Kielellinen repertuaari ja sen käyttö monikielisen ihmisen näkökulmasta – “Monikielimaanantai-blogisarja osa 2”

Kaksi piirrettyä hahmoa keskustelee iloisesti ja pitää käsissään suuria puhekuplia. Taustalla lentää lintu, jonka suusta tulee puhekupla

Monikielimaanantai-blogisarjassa keskitytään monikielisyyden ja -kulttuurisuuden tarkasteluun etenkin neljästä eri perspektiivistä; kielellinen ja kulttuurinen repertuaari, kieli- ja kulttuurimaisema, kielen ja kulttuurin sidonnaisuus sekä ihmisen identiteetti ja monikielisyys. Uusi blogi ilmestyy kerran viikossa maanantaisin aina toukokuulle 2022 asti. Osa 1: Monikielisyys ja -kulttuurisuus ilmiönä.

Tässä Monikielimaanantai-blogisarjan toisessa osassa paneudun ihmisen kielelliseen repertuaarin, sen käyttökompetenssiin sekä käyttöön. Käytän tässä tekstissä tukena niiden keskustelujen sisältöjä, joita kävin monikielisten kollegoideni kanssa kielellisestä repertuaarista ja sen käytöstä töissä, ja olen lisännyt esimerkkejä myös omasta kielimaailmastani.

Monikielimaanantai: Tulkkaus ja kielellinen saavutettavuus, blogisarja.

Blogi 2: Kielellinen repertuaari ja sen käyttö monikielisen ihmisen näkökulmasta

Kielellisellä repertuaarilla tarkoitetaan sitä kielellisten resurssien kokoelmaa, jonka ihminen on elämänsä varrella kerännyt ja jota hän hyödyntää ja tulkitsee vuorovaikutuksessaan toisten ihmisten kanssa (Blommaert & Backus 2011). Euroopan Neuvoston mukaan kaikki ihmiset ovat potentiaalisesti tai käytännössä monikielisiä. Kielirepertuaariin voi kuulua kieliä, joita ihminen on oppinut syntymästään lähtien ja myös kieliä, joita hän on koulussa, kerhoissa, kursseilla, television kautta, itsenäisesti yms. oppinut ja joille tällä ihmisellä on eritasoisia käyttökompetensseja (mm. small talk, arkikeskustelu, kuullun ja luetun ymmärtäminen, puhutun ja kirjoitetun kielen tuottaminen, työviestintä, akateeminen viestintä yms.). Näillä kielillä voi olla erilaisia tehtäviä ja käyttötarkoituksia. (European Council 2022.) Ne voivat toimia esimerkiksi kotikielenä, työkielenä, kirjoituskielenä, tunnekielenä tai ajattelukielenä.

On huomattavaa, että voimme käyttää monta eri kieltä tiettyä tehtävää tai tarkoitusta varten. Kotikielinä voi toimia esimerkiksi kaksi tai kolme kieltä ja töissä työntekijä voi käyttää monta kieltä yhtä suvereenisti. On myös muistettava, että kielirepertuaari ei ole mikään staattinen instanssi, vaan että tämän repertuaarin sisältö, käyttötarkoitus ja -kompetenssi sekä sen sisällä olevien kielten tehtävät saattavat elämän aikana muuttua eri syistä. Yhtenä syynä repertuaarin muutokseen voi olla esimerkiksi muutto sellaiseen ympäristöön, jossa puhutaan toista kieltä tai monta eri kieltä. Sen myötä aikaisemmin käytössä olleiden kielten käyttö saattaa vähentyä ja sitä kautta heikentyä ja vastaavasti toinen kieli saattaa vahvistua. Kielirepertuaaria voidaan verrata laavalampun sisällä liikkuvaan ja rauhallisesti muotoaan muuttavaan väripalloon.

