Kulttuurituotantoalan tulevaisuus työelämän silmin

Julkaisupäivämäärä

27.8.2024

Julkaisusarja

Artikkeli

Otsikkobanneri Tulevaisuuden osaamistarpeet -blogisarjalle. Kuvassa blogisarjan otsiko sekä blogien otsikot. Kuvituksena piirros ruskeisiin pukeutuneesta naisesta, joka pitelee käsissään jättimäistä hehkulamppua.

Tämä on Humakin toimialojen tulevaisuutta käsittelevän blogisarjan toinen osa. Blogit perustuvat Humakin opiskelijoiden harjoittelupaikoillaan tekemiin 580 asiantuntijahaastatteluun vuosien 2021–24 välisenä aikana. Haastateltavat olivat yhteisöpedagogi- ja kulttuurituotantoalan johto- ja asiantuntijatehtävissä toimivia henkilöitä. Blogisarja on viisiosainen ja siinä julkaistaan seuraavat osat:

Yhteisöpedagogialan tulevaisuus työelämän silmin (Kimmo Lind, 26.8.2024)
Kulttuurituotantoalan tulevaisuus työelämän silmin (Laura Päiviö-Häkämies, 27.8.2024)
Yhteisöpedagogialan tulevaisuuden osaamistarpeet (Päivi Marjanen, 28.8.2024)
Kulttuurituotantoalan tulevaisuuden osaamistarpeet (Timo Parkkola, 29.8.2024)
Tulevaisuuskuvat Humakin työelämäkumppaneiden näkökulmasta (Arto Lindholm, 30.8.2024)

Minkälaisia ovat kulttuurituotannon alan työelämän edustajien näkemykset tulevaisuudesta maailmassa, jossa megatrendeinä luonnon kantokyky murenee, hyvinvoinnin haasteet kasvavat, demokratian kamppailu kovenee, kilpailu digivallasta kiihtyy ja talouden perusta rakoilee?

Kulttuurituotannon kouluttajana keskeinen tehtävämme on ennakoida työelämälle relevantteja sisältöjä, jotta opiskelijamme saavat parhaat mahdolliset eväät työuralleen. Kulttuurituotannon opetussuunnitelman keskiössä on se, että opiskelija pääsee opintojen alusta lähtien näkemään alan nykyhetken lisäksi tulevaisuuteen työelämän silmin. Työelämän kanssa tehdään monenlaista yhteistyötä ja konsultaatiota.

Tämän blogin aineisto perustuu puhtaasti opiskelijoiden harjoittelupaikoillaan tekemiin asiantuntijahaastatteluihin, joissa opiskelija esittää kysymyksen: ”Miltä tulevaisuus näyttää toimialalla?” Analysoitavia vastauksia on tämän kysymyksen osalta yhteensä 108 vuosilta 2021-2024.

Haastattelujen yhteydessä on sovittu, että ne on tehty luottamuksella ja varsin avoimesti keskustellen, eikä henkilöiden tai työpaikkojen nimiä mainita vastauksia tulkittaessa. Kävin aineiston läpi ja pyrin poimimaan esiin nousseita teemoja tai megatrendejä. Pohdin lopuksi lyhyesti, miten opetussuunnitelmamme vastaa työelämän havainnoimiin tulevaisuuskuviin.

Digivalta ja digitaalinen osaaminen nousevat esiin

Lähes kaikissa vastauksissa reflektoitiin mennyttä pandemian aikaa ja siitä mahdollisesti saatua oppia tulevaisuuteen. Digivallan ja digitaalisen osaamisen merkityksen ymmärtäminen nousi esiin suurena muutoksena suhteessa aiempaan tulevaisuuskuvaan.

Piirros: Nainen istuu punaisessa nojatuolissa läppäri sylissä ja kuuntelee kuulokkeilla musiikkia ja laulaa mukana. Naisen vieressä on nukkuva kissa, höyryävä kahvikuppi ja leivonnainen. Koronapandemian aikana ihmiset nauttivat kulttuurista ja uusista sisällöistä digitaalisesti. Kuva: Lemono

Erityisesti TV:n, suoratoistopalvelujen ja sosiaalisen median yrityksille koetun pandemian myötä lisääntynyt digitaalisuus on ollut merkittävää kasvun aikaa: ensin ihmiset kaipasivat pandemian keskellä koteihin viihtyvyyttä ja sen jälkeen ihmiset jatkoivat uusiutuvien sisältöjen parissa.

Tekoäly ja sen suomat mahdollisuudet nousivat myös esiin, kun vastaajat pohtivat, miltä tulevaisuus näyttää:

Hyvin jännittävälle ja paljon mahdollisuuksia. Tässä on käyty paljon keskustelua metaversestä, mitä me olemme tehneet aika kauan, että hyvin lupaavalle näyttää.

Tekninen kehitys tuo koko ajan uusia mahdollisuuksia meille. Tekniikka kehittyy ja softapuoli siinä samalla.

