Biisihautomon ohjausta
Sanoituspajoissa ammattitaitoinen ohjaaminen on tärkeää. Ammattitaito välittyy niin tekstinteon rakenteellisessa ja sisällöllisessä ohjaamisessa kuin kohtaamis- ja vuorovaikutustaidoissakin. Kuvassa sanataiteilija Marko Laihinen keskustelee sanoittajan kanssa tämän sanoituksesta ja tapailee siihen musiikkia tueksi. Kuva: Minna Hautio

Suuri osa meistä on varmasti joskus riimitellyt ajatuksiaan runoiksi tai laulun sanoiksi, ehkä tehnyt niihin musiikinkin. Useimmilla nämä tuotokset jäävät kuitenkin pöytälaatikkoon. Syitä siihen voi olla monia: Epävarmuus oman työn laadusta voi viedä voiton, eikä se koskaan valmistu edes itseä tyydyttävälle tasolle, saati, että sitä uskaltaisi viedä muiden arvioitavaksi. Toisaalta voi olla, että sanoitus tuottaakin tekijälleen parhaan tyydytyksen juuri yksityisenä työnä, eikä sen ole tarpeenkaan tulla julkiseksi. Joskus voi olla kyse vain siitä, ettei ole paikkaa, jossa sanoituksia saisi julki. Mutta kuinka monta hyvää, iskevää, koskettavaa, ja samaistuttavaa tarinaa jää kertomatta ja jakamatta? Entä voisivatko nämä tarinat yhdessä kertoa kollektiivista, tunnistettavaa kertomusta paikasta ja ajasta?

Näiden ajatusten ympärille kehitettiin Humakin vetämä ja opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama Sanoittamalla kaupunginomistajaksi -hanke. Sen tarkoituksena oli rohkaista ja kannustaa jokaista tuomaan rohkeasti oma luovan kirjoittamisen osaamisensa esiin. Biisien sanoittamiseen kannustettiin järjestämällä biisisanoittamoja, joissa sanataiteilijat ja muusikot auttoivat sanoitustyön alkuun. Sanoituskampanjasta tehtiin kilpailumuotoinen; viimeistään sen, että omalla sanoituksella on mahdollisuus tulla kokonaiseksi musiikkikappaleeksi, jonka säveltävät, esittävät ja tuottavat ammattimuusikot, toivottiin olevan riittävä yllyke osallistua. Kilpailussa oli kolme kaupunkikohtaista sekä valtakunnallinen sarja.

Kilpailu ja hanke ovat tietenkin vain kertaluontoisia tapahtumia, joiden tavoitteena on pilotoida idea ja saada siitä kokemuksia. Tärkeintä on kuitenkin se, mitä tapahtuu hankkeen tai kilpailun jälkeen: Miten toiminta juurtuu, vai juurtuuko se? Millaisiin muotoihin se kasvaa, ja ennen kaikkea: mitä sillä voidaan saavuttaa? Turussa yhteistyökumppaneina ovat olleet Turun kaupunki ja Kirjan talo ry, joiden kanssa hankkeen aloittamaa tarinaa on helppoa ja luontevaa jatkaa. Tässä blogitekstissä tarkastelen lähemmin niitä ideoita, joita on jo noussut idulleen.

Työlauluilla työhyvinvointia

Jo ensimmäisen avoimen Biisisanoittamo-tapahtuman aikana havaittiin, että biisinikkarointi todella kiinnostaa ihmisiä, ja pienellä sparraamisella sanoitustyöhön saadaan virtaa ja sykettä. Biisisanoitusten tekemisen kynnys ei ole kovin korkea, ja ammattitaitoiset ohjaajat saavat sitä madallettua entisestään. Rakentavan palautteen antaminen ja kannustus tuottavat nopeasti tulosta, ja kun oman kappaleen luonnos sovitetaan saman tien melodia-aihioon ja lauletaan kaikkien kuultavaksi, se palkitsee sekä tekijänsä että kuulijansa. Jakamisen myötä yksityisestä teoksesta tulee yhteinen kokemus.

