Opinnäytetyön tekeminen yhdessä paljasti sisaruksista uusia puolia

Opinnäytetyön tekeminen on opiskelijoille mittava ponnistus, jossa kysytään sinnikkyyttä. Yksi vaihtoehto onkin tehdä opinnäytetyö yhteistyönä toisen opiskelijan kanssa ja näin jakaa kuormaa ja saada toinen toiseltaan tukea prosessissa. Tällöin tosin yhteistyön täytyy toimia.

Kuinka siis kävi, kun Humakin yhteisöpedagogiopintojen eri suuntauksissa opiskelevat sisarukset päättivät tehdä opinnäytetyönsä yhteistyönä? Oliko seurauksena kaikkien aikojen perheriita vai oliko perheenjäsenen kanssa työskentely helppoa ja luontevaa, kun toisen tunsi jo valmiiksi?

”Hyvin kävi”, toteavat nyt jo opinnäytetyönsä palauttaneet ja Humakista valmistuneet Juho ja Julia Kemell.

Julia opiskeli Humakissa järjestö- ja nuorisotyön yhteisöpedagogiksi. Hän opiskeli alun perin Turun yliopistossa, mutta huomasi kaipaavansa konkreettisempaa ja työelämälähtöisempää koulutusta, ja vaihtoi siksi Humakiin.

Juholla puolestaan työelämä ja työhön liittyvät projektit veivät mukanaan, ja opiskelujen aloittaminen tuolloin jäi. Töissä ollessaan hän totesi, että työyhteisön kehittäminen on hänen juttunsa, ja kun löytyi aiheeseen liittyvä tutkinto Humakissa, valinta oli selvä. Vaakakupissa painoi myös mahdollisuus opiskella tutkinto verkossa ja näin yhdistää se työssäkäyntiin ja muuhun elämään.

”Ei kevyt projekti suorittaa töiden ohessa, mutta mahdollista kuitenkin.”

Vahvuudet täydensivät toisiaan

Opinnäytetyön tekeminen yhdessä ei ollut kaksikon alkuperäinen suunnitelma, vaan idea jalostui vähitellen, kun molemmat tajusivat, että opinnot lähestyivät loppuaan ja opinnäytetyön pohdinta tuli ajankohtaiseksi.

”Tajuttiin, että on mahdollisuus tehdä opinnäytetyö yhdessä ja olisi aika kiva tehdä työ oman veljen kanssa”, Julia kuvailee.

Juhon ja Julian opinnäytetyö tehtiin Juhon työpaikalle koulutuskuntayhtymä Omnian Tapiolan toimipisteelle. Opinnäytetyö tarkasteli yhteisöllisen toimintakulttuurin ja osallisuuden kehittämistä toimipisteellä. (Linkki oppariin: Koulusta yhteisöksi -Yhteisöllinen toimintakulttuuri Omnian Tapiolan toimipisteessä – Theseus).

Opinnäytetyön tekemistä yhdessä kaksikko kuvaa antoisaksi prosessiksi.

”Ollaan sisaruksia ja tosi hyviä ystäviä. Yhteistyö oli mutkatonta ja helppoa”, Julia kertoo.

Projektin aikana toisesta pääsi myös näkemään ammatillisen puolen, jota ei muuten arjessa samalla tavalla näe. Kumpikin pääsi opinnäytetyötä tehdessä hyödyntämään vahvuuksiaan, jotka hyvin täydensivät toisiaan, ja oli helppo luottaa siihen, että toinen toimii sovitusti.

Mitään kovin suuria mutkia opinnäytetyöprosessiin ei mahtunut, mutta tutkimusluvan saaminen kesti odotettua kauemmin ja tämän vuoksi myös kyselylomakkeiden lähettäminen viivästyi aiemmin suunnitellusta aikataulusta. Onneksi luvan saamista odotellessa oli mahdollista edistää opinnäytetyön muita osioita.

Yhteistyö kannattaa

Vaikka opinnäytetyön valmiiksi saaminen ja Humakista valmistuminen ovatkin hienoja saavutuksia, Julia ja Juho eivät näe tätä vielä päätepysäkkinä. Molemmilta löytyy intoa opiskella vielä lisää ja laajentaa osaamistaan jossain vaiheessa.

Kysymykseen siitä, kannattaako opinnäytetyö tehdä parityönä toisen opiskelijan kanssa, kaksikon vastaus on selvä: ehdottomasti. Heillä on myös muutama vinkki toimivaan yhteistyöhön.

Julian mukaan, jos työpari ei ole jo valmiiksi todella läheinen henkilö, kannattaa käydä kunnolla läpi ja olla selkeä siitä, mitä ajatuksia, tavoitteita ja aikatauluja opinnäytetyölle asettaa.

”Jos opinnäytetyön aikoo tehdä yhdessä, siihen pitää sitoutua. Vaatii, että kaikki hoitaa oman osuutensa. Meillä tämä työ onnistui niin hyvin siksi, että pidettiin tästä kiinni”, Juho tiivistää.