TKI-perustainen oppiminen Humakin henkilökunnan kokemana

• Kirjoittaja: Arto Lindholm, VTT, yliopettaja, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 24.10.2018

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta (jatkossa TKI-toiminta) on yksi ammattikorkeakoulujen lakisääteisistä perustehtävistä. Ilman TKI-toimintaa ammattikorkeakoulu ei olisi korkeakoulu – samoin kuin yliopisto olisi pelkkä opisto ilman tieteellistä tutkimusta. TKI-toiminnan ansiosta ammattikorkeakoulut kehittävät työelämää ennakoivasti eivätkä ainoastaan tyydy kuuntelemaan olemassa olevia työmarkkinoita. (Parkkola 2017, 7.)

TKI-toiminta mahdollistaa ammattikorkeakoulujen opettajien ammattitaidon jatkuvan kehittymisen, mikä heijastuu heidän opetukseensa. Opiskelijat puolestaan pääsevät kehittämishankkeisiin jo opintojensa aikana, ja he välittävät osaamisensa tulevaisuuden työnantajilleen. TKI-hankkeiden yhdistäminen opetukseen on ammattikorkeakouluille erittäin kustannustehokasta, sillä tehdessään hankesuunnitelmissa luvattuja asioita opiskelijat sekä täyttävät ulkopuolisen rahoittajan vaatimuksia että suorittavat opintopisteitä.  Vuosina 2017–18 käynnissä olleissa hankkeissa Humakin opiskelijat suorittivat noin 8 400 opintopistettä, joista valtaosan (74 prosenttia) kulttuurituotannon vahvuusalalla. Tämä vastaa noin 35 opiskelijan koko tutkintoa.

TKI-toiminnan tärkeydestä huolimatta ei ole selvää, onko sen yhdistäminen opetukseen varsinainen menestystarina. Tässä blogissa kartoitan Humanistisen ammattikorkeakoulun (jatkossa Humak) henkilökunnan kokemuksia siitä, mitä mahdollisuuksia ja ongelmia TKI-perustaiseen oppimiseen liittyy. Blogi perustuu TKI-perustaisen oppimisen kartoitukseen, jota teen yhdessä Humakin lehtorin Marjo Kolehmaisen kanssa. Rajaamme kartoituksessa tarkastelun Humakin ulkopuolista rahoitusta saaneisiin hankkeisiin.

TKI-perustaisen oppimisen kartoituksen aluksi teimme sähköisen kyselyn, joka lähetettiin lähes koko henkilökunnalle, 132 vastaanottajalle. Kyselyyn vastasi 70 henkilöä eli 53 prosenttia Humakin henkilökunnasta.  Vastausprosenttia ei voi pitää kovin hyvänä, mutta sähköisiin kyselyihin on yleensäkin vaikea saada korkeita vastausprosentteja. Tuloksista voidaan kuitenkin vetää ainakin suuntaa-antavia johtopäätöksiä. Kysely sisälsi myös kaksi avointa kysymystä, joihin 25 vastasi varsin runsassanaisesti.

Opiskelijoiden vaikea sitouttaminen Humakin TKI-hankkeisiin

Humakin henkilökunta pitää lähes yksimielisesti TKI-hankkeita erityisen hyvinä oppimisympäristöinä. Tätä mieltä oli yli yhdeksän kymmenestä vastaajasta. Neljällä viidestä hankkeita tehneistä oli positiivisia kokemuksia TKI-toiminnan integroimisesta opetukseen.  Näistä varsin korkeista lukemista huolimatta lähes puolet (47 prosenttia) vastaajista oli sitä mieltä, että opiskelijat eivät osallistu mielellään hankkeisiin.  Paljon hanketyötä tekevät suhtautuivat vielä kriittisemmin opiskelijoiden hankeintoon kuin vähemmän hanketyötä tekevät. Lisäksi paljon hanketyötä tekevät pitivät opiskelijoiden motivointia hanketyöhön vielä vaikeampana kuin vähän tai ei lainkaan hanketyötä tekevät.

