Uutta päin, osa 12: Yhteiskuntavastuullinen johtaminen

Uutta päin -blogisarja käsittelee keskeisiä yhteiskunnallisia ilmiöitä Humakin ihmisläheisiltä toimialoilta. Kirjoitukset tarkastelevat osallisuuden, yhteisöllisyyden, saavutettavuuden ja luovuuden kehittämistä niin käytännön työn kuin tutkimuksenkin näkökulmasta. Tämä on blogisarjan 12. osa ja käsittelee sitä, mitä vastuullisuus tarkoittaa nykyaikaisissa yrityksissä ja muissa organisaatioissa.

Yhteiskuntavastuu tarkoittaa tapaa johtaa organisaatiota eettisesti kestävällä tavalla, joka ottaa huomioon ihmisten, ympäristön ja yhteiskunnan hyvinvoinnin. Kyse ei ole pelkästä lakien noudattamisesta, vaan halusta ylittää minimivaatimukset vapaaehtoisesti – ja tehdä se suunnitelmallisesti. Yhteiskuntavastuu jaetaan usein kolmeen osaan: ympäristövastuuseen (E), sosiaaliseen vastuuseen (S) ja hyvään hallintotapaan (G).

Vastuullisuus on noussut marginaalista valtavirraksi

Vastuullisuudesta on tullut yritystoiminnan yksi kulmakivistä. Eläkeyhtiöt ja institutionaaliset sijoittajat seulovat sijoituskohteita sillä perusteella, miten ne huolehtivat edellä mainituista ESG-periaatteista. Pankit huomioivat ympäristöriskit rahoituspäätöksissään. Suuret yritykset vaativat koko toimitusketjultaan vastuullisuusraportointia.

Valveutuneet asiakkaat ja nuoret ammattilaiset äänestävät jaloillaan: he haluavat tehdä ostoksia ja töitä arvojensa mukaisissa organisaatioissa. Yritysjohtajat eivät voi enää seurata yhteiskunnallista kehitystä sivusta.

Vastuullisuuden kolme pilaria – ja miksi ne eivät yksin riitä

Vastuullisuudella on kolme peruspilaria.  

1. Läpinäkyvyys tarkoittaa, että yritys kertoo avoimesti tuotteistaan ja arvoketjuistaan. 

2. Todennettavuus edellyttää luotettavia mittareita, jotka antavat oikean kuvan tilanteesta. 

3. Jäljitettävyys tarkoittaa huolellista dokumentaatiota.  

Näiden rinnalla kulkee jatkuvan parantamisen periaate: vastuullisuustyö ei tule koskaan valmiiksi, vaan se on syklinen prosessi – suunnittele, toteuta, mittaa, kehitä.

Organisaatio voi suhtautua vastuullisuuteen kolmella tavalla.  

1. Reaktiivinen toimija noudattaa minimejä ja reagoi kriiseihin.  

2. Proaktiivinen toimija ennakoi, asettaa tavoitteet ja oppii jatkuvasti.  

3. Strateginen toimija menee pidemmälle ja muuttaa koko liiketoimintamalliaan – esimerkiksi siirtyy kiertotalouteen tai kokonaan immateriaalisiin tuotteisiin.  

Hyvä esimerkki rohkeasta strategisesta muutoksesta on Pouttu Oy, joka tunnisti lihanjalostuksen tulevaisuuden heikkoudet ja päätti suunnata kasviproteiinipohjaisiin tuotteisiin. 

Ympäristövastuussa on tärkeää keskittyä olennaiseen. Kymmenen kiloa lajittelematonta jätettä yhdessä tapahtumassa on mitätön asia verrattuna siihen, jos organisaatio puolittaa lentomatkailunsa tai siirtyy etätyöhön. Resurssitehokkuus – energiansäästö, hävikin minimointi, logistiikan optimointi – tuo lisäksi suoria kustannussäästöjä, eli vastuullisuus on usein myös taloudellisesti järkevää. 

Vastuullisuuden suurimmat sudenkuopat – ja miten ne vältetään

Vastuullisuuteen liittyy myös sudenkuoppia. Johdon sitoutuminen on ehdotonta – ilman sitä kaikki jää puheeksi. Toinen vaara on vastuullisuuspesu eli viherpesuksi kutsuttu ilmiö, jossa lupaukset irtaantuvat teoista. Kolmas ansa on liiallinen byrokratia: jos organisaatio käyttää suhteettoman paljon resursseja raportteihin ja sertifikaatteihin todellisten vaikutusten kustannuksella, jotain on pielessä.

Tänä päivänä vastuullisuus kuuluu kaikille – myös pienille organisaatioille ja yksinyrittäjille. Ekologinen kriisi, yhdenvertaisuuden vaatimus ja sidosryhmäpaine eivät katso kokoluokkaa. Ulkopuolelle jääminen ei enää edes ole realistinen vaihtoehto. Vastuullisuuden hyödyt realisoituvat vasta, kun ne tehdään näkyväksi. Siksi vastuullinen organisaatio tarvitsee rehellistä ja konkreettista viestintää – tekoja pelkkien lupausten sijaan.

 Opi lisää

Haluatko syventää osaamistasi yhteiskuntavastuullisesta johtamisesta? Aihetta voi opiskella Humak Masterissa.

Lähteet 

Harmaala, M.-M., & Jallinoja, N. (2012). Yritysvastuu ja menestyvä liiketoiminta. Sanoma Pro. 

Korpijärvi, T., & Kuvaja, S. (2017). Yritysvastuu. Kauppakamari. 

Kosonen, M., & Santalainen, T. (2022). Elinvoimaetu. 

Ruokolahti, R. (2020). Maineen johtamisen käsikirja. T-media. 

Kirjoittajat:

Arto Lindholm

Pasi Toivanen