän opinnäytetyön ohjaajien pitää kiinni suitsista. Opinnäytetyön tekijä tähtää usein maailman parantamiseen, mikä on melkoinen haaste yleensä noin puolessa vuodessa tehtävälle opinnäytetyölle. Meidän tehtäväksemme lankeaakin sitten ilonpilaajan osa: ohjata opiskelija rajaaman tavoitteitaan niin, että työllä on realistiset mahdollisuudet valmistua annetussa ajassa. Innokkaat opiskelijat on myös saatava uskomaan, että opinnäytetyön valmistumisen jälkeenkin on elämää ja kehittämiskohteet kaipaavat jatkossakin kehittäjää.

Opinnäytetyöt syntyvät usein opiskelijoiden tunnistamien kehittämistarpeiden pohjalle ja työt tehdään tilaajalle. Siksi aiheet kertovat työelämän ajankohtaisista kehittämistarpeista yleisemminkin. Lisäksi opinnäytetöiden avulla opiskelijoille saattaa kirkastua, mihin suuntaan he haluavat työelämässä seuraavaksi kulkea. Opinnäytetyön ohjaajana on siten olo kuin posliinirasioissa karkkeja myyvässä kaupassa: kaikkea kiinnostavaa ja innostavaa, mutta edetä täytyy varovasti ja kunnioittavasti.

 

Opinnäytetyö vahvistaa uutta ja orastavaa ammatillista identiteettiä

Työyhteisön kehittäjäksi opiskelevat ovat useimmiten kokeneita ammattilaisia. Kokemus on tuonut heille vahvaa osaamista ja arvostusta omissa työyhteisöissään. Opiskelu ja opinnäytetyön tekeminen haastavat työelämän konkaria siinä missä noviisiakin. Hyppy asiantuntijuudesta opiskelijaksi vaatii nöyryyttä ja valmiutta muokata omaa asiantuntijaidentiteettiä. Tilanne vaatii herkkyyttä myös ohjaajalta: on ohjattava siten, että ammattikorkeakoulun opinnäytetyölle asetetut vaatimukset täyttyvät ja orastava uusi ammatillinen identiteetti vahvistuu.

Opinnäytetöiden tekijät työstävät töitään ohjaajakohtaisissa pienryhmissä. Opiskelijat ovat jo pohjustaneet osaamistaan kehittämistoiminnan käytänteitä ja tutkimuksellisia menetelmiä käsittelevillä opintojaksoilla. Opinnäytetöiden tavoitteena on edesauttaa siirtovaikutuksen syntymistä. Kun opiskelija pienryhmässä esittelee oman työnsä ajankohtaista vaihetta ja pyytää muiden opiskelijoiden kommentteja ja ajatuksia, kaikki oppivat. Työskentelyyn kuuluu tietenkin se, että myös ohjaajat antavat palautetta, josta parhaassa tapauksessa hyötyvät kaikki.

Olemme ohjeistaneet opiskelijoiden arviointeja sloganilla: ”kritisoiminen on ehkä älykästä, mutta kannustaminen on nerokasta”.

 

Pienryhmiin onkin saatu hyvin kannustava, turvallinen ja eteenpäin katsova ilmapiiri, jossa opiskelijat uskaltavat puhua myös opinnäytetyön tekoon liittyvistä isoistakin ongelmista ja ratkoa niitä yhdessä. Esimerkiksi opinnäytetyön aikamuodot pohdituttavat monia.

Olemme ohjeistaneet, että sellaiset asiat, jotka eivät tutkimuksen tai kehittämisprojektin myötä muuttuneet tai muutu, kirjoitetaan preesensiin. Sellaiset asiat, jotka muuttuivat, kirjoitetaan puolestaan imperfektiin. Koska suomen kielessä ei ole varsinaista futuuria, ohjeistamme opiskelijoita suosimaan preesensiä. Tulevaan suuntautuvaa pohdintaa voi sitten täsmentämää erilaisilla tulevaisuuteen suuntautuvilla ilmaisuilla: esimerkiksi ”tulevaisuudessa”, ”jatkossa” tai vaikkapa ”aina”. Joskus harvoin suosittelemme opiskelijalle ”tulee olemaan”-tyyppisen futuurin käyttöä. Sen paikka saattaa olla paikallaan sellaisissa ennustuksissa kuin ”tämä toimintatapa tulee olemaan vallitseva”, ”yhtiö XXX tulee voittamaan kisan”.