AI pitää vielä lisätä yhtenä murrosaiheena, joka saattaa olla aikamoinenkin juttu.

Talous ja ympäristötekijät aiheuttavat huolta, mutta alan tulevaisuus näyttää silti myönteiseltä

Koko suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevina megatrendeinä talouden perusta rakoilee ja luonnon kantokyky murenee. Haasteet koskevat myös kulttuurituotannon alaa: Monissa vastauksissa korostuu se, että kulut ovat nousseet kuten tekniikka, turvallisuus, esiintyjäkustannukset, ympäristötekijät ja hallinnolliset kustannukset. Sponsorit eivät välttämättä voi osallistua omien taloushaasteidensa vuoksi rahoittamiseen entiseen tapaan eikä julkinen kulttuurin tuki ole lisääntymässä. Myös yleisön ostovoima ja kulutuskäyttäytyminen ovat muuttuneet suhteessa aikaisempaan.

Lähes kaikki vastaajat uskovat kuitenkin vahvasti tulevaisuuteen ja näkevät positiivisia mahdollisuuksia esimerkiksi lisääntyvän yhteistyön kautta. Alla on muutamia lainauksia vastauksista:

Elämystalous kokonaisuudessaan vahvistuu.

Elämystalouden kasvu tuo mukanaan erityisesti kaupungeissa rakennettavaa tapahtumainfraa.

Pienien toimijoiden integroituminen osaksi isompia organisaatioita esimerkiksi hallinnon osa-alueelta tuottaa kestävämpiä ratkaisuja.

Laadukkaammat tapahtumat ja laadukkaampi matkailuverkosto.

Taidetta ja kulttuuria osataan puolustaa entistä paremmin.

Tapahtuma-ala on tärkeä myös muulle liiketoiminnalle, johon sen vaikutukset heijastuvat.

Kulttuuri on myös vientituote.

Kulttuurin merkitys ihmisten hyvinvoinnille kasvaa

Vastauksissa nousevat esiin myös kulttuurin hyvinvointivaikutukset, jotka tulevat monen vastaajan mielestä korostumaan. Väestön ikääntyminen nousee esiin haastatteluissa muun muassa siitä näkökulmasta, että ikäihmiset tulevat olemaan erittäin merkittävä kuluttajaryhmä tulevaisuudessa.

Piirroskuva: Keltaiseen paitaan pukeutunut nainen lukee runoa pitkästä paperista, samalla kuin taustalla on iso tekstiä sisältävä paperi sekä sulkakynä. Nainen seisoo kirjan päällä. Punaiseen paitaan pukeutunut mies istuu tuolilla ja näyttää kuuntelevan runonluentaa haltioituneena. Taiteella ja kulttuurilla on aiempia ajatusmalleja suurempi merkitys ihmisten elämässä, haastatellut arvioivat. Kuva: Lemono

Mielestäni melko yllättäen vain muutamassa vastauksessa heijastuu tämän blogin kirjoittamisen aikana ajankohtainen keskustelu kulttuurialan liittämisestä huoltovarmuustoimintaan.

Lisääntyneellä tutkimustiedolla pystytään osoittamaan kulttuurin merkitystä yhteiskunnassa. Viime aikoina on todettu, että Maslowin tarvehierakia ei ole niin yksinkertainen kun tähän asti on ajateltu.

Ajatusmalli on ollut, että ensin on tyydytettävä kaikki perustarpeet, ennen kun on taiteen ja kulttuurin vuoro. Tämä on ollut ihmisten ohjaavaa rakenne jollakin tavalla. Nyt on huomattu, että taiteella ja kulttuurilla on valtavan suuri merkitys ihmisten jaksamiselle ja elämälle muutenkin.

Saattaa olla, että seuraavien harjoittelujaksojen haastatteluissa turvallisuuden tematiikka nousee vastausten määrässä alan tulevaisuutta mietittäessä, koska keskustelu termistöineen on laajemmin käynnistynyt aineistona olevien haastattelujen tekemisen jälkeen.

Vastaako Humakin opetussuunnitelma työelämän havainnoimiin tulevaisuuskuviin?

Näin isosta otannasta − tässä tapauksessa yli 100 vastauksesta hyvin erilaisilta kulttuurituotannon sektoreilta – syntyy jo laaja käsitys siitä, minkälaisena eri toimijat näkevät alan tulevaisuuden. Itselleni nousi keskeiseksi havainnoksi koko aineistosta se, että työelämän hyvinkin laaja-alaiset vastaukset ja toisaalta Humakin kulttuurituotannon opetussuunnitelma kohtaavat ja reflektoivat varsin hyvin.

Meille koulutuksen järjestäjille on todella merkityksellistä päästä lukemaan tämänkaltaista aineistoa ja keskustelemaan teemoista opiskelijoidemme ja kumppaneidemme kanssa. Haluamme olla mukana ratkaisemassa kulttuurialan haasteita, rakentamassa alan työelämän tulevaisuutta, luomassa kasvua sekä vaikuttamassa yhteiskunnallisesti mahdollisimman laajasti.