Toisaalta paljon hankkeita tekevät luottivat opiskelijoiden kyvykkyyteen selvästi enemmän kuin vähän hankkeita tekevät. Vaikuttaisi siis siltä, että kokeneet hanketyöntekijät pitävät opiskelijoita kyvykkäinä, mutta vaikeasti sitoutettavina. Toisaalta tätäkin tulkintaa horjuttaa havainto siitä, että ne, jotka olivat integroineet hankkeistaan yli 20 prosenttia opetukseen, olivat kriittisimpiä opiskelijoiden riittävään kokeneisuuteen toimia hankkeissa. Näin ollen ei voida tehdä selvää johtopäätöstä, että hankekokemuksen karttuessa luottamus opiskelijoihin lisääntyisi.

Tähän tutkimukseen osallistuneet olivat integroineet TKI-toiminnastaan opetukseen keskimäärin 15 prosenttia ja keskimmäinen prosentti eli mediaani oli 11. Näissä lukemissa ovat mukana vain ne, jotka ylipäänsä olivat tehneet hanketyötä vuosina 2017–18. Integraatioprosentti ei ilmeisesti ole kovin suuri, sillä huomattava enemmistö humakilaisista (77 prosenttia) oli sitä mieltä, että hankkeet ovat jääneet opetuksesta irrallisiksi. Tämä havainto jo yksin kertoo siitä, että TKI-perustaisen oppimisen edistämisessä on vielä paljon työtä.

Opiskelijoiden roolia hankkeissa käsiteltiin monissa avoimissa vastauksissa. Näistä välittyi ajatus, että opiskelijat sinänsä osallistuvat mielellään käytännönläheiseen toimintaan, mutta hankeintegraatio on liian usein päälle liimattua. Erään vastaajan mielestä opiskelijat myös kyllästyvät helposti, jos ”samaan hankkeeseen liittyviä tehtäviä tungetaan puoliväkisin useampiin opintojaksoihin”. Opiskelijoiden rooli hankkeissa koettiin joissakin vastauksissa pulmalliseksi, mikäli hankehakemusvaiheessa opiskelijoiden tehtävistä ei ole neuvoteltu rahoittajien kanssa.

Avoimissa vastauksissa käsiteltiin myös opiskelijoiden sitouttamista. Opiskelijoiden sitominen hankkeisiin onnistuu helpoiten silloin, kun koko opiskelijaryhmä tekee hanketta. Mikäli opiskelijat joudutaan värväämään yksitellen hankkeeseen, vapaaehtoisten löytäminen osoittautuu yleensä erittäin työlääksi ja vaikeaksi myyntityöksi.  Onnistuminen tässä myyntityössä riippuu opettajan kyvystä innostaa ja tuoda esiin opiskelijan työstään saamat hyödyt.  Paljon riippuu myös siitä, onko opettaja itse motivoitunut: huonoimmat kokemukset opetusintegraatiosta liittyvät usein niihin hankkeisiin, joissa opetusintegraatiosta vastaa tehtävään määrätty lehtori.

TKI-perustaisen oppimisen käsijarrut

Mitkä muut syyt kuin opiskelijoiden vaikea motivointi jarruttavat TKI-perustaista oppimista ja hankkeiden käyttämistä oppimisympäristöinä? Tarjosimme tähän useita vaihtoehtoja (ks. Kaavio 1). Eniten yksimielisiä oltiin siitä, että opiskelijoiden ohjaamiseen jää liian vähän aikaa ja muutenkin hankkeisiin osallistuminen on liian työlästä. Ylipäänsä korkeat prosenttilukemat jakaumissa herättävät mielikuvan, että TKI-hankkeiden integroimisessa opetukseen on henkilökunnan mielestä paljon ongelmia.

Kaavio 1. Syitä vaikeuksiin integroida TKI-hankkeet opetukseen (prosenttia, N=70).  Taulukkoon on yhdistetty asenneväittämän kanssa täysin samaa mieltä ja jokseenkin samaa mieltä olevat yhdeksi ryhmäksi.

Yleisesti ottaen kulttuurituotannon ja innovaatiopalveluiden väki näki hankkeiden integroimisessa vähemmän ongelmia kuin yhteisöpedagogien ja tulkkauksen vahvuusalat.  Osittain tätä saattaa selittää se, että kulttuurituotannon lehtorit ja innovaatiopalveluiden henkilökunta ovat hankkeiden kanssa enemmän tekemisissä kuin muut. Erot vahvuusalojen välillä eivät kuitenkaan olleet kovin suuria.