Voisiko biisintekemisen yhteisöllistä ja hyvinvointimerkitystä korostaa entisestään tekemällä Biisisanoittamosta työhyvinvointipalvelun? Tämän ajatuksen heitti ilmoille esiin eräs hanketta ulkopuolelta seurannut henkilö. Kun ajatus oli kerran ilmoille lausuttu, se tuntui heti oikealta ja järkevältä. Siispä Kirjan talo on parhaillaan muotoilemassa palvelua, joka on suunnattu yritysten työhyvinvointitarpeisiin. Siinä sanataiteilija ja trubaduuri auttavat yrityksen henkilöstöä sanoittamaan oman yrityksensä, työyhteisönsä, tuotteensa, tms. asian ja tuottavat sen valmiiksi biisiksi. Tavoitteena on, että yksityisistä tarinoista syntyy yhteinen kokemus, johon kaikki voivat kirjaimellisesti liittyä viimeistään laulamalla sitä yhdessä.

Kiertävät sanoittamot

Sanoittamoja järjestettäessä havaittiin, että ne ovat liian lyhytkestoisia. Rohkeus ja luovuus alkavat päästä kunnolla valloilleen vasta siinä vaiheessa, kun parituntinen sanoittamo alkaa kallistua kohti loppuaan. Varsinaisten osallistujien lisäksi sanoittamon liepeille pysähtyy usein niitä, jotka vasta miettivät osallistumista tai jotka vain haluavat seurata, mitä tapahtuu. Siihen, että myös heidät saisi mukaan, aika ei riitä.

Jotta toiminta voisi aidosti juurtua, tarvitaan toistoa ja jatkuvuutta. Niiden avulla sekä toiminta että toimijat tulevat tutuiksi ja melkein-osallistujista ja ei-osallistujista tulee todennäköisemmin osallistujia. Sen takaamiseksi, että biisisanoittamo vakiintuu ja kehittyy palveluna, tarvitaan toistuvaa kontaktia kohderyhmiin. Kehittämistyössä asiakaskohtaamiset ovat avainasemassa, mutta olennaista on myös, että sanataiteilijat ja muusikot voivat kehittää sitä pitkäjänteisesti, säännöllisesti ja pitkällä aikavälillä.

Sanoittamot soveltuvat toimintamuotona monenlaisiin ympäristöihin, joissa oman elämän sanoittamisella voi luoda yksityistä tai kollektiivista itseymmärrystä ja identiteettiä tai jossa etsitään tunteille ja tavoitteille ilmaisumuotoa. Turussa esimerkiksi nuorisotaloilla olisi todennäköisesti kysyntää tällaiselle kiertävälle sanoittamotoiminnalle. Tämän lisäksi toimintaa voisi helposti viedä myös esimerkiksi erilaisiin kuntouttaviin ja ehkäiseviin toimintoihin.

Toinen selkeä, alueellisesti tavoittava ja saavutettava verkosto ovat kirjastot, joiden kautta tavoitettaisiin monenlaisia ja eri-ikäisiä yleisöjä. Kirjastojen osalta on kuitenkin huomattava, että pelkkä yleisön määrä ei riitä takeeksi kiinnostuksen heräämiselle: kirjasto on tyypillisesti piipahtelun ja palvelun hakemisen paikka, mutta pidempikestoisen ja toistuvan toiminnan, esimerkiksi kirjallisuuspiirien kaltaisten sanoituspiirien, rakentaminen vaatii aikaa ja systemaattista ryhmien rakentamista (vrt. Soini & Lindholm 2018, 24).

Kaikille näille toimijoille luova toiminta on luontaisesti läheinen toimintatapa ja niillä on oma asiakaskuntansa. Toiminta istuisi siten helposti jo olemassa olevaan rakenteeseen ja kohderyhmät olisivat saavutettavissa ilman erillistä laajaa rekrytointia. Yhteistyö jo paikkansa etabloineiden toimijoiden kanssa tunnetusti helpottaa uusien toimintojen saattamista alkuun (Röksä & Lindholm 2018, 76). Siellä, missä yksittäisen toimijan rakenne on liian pieni, voitaisiin rakentaa kuntarajat ylittäviä toimintaympäristöjä. Kirjastot ja nuorisotalot ovat matalan kynnyksen osallistavia toimijoita ja toimintaperiaatteeltaan erityisen avoimia, joten ne eivät myöskään poissulje uusia osallistujia.