Kielellinen repertuaari monikielisillä ihmisillä

On kiinnostavaa pohtia omaa kielellistä repertuaaria, kielten käyttökompetenssia ja niiden eri käyttötilanteita ja -tarkoituksia. Kielirepertuaariin lasketaan kaikkia niitä kieliä, joita ihminen jollakin tasolla hallitsee. Omaan kielirepertuaariini kuuluu tämän määritelmän mukaan saksa, suomi, englanti, ruotsi, italia, ranska, venäjä ja latina. Lista näyttää pitkältä, mutta se ei ole kuitenkaan sitä, miltä se ehkä lukijan näkökulmasta saattaa vaikuttaa, koska kielellinen repertuaari ei ole sama asia kuin käyttökompetenssi. Jos tarkastelee yllä mainittua listaa tarkemmin ja kiinnittää huomiota vain käyttökompetensseihin, voin todeta, että ranskaksi pystyisin tilamaan croissantin, ostamaan vihreitä papuja (des haricots verts) ja lukemaan ehkä Barbapapan seikkailuja. Italiaksi osaisin tervehtiä ja kysyä vointia (mutta en ymmärtäisi todennäköisesti vastausta). Venäjäksi ymmärtäisin melko hyvin puhetta, osaisin ilmaista suullisesti alkeistason juttuja ja kirjoittamaan kyrillistä kaunokirjoitusta kuullun perusteella. Latinaksi osaan vielä taivuttaa maskuliinisukuiset substantiivit yksikössä ja monikossa. Tällä hetkellä tulee ainoastaan mieleen sana ”orja”: Servus, servi, servo, servum, servo. Servi, servorum, servis, servos, servis. Alea iacta est. En ole tästä ylpeä, koska minulla oli sentään seitsemän vuotta latinaa koulussa. Latinapohja auttaa kuitenkin edelleen romaanisten kielten sanojen ymmärtämisessä ja saisin taidon kenties elvytettyä, jos kiinnostusta löytyisi. Latinan kielen täydellinen hylkääminen liittyy negatiivisiin oppimiskokemuksiin.

Ruotsin opin vasta yliopistossa ja luonnehtisin sitä melko sujuvaksi. Pystyn suomenruotsalaisen kollegani kanssa puhumaan työasioita hänen äidinkielellään ja ymmärrän täysin, mitä hän sanoo. Myös kirjoitetut akateemiset tekstit ruotsiksi eivät tuota mitään ongelmia. Saksa taas on äidinkieleni sekä tunne- ja sielunkieleni. Saksa on 20 Suomen vuodesta huolimatta vahvin kieleni, koska ajattelen, kirjoitan päiväkirjaa ja tunnen asioita aina saksaksi. On kuitenkin myönnettävä, että saksa ei ole kaikissa elämäntilanteissa vahvin kieleni. En osaisi esimerkiksi hoitaa sosiaalipalveluihin liittyviä asioita (lapsilisä, opintotuki yms.) saksaksi yhtä sujuvasti kuin suomeksi, koska en ole siihen tarvittavaa sanastoa tarvinnut saksaksi kovinkaan paljon. Siitä huolimatta saksa on ja pysyy se tärkein kieli. Suomi on nykyään tärkein käyttökieleni ja käytän sitä ehdottomasti eniten päivittäisessä viestinnässä.

Monikielisen ihmisen kielten käyttö töissä ja kotona

Millä kielellä monikielinen ihminen ajattelee ja toimii ja mistä syistä? Minkä takia jokin kieli jää täysin käyttämättä, vaikka sitä on oppinut koulussa ja tilanteita sen käyttämiselle olisi tarjolla? Vertailimme suomenruotsalaisen kollegani kanssa kielten käyttöämme työarjessa. Keskustelu oli kiinnostava, koska olemme kumpikin monikielisiä. Keskustelusta kävi ilmi, että kielenkäyttömme eroavaisuudet ovat melko suuret. Työskentelemme kumpikin korkeakoulussa, jonka pääkäyttökielenä on suomi. Siitä syystä kumpikin käyttää suomen kieltä päivittäin hyvin paljon. Kollegani kertoi myös ajattelevansa sillä kielellä, jota hän kussakin viestintätilanteessa käyttää tai jonka sisällön perusteella hän myös jälkityöt hoitaa. Hän perusteli kielenkäyttöään sillä, että on käytännöllistä ja tehokasta jatkaa ajattelua sillä kielellä, jolla jokin asia on käsitelty, koska siinä välttää aikaa vievää kääntämistyötä. Itse taas prosessoin mielessäni kaikki asiat saksaksi eli ajattelen saksaksi samalla, kuin kirjoitan toisella kielellä. Siitä on tullut vuosien varrella hyvin nopea ja automatisoitunut toimintatapa. Aivoissa istuu ikään kuin pieni huippunopea kääntäjä.

