Uutta päin, osa 14: Uutta tutkimustietoa tulkkausalalta

Uutta päin -blogisarja käsittelee keskeisiä yhteiskunnallisia ilmiöitä Humakin ihmisläheisiltä toimialoilta. Kirjoitukset tarkastelevat osallisuuden, yhteisöllisyyden, saavutettavuuden ja luovuuden kehittämistä niin käytännön työn kuin tutkimuksenkin näkökulmasta. Tämä on blogisarjan 14. osa ja käsittelee tulkkaustoiminnan tutkimuksen uusimpia virtauksia.

Tulkkauksen tutkimuksen kenttä on laaja

Tulkkauksen tutkimuskenttä on monialainen ja monitieteinen. Se usein ulottuu kielitieteen, sosiolingvistiikkaan, kognitiotieteen, teknologian, saavutettavuuden, käännöstieteen ja vuorovaikutuksen tutkimuksen alueille. Puhuttujen kielten tutkimus on siirtynyt kielifilologisesta painotuksesta enemmän soveltavaan suuntaan kohti vuorovaikutuksen, kommunikaation, saavutettavuuden ja tulkkauksen tutkimusta. Viittomakielen tutkimus on edennyt merkittävästi, ja suomalaisella viittomakielellä on mahdollista opiskella myös yliopistotasolla.

Tulkkaustoimintaan ja tulkkauksen yhteiskunnalliseen merkitykseen keskittyvä tutkimus on saanut yhä enemmän tilaa viimeisten vuosikymmenten aikana. Yliopistojen rinnalla myös ammattikorkeakouluissa, kuten esimerkiksi Humakin tutkimusryhmässä ja hankkeissa tuotetaan uutta tietoa kielellisestä saavutettavuudesta sekä kommunikaatioon ja tulkkaukseen liittyvistä aihepiireistä. Ylemmän ammattikorkeakoulun tutkinnoissa opiskelijat ohjataan tekemään tutkimuksellisia kehittämistöitä, jotka edistävät tulkkauspalveluja tarjoavien yritysten toimintaa sekä asiakkaiden yhdenvertaista yhteiskunnallista osallistumista.

Mitä tulkkausala on?

Tulkkausala tarkoittaa ammatti- ja osaamisalaa, joka keskittyy puhutun tai viitotun viestinnän välittämiseen eri kielten välillä reaaliaikaisesti. Sen tavoitteena on mahdollistaa ymmärrettävä ja yhdenvertainen vuorovaikutus tilanteissa, joissa osapuolet eivät jaa yhteistä kieltä.

Tulkkaus eroaa kääntämisestä siten, että se tapahtuu pääasiassa puhetilanteissa, kuten viranomaisasioinnissa, oikeudellisissa prosesseissa, sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä koulutuksessa. Tulkkaus liittyy kiinteästi perus- ja ihmisoikeuksiin, kuten oikeuteen tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, ja on täten olennainen osa yhteiskunnan saavutettavia ja yhdenvertaisia palveluja.

Koulutuksen näkökulmasta tulkkausala on asiantuntija-ala, joka edellyttää vahvaa monikielistä osaamista, tulkkaustekniikoiden hallintaa, hyviä vuorovaikutustaitoja, eettistä herkkyyttä ja tarkkuutta sekä terminologista osaamista. Tulkin työssä tarvitaan kieli- ja kulttuuritietoisuutta sekä eettisten periaatteiden, kuten puolueettomuuden ja salassapitovelvollisuuden, noudattamista.

Koulutuksellinen määritelmä kuvaa tulkkia ammatillisena kielen ja vuorovaikutuksen asiantuntijana, ei vain suullisesti kääntävänä kielitaitoisena henkilönä. Suomessa tulkkausala nähdään välineenä osallisuuden ja saavutettavuuden turvaamisessa osana palvelujärjestelmää sekä ammattina, jota ohjaavat eettiset ohjeet, mutta jota ei vielä sääntele yhtenäinen ammattirekisteri.

Tulkkauksen tutkimus on osana yhteiskunnallista vuorovaikutusta

Tulkkauksen tutkimus on suhteellisen nuori, joten se tarjoaa runsaasti tutkittavia ilmiöitä ja lähestymiskulmia niille, jotka haluavat syventää ymmärrystään jostakin tutkimuksellisesti kiinnostavasta ja yhteiskunnallisesti merkityksellisestä aiheesta. Moni Humakin tulkkiopiskelijoista jatkaakin opiskelua perustutkinnon jälkeen ylemmän ammattikorkeakoulun opintojen parissa tai suorittaa maisteritutkinnon yliopistossa.

Yhä enemmän on myös niitä, jotka myöhemmin hakeutuvat yliopistoon jatko-opiskelijaksi ja tekevät väitöskirjan. Yksi heistä on Humakista viittomakielen tulkiksi valmistunut alumni Maija Tjukanov, joka väitteli Helsingin yliopistossa toukokuussa 2026. Hän tarkastelee väitöskirjassaan viittomakielen tulkkikoulutuksessa annettavaa palautetta, erityisesti tulkkausharjoitusten jälkeen käytyjä kasvokkaisia palautekeskusteluja.

Tjukanovin (2026) tuore tutkimus osoittaa, että palaute rakentuu monimuotoisessa vuorovaikutuksessa, jossa puhe, viittominen ja kehollinen toiminta kietoutuvat yhteen, ja jossa erityisesti fyysinen demonstraatio on keskeinen keino antaa korjaavaa ja ohjaavaa palautetta. Tulokset korostavat myös yhteistyön merkitystä palautteessa sekä opettajien ja opiskelijoiden eroja palautteen antajina. Tuore väitöskirja tarjoaa uutta tietoa tulkkikoulutuksen kehittämiseen ja laajemmin palautekäytänteisiin sekä monimuotoiseen kielenkäyttöön opetustilanteissa.

Opi lisää

Syksyllä alkava Tulkkaustoiminnan kehittämisen ylempi AMK-tutkinto tarjoaa uutta tutkimustietoa tulkkausalalta viittomakielen tulkeille, puhevammaisten tulkeille, kommunikaatio-ohjauksen asiantuntijoille sekä puhuttujen kielten asioimistulkeille.

Kirjoittaja:

Zita Kobor-Laitinen