Miten sanoittaminen vaikuttaa?

Tekstin alussa esitin joitain kysymyksiä siitä, miten sanoittamiseen ja luovaan kirjoittamiseen voitaisiin kannustaa ja millaisia vaikutuksia sillä voisi olla. Edellä olen esittänyt joitain ideoita ja ehdotelmia, jotka voivat vastata ensimmäiseen kysymykseen. Vaikutusten mittaaminen ja seuraaminen on tietenkin tässä vaiheessa vielä mahdotonta.

Toivottuna seurauksena luonnollisesti on se, että ihmiset rohkaistuvat luovaan kirjoittamiseen entistä enemmän ja myös tuovat tekstejään julki. Sanoittamoiden ei tietenkään tarvitse olla kilpailuhenkisiä, mutta niitä voi helposti hyödyntää myös kilpailujen rakentamiseen. Kilpailullisuus ja siihen sisältyvä ”me päihitämme muut” -ajattelu voi tuoda joidenkin kohderyhmien tai alueiden, esimerkiksi kaupunginosien tai kortteleiden, sisälle toivottua ryhmä- ja tsemppihenkeä, joka yhdistää siihen osallistujia uudella tavalla. Yhteisöllisyys ja osallisuus ovat nykyajan yhteiskunnan läpileikkaavia trendejä, joihin kytkeytyy paljon haasteita ja toiveita. Erilaiset kilpailulliset teemat tähän liittyen ovat myös muodissa, esimerkiksi Kotiseutuliitto (2018) valitsee vuosittain Vuoden kaupunginosan ja Suomen Kylätoiminta ry (2018) Vuoden kylän.

Yksilöiden yksittäisistä tarinoista kertautuu kaupunginosien ja kaupunkien tarinoita, jotka vahvistavat niiden identiteettiä. Median ja virallisten kertomusten kautta muodostuva tarina on yksipuolistava ja tasapäistävä – se voi olla myös tarpeettoman siloiteltu tai kohtuuttoman osoitteleva. Tavoitteena on, että kaupunkilaisten oma kokemus- ja tunnetarina pääsee vähintään tämän tarinan rinnalle, mieluummin ohi, ja kotikaupunkien koko kuva täydentyy olennaisella tavalla.

Minna Hautio, FM, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu

Kirjoitus on syntynyt osana opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Sanoittamalla kaupunginomistajaksi –hanketta, jonka toteuttamisesta vastaa Humanistinen ammattikorkeakoulu yhteistyössä Imatran, Riihimäen ja Turun kaupunkien kanssa. www.biisisanoittamo.fi

Lähteet:

Kotiseutuliitto 2018. Haussa Suomen paras kaupunginosa – ehdota suosikkiasi! Tiedote 15.1.2018. Viitattu 3.12.2018. https://kotiseutuliitto.fi/haussa-suomen-paras-kaupunginosa-ehdota-suosikkiasi/
Soini, Anu & Lindholm, Arto 2018. Osallisuus biisihautomoissa. Teoksessa Arto Lindholm (toim.) Lähiöiden osallisuuskirja. Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja 49, 22–27.
Suomen Kylätoiminta 2018. Vuoden Kylän, Tiennäyttäjien ja Vuoden Maaseutukasvon valinta. Viitattu 3.12.2018. http://www.kylatoiminta.fi/fi/kylatoiminta/vuoden-kylaen-ja-tiennaeyttaejien-valinta.html
Röksä, Jarmo & Lindholm, Arto 2018. Lähiöosallistajan ohjenuorat. Teoksessa Arto Lindholm (toim.) Lähiöiden osallisuuskirja. Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja 49, 71–84.