Minun suomalainen viittomakieleni – ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden ajatuksia toisesta työkielestään

Neljä piirrettyä kättä heiluu eri suuntiin. Taustalla puhekuplia.
  • Kirjoittaja: Zita Kóbor-Laitinen, lehtori, FM, KM, viittomakielen tulkki (AMK) , Humanistinen ammattikorkeakoulu, 09.2.2022

Humanistisesta ammattikorkeakoulusta valmistuu kahdenlaisia kieliasiantuntijoita: viittomakielen tulkkeja sekä tulkkauksen ja kommunikaatio-ohjauksen asiantuntijoita. Heitä yhdistää muun muassa se, että he työskentelevät sekä suomen kielen että suomalaisen viittomakielen parissa.

Opiskelijat pohtivat koulutuksen aikana muun muassa näitä kysymyksiä: Mitkä ovat minun kieleni? Millainen on kieli-identiteettini? Mikä on suhteeni käyttämiini kieliin? Millainen on minun suomalainen viittomakieleni? 

Työkielinä suomi ja suomalainen viittomakieli 

Ammattikorkeakouluopinnot kestävät neljä vuotta. Tämä on melko lyhyt aika oppia täysin uutta kieltä niin hyvin, että sillä pystyy toimimaan työelämässä riittävän laadukkaasti ja tehokkaasti. Tulkin tärkein tehtävä on huolehtia siitä, että keskustelun osapuolet voivat osallistua tasavertaisesti vuorovaikutukseen ja tulevat puolin ja toisin ymmärretyiksi. Tästä syystä molempien työkielten eteen on tehtävä paljon työtä opiskelun aikana ja myös sen jälkeen. 

Suomi ja suomalainen viittomakieli ovat Humakista valmistuvien tulkkien työkielinä. Nämä kielet ovat opiskelun keskiössä heti ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien aivan opiskelun loppuun asti. Opiskelijat pohtivat artikkelin alussa esitettyjä kysymyksiä pitkin opintoja ja tarkastelevat omaa kieli-identiteettiään opiskelun eri vaiheissa. 

Kansallisen viittomakielen päivän kunniaksi julkaisemme ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden ajatuksia siitä, miten he näkevät oman suomalaisen viittomakielen taitonsa, kun opiskelua on takana puoli vuotta ja perehtyminen suomalaiseen viittomakieleen tulevana työkielenä on jo alkanut. 

Vertauksia ja kielikuvia 

Opintojakso Näkökulmia kieleen – Kielen moninaisuus ja kielitietoisuus” kuuluu ensimmäisen vuoden opintoihin.

Opiskelijat ovat tässä opintojaksossa tehneet harjoituksen, jossa tehtävänä on jatkaa lauseita: ”Minun suomen kieleni on…”  ja ”Minun suomalainen viittomakieleni on…” Syntyi monenlaisia vertauksia ja kielikuvia. Tässä julkaistaan ensimmäisen vuoden opiskelijoiden viittomakielen opiskeluun liittyviä ajatuksia eri vuosikurssien vastauksista koostettuna. 

  • Minun suomalainen viittomakieleni on kuin hitaasti etenevä etana kuivalla maalla. 
  • Minun suomalainen viittomakieleni on kuin linnunpoikanen, joka yrittää oppia lentämään.
  • Minun suomalainen viittomakieleni on kuin nuijapää, oikeassa ympäristössä kasvaa ja kehittyy todelliseen muotoonsa. 
  • Minun suomalainen viittomakieleni on kuin pyöräilemään opettelu. Juuri kun luulee, että lähtee ihan ok:sti sujumaan, niin mennään päin metsää. 
  • Minun suomalainen viittomakieleni on kuin särisevä mökin radio. Monesti yhteys pätkii ja vaikea saada selvää. 
  • Minun suomalainen viittomakieleni on kuin banaani. Sillä ei voi kommunikoida. 
  • Minun suomalainen viittomakieleni on kuin hidastempoinen ja vaikeasti seurattava mykkäelokuva. 
  • Minun suomalainen viittomakieleni on vielä tällä hetkellä kuin harakanvarpaita sikin-sokin paperilla.  
  • Minun suomalainen viittomakieleni on kuin kävelemään opetteleva vauva, takkuileva ja hidas, mutta innokas.
Ensimmäisen vuosikurssin tulkkiopiskelijoiden koostama Padlet, jossa he kuvaavat suhdettaan suomalaiseen viittomakieleen.
Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden ajatuksia heidän suomalaisen viittomakielen taidoistaan opiskelun alussa. Kuva: Zita Kóbor-Laitinen.
  • Minun suomalainen viittomakieleni on kuin haave. 
  • Minun suomalainen viittomakieleni on kuin paljas käsi pakkasella. 
  • Minun suomalainen viittomakieleni on kuin aikainen auringonnousu. 
  • Minun suomalainen viittomakieleni on käppyräsormista. 
  • Minun suomalainen viittomakieleni on verhon takana piilossa. 
  • Minun suomalainen viittomakieleni on haitulan lailla haparoivaa, mutta etenevää. 
  • Minun suomalainen viittomakieleni on kuin soliseva puro. 
  • Minun suomalainen viittomakieleni on kuin mummoni vanha polkupyörä. Eihän sillä kovin lujaa pääse eikä siinä ole vaihteita, mutta se toimii kaikissa maastoissa ja keleissä. 
  • Minun suomalainen viittomakieleni on kuin hyvä uusi kaveri. 

Me Humakin tulkkauksen lehtorit odotamme mielenkiinnolla, mitä mieltä samat opiskelijat ovat omasta suomalaisesta viittomakielestään opiskelunsa loppupuolella, valmistumisensa kynnyksellä. Siihen asti toivomme kaikille tulkkiopiskelijoillemme antoisia ja elämyksellisiä hetkiä molempien työkieltensä parissa. Suomen kieleen liittyviä opiskelijoiden mietteitä julkaisemme Kalevalan päivän kunniaksi 28.2.2022.