Avoimissa vastauksissa sana kuormittavuus nousi voimakkaasti esiin: hanketyö lätkäistään usein kaiken muun työn päälle ylimääräisenä elementtinä, minkä vuoksi opiskelijoiden mukaan ottaminen on erityisen vaikeaa. Kuormittavuutta lisää sekin, että lehtorit ovat aina viime kädessä vastuussa opiskelijoiden tekemisestä ja tekemättä jättämisistä. Toisaalta opiskelijat ovat motivoituneimpia saadessaan aidosti tärkeitä ja vastuullisia tehtäviä. Hanketyön runsas määrä ei yllättäen korreloi kuormittavuuden kanssa: selvä enemmistö (noin 80 prosenttia) koki hanketyön lisänneen työn kuormittavuutta riippumatta siitä, paljonko hanketyötä tehdään. Opiskelijoiden ”välineellistävä integrointi” liittyy niihin eettisiin pulmiin, joita TKI-perustaiseen oppimiseen koettiin sisältyvän. TKI-perustainen oppiminen on välineellistävää silloin, kun hanketyössä ei ajatella opiskelijoiden oppimista, vaan hankkeen rutiinitehtävistä suoriutumista.

Tasan puolet tutkimukseen osallistuneista uskoi, että hankkeiden integrointi opetukseen tuo resurssisäästöjä, eli puolet oli toista mieltä. Lisäksi vain 11 prosenttia oli täysin sitä mieltä, että resurssisäästöjä syntyy. Hankeintegraation kustannustehokkuutta ei siis pidetä mitenkään itsestään selvänä. Hanketyötä paljon tekevät uskoivat resurssisäästöihin enemmän kuin vähemmän tekevät.

Lopuksi

Tämän alkukartoituksen perustella TKI-perustaiseen oppimiseen koetaan liittyvän monia hankaluuksia, mutta näistä pulmista huolimatta hankkeet ovat humakilaisten mielestä opiskelijoille erityisen hyviä oppimisympäristöjä. Suurin hankaluus vaikuttaisi olevan opiskelijoiden vaikea sitouttaminen hanketyöhön. Tämä viittaisi siihen, että kaikki opiskelijat eivät ole oivaltaneet, kuinka hyviä oppimisympäristöjä hankkeet ovat. TKI-perustaiseen oppimiseen liittyy myös sellaisia hankaluuksia, joita on vaikea täysin ratkaista. Erityisesti hankkeiden hakeminen, toteuttaminen ja opiskelijoiden ohjaaminen hankkeissa koetaan monin tavoin kuormittavaksi. Rahoituspäätökset eivät myöskään noudata opetuksen suunnittelun rytmiä: alkuperäisiä toteutussuunnitelmia joudutaan usein vaihtamaan kesken opetuksen. On selvää, että tämä tuottaa usein ylimääräistä työtä ja sekaannuksien vaara on suuri.

Jos TKI-perustaisen oppimisen toteuttamiseen liittyy niin monia vaikeuksia, kannattaako sitten hankkeisiin lähteä lainkaan mukaan? Tämän kartoituksen perusteella kannattaa. Muodostin summamuuttujan kaikista kyselyn 23 kysymyksestä, jotka mittasivat ylipäänsä suhtatumista hanketyöhön. Tämä tuotti erittäin selvän tuloksen: mitä enemmän hanketyötä tehdään, sitä positiivisemmin siihen suhtaudutaan. Edes paljon hanketyötä tekevät eivät kuitenkaan ole onnistuneet ratkaisemaan opiskelijoiden motivoinnin ja sitouttamisen ongelmaa, joka vaikuttaisi olevan TKI-perustaisen oppimisen edistämisen pullonkaula. Kartoituksemme jatkuu seuraavaksi henkilökunnan haastatteluilla, muiden ammattikorkeakoulujen benchmarkkauksella ja opiskelijoiden näkemyksen esiin nostamisella. Lopulliset tulokset julkaistaan viimeistään maaliskuussa 2019.

Lähteet

Parkkola, Timo 2017. Miksi ammattikorkeakoulu tekee TKI-toimintaa? Teoksessa Timo Parkkola (toim.) Oppia TKI kaikki. TKI-toiminta oppimisen mahdollistajana Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Helsinki: Humak, 7–9.