 

Ei ikuisuusprojekti vaan puolen vuoden puristus

Ohjaajakohtaisia opinnäytetyöryhmiä luotsaamme puoli vuotta. Sinä aikana useimmat saavat opinnäytetyönsä valmiiksi ja pääsemme ihastelemaan vahvistunutta ammatillisuutta. Elämä saattaa tuoda monenlaista eteen, ja opiskelijan aikaa ja energiaa saatetaan tarvita muuhun kuin opiskeluun. Silloin opinnäytetyötä pitää koota hiukan pidempään. Näissä tapauksissa opiskelijat jatkavat joko itsenäisesti, itse kokoamissaan pienryhmissä tai yhden lehtorin vetämässä jatkavien ryhmässä. Jatkavien ryhmä toimii vapaamuotoisemmin ja itseohjautuvammin kuin muut opinnäytetyöryhmät. Toki sielläkin ohjaajat ovat mukana kommentoimassa, vinkkaamassa ja tukemassa.

 

Monenlaiset osallistamisen menetelmät

Työyhteisöjen kehittäminen on yhteisöllinen oppimisprosessi eikä työyhteisöjä kukaan voi kehittää yksin. Siksi opinnäytetyömme ovat aina osallistavia. Opiskelijat toteuttavat hyvin taitavasti kyselyitä, työpajoja ja käyttävät monenlaisia digitaalisia osallistamisen menetelmiä. Etenkin silloin, kun opinnäytetyön tekijä kehittää omaa työyhteisöään, hän pääsee myös seuraamaan, miten opinnäytetyössä kehitetty asia vaikuttaa itse toimintaan. Minimissään opiskelijat pohtivat kehittämistoimien vaikutusta yhdessä työyhteisön kanssa.

Opinnäytetöissä korostuu osallisuuden eettinen merkitys mutta myös käytännöllinen vaikutus. Toisin sanoen, asianosaiset pääsevät osallistumaan jo siihen, mitä kehitetään ja miten, mikä on kehittämiskohde, tavoitteet ja tulos. Osallistamisen kautta opinnäytetyöntekijä saattaa myös löytää päteviä lisäperusteluja kehittämistarpeelle. Kun kehittäjät osallistuvat käytännön toimintaan ja toimijat kehittämiseen, molemmat yleensä hyötyvät. Meillähän on tälläkin hetkellä karmaisevia esimerkkejä siitä, mitä saattaa tapahtua, jos käytännön toteuttajien asiantuntemusta ja osaamista ei hyödynnetä esimerkiksi järjestelmäuudistuksia suunniteltaessa.

Kehittäjät ja käytännön parissa työskentelevät ovat kehittämistyössään tasa-arvoisia kumppaneita. Organisaation ulkopuolelta tulevalla opinnäytetyöntekijällä on usein sellaista kehittämisosaamista, mutta myös rohkeutta, jota työyhteisön toimintatapoihin sitoutuneella ”sisäpiiriläisellä” ei välttämättä ole. Sisäpiiriläinen taas tuntee kentän ja sen lainalaisuudet.

Kehittämistyön menetelmät –opintojakso varustaa opiskelijat laajalla osaamisella ja tiedolla erilaisista lähestymis- ja toimintatavoista. Opintojakson käytyään opiskelija osaa valita oikean työkalun eli menetelmän kulloinkin käsillä olevaan kehittämistyöhön. Usein yksi työkalu ei riitä, vaan opiskelija käyttää sujuvasti erilaisia menetelmiä, esimerkiksi haastatteluja/ryhmähaastatteluja, havainnointia tai vaikkapa tulevaisuusverstasta, jossa osallistujat pääsevät heittämään ilmoille utopioita ja unelmia ja rakentamaan niistä askelmerkit toteutukseen.

Opinnäytetyöt kokoava vuosikirja sai innostuneen vastaanoton

Ihan ihka ensimmäinen työyhteisön kehittäjien opinnäytetöiden vuosikirja näki päivänvalon viime vuonna. Vuosikirja kootaan opiskelijoiden opinnäytetöistä kirjoittamista lehdistötiedotteista. Opiskelijat ovat olleet tuotoksesta innoissaan.

Kirjan avulla teemme työyhteisönkehittäjien ammattia ja samalla Humakia tunnetuksi. Vuosikirja auttaa tulevia opinnäytetyön tekijöitä hahmottamaan, millaisista aiheista opinnäytteen voi tehdä, ja millaisia osallistamisen menetelmiä kehittämistöissä on käytetty. Tärkeää on myös se, että opinnäytetyön tekijä saa nimensä kirjoittajana yhteisjulkaisuun. Joillekin tämä on ihan ensimmäinen kerta ja siksi tärkeä. Itse ajattelemme, että tuo vuosikirja on osa lehtoreiden kunnioittavaa suhtautumista opiskelijoiden ammattitaitoon. Vuoden 2021 vuosikirjaan voit tutustua täällä https://www.humak.fi/?s=opinn%C3%A4ytety%C3%B6n+vuosikirja (jos et saa linkkiä auki, voit kopioida osoitteen ja avata sen palvelimen kautta).