Kainuu luovuuden laboratoriona

Väitän, että tietämättä tarkkaan esimerkiksi Lönnrotin kalevalankeruumatkojen reittejä, kuiskii lukijan, kuulijan tai pohtijan korvaan jo laajojen ja lukemattomien korpimetsien kuiskinta.

Elävä perintö

Kulttuurin tutkimuksessa ja aluekehityksen yhteydessä tällaista menneisyyden jatkuvaa läsnäoloa kutsutaan eläväksi perinnöksi. Se tarkoittaa perinteitä, kertomuksia ja merkityksiä, jotka muodostuvat ikään kuin huomaamatta paikkasidonnaisiksi mielikuviksi.

Elävä perintö kertyy, kun ihmiset tekevät jotain merkityksellistä paikassa, jossa asuvat. Tätä vauhdittamaan maakuntiin on perustettu mainetiimejä ja maakunta- ja kuntatasolla luodaan strategioita houkuttelemaan uusia tulokkaita. Tilataan kampanjoita, vaihdellaan parin vuoden välein sloganeita ja toivotaan, että ulkopuolinen maailma huomaa. Todellisuudessa maine syntyy paljon hitaammin ja vaikeammin hallittavalla tavalla, ja sen syntypaikka on aina sama: kulttuuri. 

Elävä perintö kertyy, kun ihmiset tekevät jotain merkityksellistä paikassa, jossa asuvat.

Pakko luovuuteen

Kainuu on tässä poikkeuksellisessa asemassa. Täällä ei ole varaa jäädä odottamaan valmista mallia. Kun resursseja on vähän ja etäisyydet pitkiä, kokeilu on halvempaa kuin epäonnistuminen, ja juuri tämä pakko tekee Kainuusta luovuuden laboratorion. Esimerkiksi Kainuun liitto onkin rahoittanut runsaasti kulttuurikokeiluja, kuten Suomussalmella toiminutta Kulttuuribussia. 

Kainuu, nyt

Mutta mitä Kainuussa puuhataan parhaillaan? Vuoden 2026 kesässä on tähän mennessä jo nähty Suopotkupallon MM-kisat Hyrynsalmella, Rönttösen rypytyksen MM-kisat Kuhmossa sekä Kanoottikalastuksen MM-kisat Suomussalmella.

Paltamossa kiristellään siimoja Oulunjärven vesillä, kun kisataan vuoden Kuhakunkku-tittelistä, Sotkamon Jymy (joka on muuten Suomen menestynein pesäpalloseura) kotouttaa kunnareita koko pesiskauden ja Ristijärvi Soi 23. kerran. Samalla reissulla pääsee muuten Ristijärvellä herkuttelemaan Juustoleipämessuilla. Puolangaltakin löytyisi tapahtumia, mutta mitäpä niitä hyväjää tässä mainita. Ihmemaa Puolanka-musikaali kannatti kuitenkin käydä kokemassa, Puolangan pessimistien kuudes musikaali kertoi siitä, miten pitkä matka Puolangalle on.

Edellä mainittujen esimerkkien takana on sama luonto, joka kuljetti Lönnrotia runonkeruumatkoillaan pitkin Kainuuta. Ne samat ikihongat antavat edelleen raamit, inspiraation ja syyn tekemiselle, oli kyse sitten suosta, järvestä tai kaupungin keskustasta.

Pienten yhteisöjen ketteryys näkyy siinä, miten kulttuuri ja luontomatkailu kietoutuvat Kainuussa yhteen: kävijä, joka tulee suopotkupallon takia löytää samalla reissulla Ristijärven juustoleivät ja Oulujärven parhaat kalapaikat. Näiden tapahtumien takaa löytyvät ne syyt, miksi Kainuun maine voi hyvin. Yhteisöt, yhdistykset ja tekijät, jotka antavat alueelle ja tapahtumille kaikkensa. 

Opiskelijoiden rooli kentällä

KUKA-hankkeen aikana opiskelijat pääsevät myös itse lyöntivuoroon. Koulutuksen rakenne muodostuu Kainuun tapahtumien tarpeesta, samalla tavoin, kuin joukkue rakentuu sen mukaan mitä peli kulloinkin vaatii: väestö on yleisö, jonka eteen peliä lopulta pelataan. Yhteisö on joukkue, jossa jokainen pelipaikka tukee toistaan. Koneisto on se pitkän harjoittelun tulos, jolla yksittäiset lyönnit muuttuvat kotiutusjuoksuiksi.

Opiskelija ei harjoittele vain yhtä tehtävää, vaan oppii näkemään koko kentän. Opinnot rakentuvat tapahtumien suunnittelun, tuotannon, viestinnän, markkinoinnin, yleisötyön, kumppanuuksien ja talouden ympärille. Välillä ollaan etenijän roolissa viemässä ideaa eteenpäin, välillä siepparina ratkaisemassa käytännön ongelmia, toisinaan taas pelinjohtajana kokoamassa eri toimijat yhteisen tavoitteen taakse.

Vuoden 2025 Kainuun kirjallisuuspalkinto meni muuten kuhmolaiselle Irma Sulkuselle, joka kirjoitti kriittisen elämäkerran Elias Lönnrotista.

Sekin kertoo jotain: Kainuussa ei tyydytä vain säilyttämään omaa kulttuuriperintöä, olemme valmiita kyseenalaistamaan ja haastamaan sitä.

Teksti ja kuvat:

Veera Tavila

Veera Tavila