Uutta päin, osa 13: Yhteisöjen resilienssi

Uutta päin -blogisarja käsittelee keskeisiä yhteiskunnallisia ilmiöitä Humakin ihmisläheisiltä toimialoilta. Kirjoitukset tarkastelevat osallisuuden, yhteisöllisyyden, saavutettavuuden ja luovuuden kehittämistä niin käytännön työn kuin tutkimuksenkin näkökulmasta. Tämä on blogisarjan 13. osa ja käsittelee sitä, mitä yhteisöjen resilienssi on ja miten sitä voidaan kehittää.

Kirjaimellisesti resilienssi tarkoittaa palautumista eli yksilöiden ja yhteisöjen kykyä kestää kriisejä ja sopeutua muutoksiin. Kyse on enemmän kuin pelkästä selviytymisestä – resilientti yhteisö oppii, kehittyy ja vahvistuu kohtaamiensa haasteiden myötä. Tätä kykyä voi harjoitella ja kehittää suunnittelun, ennakoinnin ja osallistamisen avulla.

Miksi resilienssiä tarvitaan?

Yhteiskuntien monimutkaistuminen tuo väistämättä mukanaan ennakoimattomia tapahtumia. Ilmastonmuutos etenee, ekosysteemit muuttuvat ja geopoliittiset jännitteet uhkaavat vakautta. Täydellinen suojautuminen ei ole mahdollista eikä aina edes järkevää. Kriisit voivat olla ennakoituja, kuten myrskyn aiheuttama sähkökatko, tai äkillisiä shokkeja. Ne voivat olla epätodennäköisiä mutta tuhoisia, kuten pandemiat, tai pitkäaikaisia hiipiviä uhkia, kuten talouden taantuminen.

Resilienssi ei tarkoita vain paluuta entiseen. Parhaimmillaan kriisit pakottavat yhteisöt uudistumaan ja löytämään uusia toimintatapoja. Usein ajatellaan, että markkinamekanismiin perustuva talousjärjestelmä edellyttääkin kriisejä pysyäkseen dynaamisena. Joseph Schumperterin ”luovan tuhon” käsite viittaa siihen, että vanhanaikaiseksi taantuneiden liiketoimintamallien kriisiytyminen avaa tilaa uusille innovaatioille.

Erilaiset resilienssit

Reaktiivinen resilienssi keskittyy välittömiin vastauksiin kriiseissä, kuten siirtymiseen etätyöhön silloin, kun lähityö ei ole jostain syystä mahdollista. Proaktiivinen resilienssi menee pidemmälle: se hyväksyy muutoksen väistämättömyyden ja rakentaa joustavia järjestelmiä etukäteen. Henkilöstön koulutus, erilaisten tulevaisuuksien ennakointi ja monipuolinen osaaminen vahvistavat tätä valmiutta.

Strateginen resilienssi edustaa syvintä muutoksen tasoa. Se tarkoittaa perustavanlaatuista uudistumista, kuten Nokian siirtymistä puhelinvalmistuksesta verkkolaitteisiin tai energiayhtiöiden suuntaamista fossiilisista polttoaineista uusiutuviin energialähteisiin.

Resilientin yhteisön tunnusmerkit

Resilientti yhteisö jakaa yhteisen tarkoituksen tunteen ja kollektiivisen tietoisuuden haasteistaan. Sen jäsenet luottavat toisiinsa, kokevat olevansa tärkeä osa yhteiskuntaa ja osallistuvat demokraattiseen päätöksentekoon. Resilienttiä yhteiskuntaa on vaikea murtaa edes sotilaallisin keinoin, kuten monet esimerkit historiasta osoittavat.

Yhteisöjen resilienssiä uhkaavat köyhyys, koulutuksen heikko saavutettavuus, syrjintä ja krooninen stressi. Sen vahvistamiseksi tarvitaan riskiennusteita, tulevaisuusskenaarioita ja haavoittuvuuksien tunnistamista. Perusarvojen – turvallisuuden, ihmisoikeuksien ja oikeudenmukaisuuden – turvaaminen on olennaista jo ennen kriisiä.

Resilienssi kuuluu kaikille

Yhteisöjen resilienssin kehittäminen kuuluu kaikille, ei vain viranomaisille tai organisaatioiden johdolle. Se edellyttää jatkuvaa oppimista, yhteistyötä ja kykyä luopua jostain tärkeästä määritelläksemme hyvinvoinnin uudelleen muuttuvassa maailmassa. Resilienssi ei ole pysyvä tila, jonka voi saavuttaa kerran ja säilyttää: se on elävä prosessi, joka uusiutuu jokaisessa kohtaamisessa, kriisissä ja valinnassa.

Opi lisää

Haluatko syventää osaamistasi yhteisöjen resilienssistä?

Lähteet:
 
Poijula, S. (2018). Resilienssi: Muutosten kohtaamisen taito. Kirjapaja. 

Nevalainen, R., Tukiainen, M., & Myllymäki, R. (2021). Resilienssi: Palaudu paremmaksi järjestelmäksi, organisaatioksi tai yhteiskunnaksi. Ketterät kirjat. 

Pursiainen, C. (2023). Resilienssin ulottuvuudet. Kosmopolis, 53(4), 30–54.

Kirjoittajat:

Arto Lindholm

Pasi Toivanen