Sateenkaarinuorten kokemukset kertovat, että sote-alan ammattilaiset kaipaavat lisää osaamista kohtaamistaidoista

Artikkeli käsittelee seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien positiivisia ja negatiivisia kokemuksia Suomen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kohtaamisen taito –hankkeen aikana aineistoa kerättiin verkkokyselyn (n=99) ja haastattelujen kautta. Analysoitua aineistoa hyödynnetään hankkeessa kehitettävissä kohtaamisvalmennuksissa, joiden avulla vahvistetaan hyvinvointialueilla työskentelevien ammattilaisten kompetenssia kohdata seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia inklusiivisesti työssään.

Euroopan Sosiaalirahaston (ESR+) osarahoittamassa Kohtaamisen taito – hankkeessa vahvistetaan hyvinvointialueiden yhdenvertaisuus- ja tasa-arvo-osaamista. Hankkeessa tuetaan hyvinvointialueiden konkreettisten ja toimivien tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien kehittämistä ja rakennetaan toimintamalli, joka helpottaa suunnitelmien viemistä käytäntöön. Lisäksi valtakunnallisessa hankkeessa koulutetaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten inklusiivisesta kohtaamisesta.

Työtä tehdään valtakunnallisesti LAB-ammattikorkeakoulun, Humanistisen ammattikorkeakoulun (Humak) ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun (SEAMK) sekä Etelä-Karjalan ja Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueiden kesken.

Suuri osa kokemustarinoista kuvasi kohtaamisia, jotka olivat kuormittavia, epämiellyttäviä tai syrjiviä

Hankkeessa kehitetään sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille suunnattuja kohtaamisvalmennuksia, jotka pohjaavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien omiin kokemuksiin, tarpeisiin ja toiveisiin. Näiden kartoittamiseksi laadittiin kysely, jossa vastaajia kannustettiin jakamaan konkreettisia kokemuksia kohtaamistilanteista sote-palveluissa. Lisäksi vastaajia pyydettiin esittämään toiveita ja vinkkejä ammattilaisille siitä, miten he voisivat kohdata vähemmistöön kuuluvia inklusiivisemmin.

Kysely oli avoinna helmikuusta toukokuuhun 2026 ja sen avulla kerättiin 99 kokemustarinaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvilta. Puolet vastaajista oli alle 25-vuotiaita ja vastaajat kertoivat identifioituvansa esimerkiksi lesboiksi, homoiksi, transsukupuolisiksi, muunsukupuolisiksi, queereiksi ja panseksuaaleiksi.

Karkeasti katsottuna suurin osa vastaajista koostui lesbonaisista ja transmiehistä. Kokemuksia jaettiin useista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista, kuten työterveydestä, perusterveydenhuollosta, mielenterveyspalveluista, gynekologilta, transpolilta, kouluterveydenhuollosta ja päivystyksestä. Kyselyyn vastattiin anonyymisti, mutta halutessaan vastaajat saivat jättää yhteystietonsa jatkohaastattelua varten. Syvempään haastatteluun kutsuttiin kolme sateenkaarinuorta.

Kokemustarinoista nousi esiin useita toistuvia teemoja ja suurin osa vastaajista kuvasi kohtaamisia, jotka olivat jollain tavalla epämiellyttäviä, kuormittavia tai selkeästi syrjiviä. Kartoituksen tulokset ovat linjassa aikaisemman Suomessa toteutetun tutkimuksen kanssa (ks. myös Berg et al., 2026; Laiti et al., 2019).

Aineistossa nousevat erityisesti heteronormatiiviset oletukset, epäasiallinen kohtelu ja pelko ammattilaisten kompetenssin puutteesta

Erityisesti sukupuolivähemmistöihin kuuluvien vastaajien tarinoissa toistui kokemus väärinsukupuolittamisesta sekä tilanteista, joissa heidän sukupuoli-identiteettiään kyseenalaistettiin ammattilaisten toimesta.

