Tarvitaan uskallusta ja valmiutta kohdata arkojakin asioita

Kirjoitin blogitekstissäni 15.9.2017 prosessillisista eroista, miten jokin aihe tai ilmiö määrittyy tabuksi, sosiaaliseksi ongelmaksi, erillisongelmaksi tai avoimen keskustelun kohteeksi. Jatkan tässä tekstissä kyseistä pohdintaa siitä näkökulmasta, mitä herkät aiheet merkitsevät kentällä toimivien ammattilaisten osaamisvaatimusten kannalta.

Koska elämme erilaisten (erillis)ongelmien (ja tabujenkin) ympäröiminä, ja yhteiskuntaamme kuvaa sen monimuotoistuminen ja -arvoistuminen, emme voi välttyä itsellemme vieraiden ja vaikeiden asioiden kohtaamiselta. Tämä on johtanut siihen, että erityisesti ihmissuhdeammattilaisten tulee kohdata eettisesti kestävällä tavalla toinen yksilö riippumatta siitä, että tilanteeseen voi liittyä asiantiloja, jotka ammattilaiset kokevat itselleen hankaloiksi tai voimakkaita tunnereaktioita herättäviksi. Näin ollen heidän koulutuksestaan vastaavien organisaatioiden tulee osaltaan varmistaa, että koulutuksista valmistuneet siirtyvät työkentille sellaisin valmiuksin, että heillä on edellytykset suoriutua kuvaamistani tilanteista.

Suomalaisen yhteiskunnan monimuotoistuminen on näkynyt voimakkaasti kaikkien palveluntarjoajien arkipäivässä sektorista riippumatta 2000-luvun alkupuolelta lähtien (vrt. Hammar-Suutari 2004). Tämä on siis väistämättä merkinnyt, että ammattilaiset kohtaavat asiakkaita/ palveluiden käyttäjiä, joiden tausta tai elämäntilanne on kohtaajalle vieras. Sen lisäksi, että näiden asiakkaiden kohtaaminen voi tuntua haasteelliselta, myös palvelutarpeisiin vastaaminen saattaa olla vaikeaa. Oman haasteensa voivat toki tuoda
myös organisatoriset ja lainsäädännölliset ehdot, jotka eivät välttämättä ole pysyneet yhteiskunnan monimuotoistumisen perässä.

Pystyäkseen palvelemaan monimuotoistuvaa asiakaskuntaa ammattilaiset tarvitsevat kulttuurien väliseen työhön kuuluvia valmiuksia, tietoja ja taitoja (Hammar-Suutari 2004), mutta myös empaattista työskentelyotetta ja herkkyyttä kohdata aidosti toinen ihminen. Katson myös, että niiden kontekstien määrä joissa tarvitaan psykososiaalista työskentelyotetta, on lisääntynyt merkittävästi.

Yhteiskunnan monimuotoistuminen tarkoittaa myös sen moniarvoistumista, joka voidaan ymmärtää käsittely-yhteydestä riippuen monella tavalla. Karkeasti ja yleistäen(kin) ilmaistuna se merkitsee, että yksilöillä on erilaisia arvoja, joita tulee kunnioittaa, mutta arvot eivät saa olla ristiriidassa yhteiskunnan normien kanssa, jotka sääntelevät elämäämme. Toisen yksilön arvojen kunnioittaminen edellyttää mainitsemaani herkkää työskentelyotetta, jonka kautta tulee pystyä synnyttämään toiselle kokemus arvostetuksi tulemisesta.

Yllä olevista kuvauksista päästään sanomaan, jota lehtorina ja sosiaalityöntekijänä (eli psykososiaalisen työn asiantuntijana) pyrin valmennustehtävissäni suhteessa opiskelijoihin painottamaan: inhimillisessä yhteiskunnassa kohtaamisosaaminen on se, joka ratkaisee ja jolla on merkitystä. Esimerkiksi Humakin yhteisöpedagogi-koulutuksen käytännön ratkaisuissa tulee mielestäni herätellä sellaista ammatillisuutta ja asiantuntijuutta, joiden myötä on mahdollista kasvaa (vaativan) ihmissuhde- ja vuorovaikutustyön asiantuntijaksi, huomioiden työn edellyttämä tietoperusta ja eettinen kestävyys.

Oma kysymyksensä luonnollisesti on, miten kyseistä asiantuntijuutta herätellään. Yksi väylä tähän on, että opiskelijat pääsevät opintojensa aikana autenttisiin oppimisympäristöihin esimerkiksi TKI-toiminnan kautta. Tällöin he tulevat erilaisten toimintaympäristöjen kautta tietoiseksi niistä valmiuksista, joita he tarvitsevat rakentaessaan omaa asiantuntijuuttaan.

Lähteet
Hammar-Suutari, Sari (2004 ) Kulttuurisen monimuotoisuuden huomioiminen ja kehittäminen julkisella sektorilla. Teoksessa Reetta Mietola & Helena Outinen (toim.) Kulttuurit, erilaisuus ja kohtaamiset.
Kasvatustieteen päivien 2003 julkaisu. Osa 3/5, 233–243. Viitattu 14.9.2017.
http://www.helsinki.fi/ktl/julkaisut/ktp-2003/osa3.pdf
Kiuru, Hanna (2017) Miten ilmiöstä tulee tabu, sosiaalinen ongelma tai avoimen keskustelun aihe?
Humanistinen ammattikorkeakoulu. Blogikirjoitus 15.9.2017. Julkaistu 15.12.2017. Viitattu 27.12.2017.

Miten ilmiöstä tulee tabu, sosiaalinen ongelma tai avoimen keskustelun aihe?

Kirjoittaja Hanna Kiuru (VTT) on yhteisöpedagogiikan lehtori, Humanistisessa ammattikorkeakoulussa

—
Blogin piirroskuva: Jarmo Röksä, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 2017