Tämä toimintapata johtuu todennäköisesti pelosta oman äidinkielen menettämisestä ja sitä myötä itselleen tärkeän oman identiteetin ja kulttuurin haalenemisesta. Se taas johtaa voimakkaaseen tarpeeseen pitää oma äidinkielen taso erinomaisena. Tilanne ei ollut aina samanlainen. Suomen alkuvuosinani tärkein kielellinen tavoitteeni oli oppia suomea mahdollisimman hyvin. En silloin kuvitellut, että katsoisin 20 vuotta myöhemmin vapaaehtoisesti Kettu-sarjaa ja vastaavia huippuohjelmia vain kuunnellakseni saksaa. Noin neljän Suomessa vietetyn vuoden jälkeen huomasin olevani kielellisessä tyhjiössä. En osannut suomea vielä riittävän hyvin ilmaistakseni kielellisiä vivahteita ja samalla saksan kieleni oli ruostunut, hieman kangistunut, koska olin sitä aivan tietoisesti jättänyt käyttämättä oppiakseni mahdollisimman tehokkaasti suomea. Tämä ilmiö johti uuteen saksan kielen janoon ja synnytti voimakkaan kirjoitus- ja lukuinnon.

Toinen kollegani on suomenkielinen ja on suomalaisen viittomakielen mestaritason osaaja. Hän kertoo osaavansa ilmaista viittomakielellä asioita usein moniulotteisimmin ja yksityiskohtaisemmin kuin suomeksi ja käyttää siitä syystä suomalaista viittomakieltä mieluummin kuin puhuttua suomea aina silloin, kun se on mahdollista. Hän myös prosessoi asioita useimmiten viittomakielellä eikä äidinkielellään.

Kuvassa näkyy piirretyn ihmishahmon kasvot. Kasvojen ympärillä on kaksi ajatuskuplaa ja kaksi puhekuplaa. Puhekuplissa lukee: ”Puhun töissä eniten suomea ja ajattelen silloin myös suomeksi.” ”Zu Hause sprechen wir Deutsch, suomea and English.”. Ajatuskuplissa lukee: „I dream and feel in English.“ „ajattelen joskus suomeksi and sometimes in English.
Monikielisellä ihmisellä eri kielillä voi olla monta käyttötarkoitusta ja käyttötilannetta. Kuvan graafinen suunnittelu: Lena Segler-Heikkilä.

Saman kielen eri variaatioiden hyödyntäminen

Lopuksi voi vielä todeta, että mestaritason kielenkäyttäjä osaa hyödyntää eri käyttötilanteissa saman kielen eri variaatioita. Ystäväni kertoi käyttäneensä aivan tietoisesti kirjakieltä työhaastattelussa voimakkaan pohjoispohjanmaan murteensa ja puhekielensä sijasta. Kun kysyin, minkä takia hän näin päätti tehdä, hän nauroi ja vastasi: ”Näyttääkseni älykkäämmältä ja opiskelleelta. Ja koska haluan sen työpaikan. Minulla meni kyllä aika paljon energiaa oman kielenkäytön tarkasteluun tuon haastattelun aikana.” En ole asiasta ehkä täysin samaa mieltä. Mielestäni voimme ylpeinä käyttää juuri sitä kieltä, joka tuntuu omalta ja oikealta siinä toivossa, että ne ihmiset, joiden kanssa dialogia käydään, olisivat avarakatseisia ja suvaitsevaisia. Lisäksi on syytä käyttää rohkeasti omaa kielirepertuaarin antia aina silloin, kun siihen on mahdollisuus. Unohdetaan siis täydellisen oikeellisuuden paineet, joihin koulu meitä on menneisyydessä valitettavasti opettanut, ja puhutaan rohkeasti väärin ja pelkäämättä virheitä. Tärkeintä on päästä kommunikoimaan muiden kanssa, ymmärtää ja tulla ymmärretyksi.

Lähteet

Blommaert, Jan & Ad, Backus 2011. Repertoires revisited: ‘Knowing language’ in superdiversity. Working Papers in Urban Language & Literacies, Paper 67. Tilburg: Tilburg University.

European Council 2022. Language repertoire. Viitattu 24.2.2022. https://www.coe.int/de/web/lang-migrants/repertoire-language-

  • Kirjoittaja: Lena Segler-Heikkilä, FT, yliopettaja, tulkkaus ja kielellinen saavutettavuus, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 07.3.2022