Vastaajat kertoivat esimerkiksi virheellisistä potilaskirjauksista, joissa heidät oli väärinsukupuolitettu, tai joissa heidän transsukupuolisuutensa nostettiin esille, vaikka se ei asioinnin tai hoidon kannalta ollut relevanttia. Lisäksi sukupuolivähemmistöihin kuuluvat vastaajat kertoivat kokemuksista, joissa heidän hoidontarpeensa syyt liitettiin heidän sukupuoli-identiteettiinsä silloin, kun he itse pitivät sitä hoitonsa kannalta epärelevanttina. Esimerkiksi mielenterveyspalveluissa osa vastaajista koki, että heidän oireitaan selitettiin seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin kautta.

Toinen toistuva teema kokemustarinoissa oli gynekologisissa palveluissa koettu epäasiallinen kohtelu ja vähättely, joka toistui erityisesti transmiesten ja lesbonaisten kertomuksissa. Moni lesboksi identifioituva kuvasi tilanteita, jossa heidän on oletettu olevan parisuhteessa miehen kanssa. Tämän seurauksena vastaajat joutuivat esimerkiksi selittämään, miksi he olivat seksuaalisesti aktiivisia, vaikka raskauden mahdollisuutta ei ollut.

Heteronormatiiviset oletukset nousivat esiin myös muista palveluista kertovissa kokemustarinoissa. Samaa sukupuolta edustavan kumppanin kanssa elävät vastaajat kertovat joutuneensa korjaamaan ammattilaisen oletuksia parisuhteestaan tai perheestään. Osa vastaajista kertoi tilanteiden olleen niin vaivaannuttavia, etteivät he ole halunneet korjata virheellistä oletusta, edes niiden päätyessä potilaskirjauksiin. Tilanteiden kuvattiin lisäävän vähemmistöstressiä ja heikentävän luottamusta hoitoon ja ammattilaisten osaamiseen.

Kokemustarinoissa pohdittiinkin paljon ammattilaisten osaamista. Vastaajat kokivat, että tietämys seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä oli ajoittain puutteellista, mikä näkyi esimerkiksi virheellisinä oletuksina, epävarmuutena sekä asiakkaiden kokemana vähättelynä. Moni toivoi, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset saisivat enemmän koulutusta sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta, sillä vastaajien mukaan parempi ymmärrys parantaisi myös kohtaamisten laatua.

Edellä mainitut ongelmalliset kohtaamiset vastaavat aikaisemmin Suomessa tehtyjen tutkimusten tuloksia. Berg ja kollegat (2026) havaitsivat, että sateenkaarinuorten ongelmallisia kohtaamisia mielenterveyspalveluissa leimasi cis-heteronormatiivisuus, ammattilaisten osaamattomuus, sekä nuorten kokemus siitä, että he ovat vastuussa ammattilaisten kouluttamisesta vähemmistöteemoihin liittyen. Tällaiset kohtaamiset johtivat nuorilla asiakkailla vähemmistöstressin ja epäluottamuksen kokemuksiin sekä aiheuttivat pelkoa syrjinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta (Berg et al., 2026.)

Cis-heteronormatiivisuus tarkoittaa oletusta, että kaikki ihmiset ovat sekä cissukupuolisia (heidän sukupuoli-identiteettinsä vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta) että heteroseksuaalisia. Tällöin cissukupuolisuutta ja heteroutta pidetään yhteiskunnassa oletusarvoisina, normaaleina tai näkymättöminä normeina (ks. esim. sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus, n.d).

Kohtaamiskokemuksen inklusiivisuuden koettiin muodostuvan hyvin pienistä teoista

Vaikka valtaosa kokemuksista oli negatiivisia, aineistosta löytyi myös myönteisiä esimerkkejä. Inklusiivisia, eli kaikki mukaan ottavia ja yhdenvertaisia kohtaamisia (Opetushallitus, n.d.) yhdistivät ammattilaisten empaattisuus, avoin suhtautuminen, ammattitaito ja halu oppia.

Vastaajat arvostivat sitä, että heidät kohdattiin ilman ennakkoluuloja, heidän itsemäärittelyään kunnioitettiin eikä heidän identiteetistään tehty oletuksia. Positiivisissa nostoissa ja parannusehdotuksissa kannustettiin inklusiiviseen kielenkäyttöön ja kohtaamiskokemuksen inklusiivisuuden koettiin muodostuvan hyvin pienistä teoista, kuten inklusiivisesta työotteesta vihjaavista avainnauhoista tai muista symboleista.

Myös kokemustarinoissa esiintyvät positiiviset kokemukset ovat linjassa Bergin ja kollegojen (2026) tutkimuksen kanssa. Heidän tutkimuksessaan inkluusion kokemukset muodostuivat ammattilaisten vastuunkannosta omasta osaamisestaan, jaetusta vertaisuudesta, sateenkaarevuuden näkyvästä huomioimisesta ja ammattilaisten kouluttautuneisuudesta aiheeseen (Berg et al., 2026).

Kaiken kaikkiaan kokemustarinat osoittavat, että sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaisten kompetenssi kohdata sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia asiakkaita ei ole sellaisella tasolla, joka vahvistaa vähemmistöihin kuuluvien luottamusta palveluihin sekä kokemusta inkluusiosta. Tarinoissa tuotiin esiin hyvin konkreettisia tapoja luoda asioinnista turvallisempaa ja inklusiivisempaa.

Kerättyä aineistoa sekä kolmen nuoren sateenkaarinuoren haastatteluista tehtyjä kokemusasiantuntijavideoita hyödynnetään Kohtaamisen taito –hankkeen kohtaamisvalmennuksissa, joiden avulla pyritään vahvistamaan sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kompetenssia sateenkaarevien asiakkaiden kohtaamisessa. Valmennukset toteutetaan Etelä-Pohjanmaan ja Etelä-Karjalan hyvinvointialueiden ammattilaisille ja niistä muodostetaan verkkokoulutuskokonaisuus, joka on kaikkien ammattilaisten hyödynnettävissä.

Alle on listattu kerätystä aineistosta koottuja sateenkaarinuorten vinkkejä ammattilaisille. Toimenpiteet ovat sinänsä yksinkertaisia, mutta ammattilaiset kokevat informaation lisäksi usein tarvetta myös rohkaisulle kohdata vähemmistöihin kuuluvia asiakkaita työssään. Siinä Kohtaamisen taito –hankkeen valmennukset ja materiaalit toimivat ammattilaisten tukena.

Sateenkaarinuorten vinkit ammattilaisille

· lisää koulutusta sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta

· sukupuolisensitiivisempi kieli ja kirjaustapa

· vähemmän oletuksia asiakkaan tilanteesta

· enemmän rohkeutta kysyä asiakkaan identiteetistä, kun se on oleellista

· oman osaamisen ja osaamattomuuden parempi tunnistaminen

Lähteet:

Berg, Päivi & Laiti, Minna & Marttila, Kaisa & Ossa, Ainara & Venäläinen, Satu (2026) Sateenkaarinuorten kokemukset kohtaamisista mielenterveyden ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa cisheteronormatiivisuuden näkökulmasta. Psykologia 61(1), 48–66. https://journal.fi/psy/article/view/148584/121210

Laiti M, Pakarinen A, Parisod H, Salanterä S, Sariola S. Encountering sexual and gender minority youth in healthcare: an integrative review. Primary Health Care Research & Development. 2019;20:e30. doi:10.1017/S146342361900001X

Opetushallitus. (n.d.). Inklusiiviset periaatteet esi- ja perusopetuksessa. Haettu 11.9.2026 osoitteesta https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/inklusiiviset-periaatteet-esi-ja-perusopetuksessa

Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus. (n.d.). Sukupuolen moninaisuuden sanasto. Haettu 11.9.2026 osoitteesta https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/sukupuolen-moninaisuus/sukupuolen-moninaisuuden-sanasto/

Kirjoittajat:

Eva Udeh

Kia Kukkola