Sisäkorvaistutetta käyttävien aikuisten tulkkauspalvelujen tarve -hankkeesta tärkeää tietoa tulkkikoulutukseen

Humanistisessa ammattikorkeakoulussa opiskellaan nykyisin suomalaista viittomakieltä sekä erilaisia kielellistä vuorovaikutusta tukevia keinoja, kuten viitottua puhetta, taktiiliviittomista, kirjoitustulkkausta, tukiviittomia, kuvakommunikointia, selkokieltä ja puheen toistoa. 

Marjukka Nisula on toiminut tulkkikouluttajana 1990-luvun alusta lähtien. Hän kertoo aloittaneensa opiskelunsa Pohjois-Savon opistolla vuosina 1983–1984 perehtymällä niin sanottuun “varsinaiseen” viittomakieleen.

Marjukka on työskennellyt Humakissa ammattikorkeakoulun perustamisesta saakka. Kesän 2026 jälkeen hän jää eläkkeelle tulkkauksen lehtorin toimestaan. Keskustelimme Marjukan kanssa siitä, miten tulkkien koulutus on aikojen saatossa muuttunut.

“Sosiaalinen osallisuus on äärimmäisen tärkeää”

Etenkin aiemmin tulkkikoulutuksessa keskityttiin asioimis- ja opiskelu- ja työpaikkatulkkaukseen liittyviin sisältöihin, viittomakielen opintoihin sekä eri tulkkausmenetelmiin, kuhunkin vuorollaan. Nykyisin taas yhä tärkeämmäksi on muodostumassa myös vuorovaikutuksen sosiaalinen näkökulma, sillä tulkin voi tilata työpaikalle vaikkapa pelkästään lounastaukoa varten. Tulkin opinnoissa onkin nykyisin yhä tärkeämpää hallita myös monimuoto- eli hybriditulkkaus, jolla tarkoitetaan sitä, että samassakin tulkkaustilanteessa voi tulla tarve käyttää eri menetelmiä.

Marjukka Nisulan mukaan lounastauot ja käytäväkeskustelut ovat tulkkauksen näkökulmasta yhtä tärkeitä kuin muutkin asiasisällöt, koska niissä saadaan selville työkaverin kuulumiset ja viikonlopun tapahtumat.

”Henkilö voi jäädä ulkopuoliseksi, mikäli kommunikointia ei tueta näissä sosiaalisissa tilanteissa”, Marjut toteaa.

”Sosiaalinen osallisuus on äärimmäisen tärkeää”, kertoo Marjukka. Siihen kuuluu myös muun yhteisen tiedon jakaminen, siis sekin, että tulkkauksen kautta pääsee perille ympärillä olevien ihmisten tavoista puhua: kiroilusta, aksentista taikka jonninjoutavasta jorinasta”.  Tämä puoli tulkkauksen merkityksestä sitä käyttäville on tullut esille viimeisimmässä hankkeessa Marjukan työuralla, jossa on selvitetty tulkkauspalvelujen tarvetta sisäkorvaistutetta käyttäviltä työikäisiltä ihmisiltä itseltään.

Marjukka lisää, että lähi-ihmisten rooli tulkkaustarpeen havaitsemisessa on myös tärkeä. He voisivat nykyistä enemmän kannustaa tulkkauspalvelujen hyödyntämiseen ja voisivat itsekin opetella käyttämään erilaisia apukeinoja kommunikoinnin tueksi, vaikkapa puheentunnistusominaisuuksia eri mobiililaitteissa.

Asiakaskunnan moninaisuus ohjaa tulkkeja tulkkikoulutuksessa

Marjukka Nisula on toiminut kouluttajana Kuopion alueyksikössä. Kuopiossa tulkin koulutuksessa korostuu erityisesti asiakkaiden erilaisuus:

“Asiakaskunta on moninainen, joten koulutuskin painottaa asiakaslähtöisyyttä ja yksilöllisen tarpeen huomiointia”, Marjukka kertoo.

Monimuotoisia tulkkauspalveluja käyttävien asiakkaiden joukossa on muuan muassa kuuroja, huonokuuloisia, kehitysvammaisia, näkövammaisia, sisäkorvaistutetta käyttäviä sekä henkilöitä, joilla on afasia.

Niina Naumanen valmistui 2022 puhevammaisten tulkiksi ja kommunikaatio-ohjaajaksi Kuopiosta. Hän on toiminut keväällä 2026 Humakin tuntiopettajana ja työskennellyt myös sisäkorvaistutetta käyttäville suunnatussa hankkeessa.

Niinan mukaan tulkkikoulutus on kehittynyt nopeastikin: ”Nyt opintoihin kuuluu esimerkiksi selkoviittominen, mitä ei omissa opinnoissani ollut.”

Valmistumisen jälkeen työkentällä on korostunut erityisesti kielellisesti saavutettava ympäristö.

“Työympäristössäni käytän erilaisia kommunikointikeinoja kuten esinekommunikointia, selkokieltä, selkeää kieltä, eleitä, viittomia ja niin edelleen. Jokainen kommunikointitilanne on erilainen ja saan käyttää osaamistani ja luovuutta kommunikointimenetelmien valinnassa”, Niina toteaa.

Hybriditulkkauksen tarve tuli erityisesti esille SI-hankkeessa

Syksyllä 2026 päättyvää ”Sisäkorvaistutetta käyttävien aikuisten tulkkauspalvelujen tarve” -hanketta ovat toteuttaneet Humanistisen ammattikorkeakoulun tulkkauksen ja kielellisen saavutettavuuden tulosyksikkö yhteistyössä hanketoiminnan kanssa. Tätä puolitoistavuotista hanketta on rahoitettu Kelan kuntoutukseen kehittämiseen suunnatuista varoista.

Hankkeen kyselytutkimuksissa on erityisesti noussut esiin hybriditulkkaus, sillä sisäkorvaistutetta käyttävillä kuunteluolosuhteet, asiakkaiden toiveet ja tarpeet voivat vaihdella eri ympäristöissä sekä muuttua jopa kesken tulkkaustilauksen.

Yhdessä tilanteessa voi esimerkiksi olla tarve tulkata vain tukisanoin vaikeita termejä, kun taas toisessa tilanteessa tarvitaan kirjoitustulkkausta, jossa keskustelu tulkataan kokonaisuudessaan. Jos asiakas osaa viittomakieltä, voi puolestaan viittomakielinen tulkkaus olla paras vaihtoehto, koska se tuo esille paremmin puheen sävyjä ja ilmeitä kuin kirjoitettu teksti.

On myös tilanteita, joissa sisäkorvaistutetta ei voi käyttää koko ajan, kuten uimahallissa tai kuvantamistutkimuksissa. Silloin kieltä ja tulkkausmuotoa voidaan muuttaa kesken tulkkaustilauksen – kuten myös silloin, kun sisäkorvaistutteesta loppuvat patterit.

Kirjoittajat:

Marjukka Nisula, KM, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu, Kulttuurituotannon ja tulkkauksen tulosyksikkö, Tulkkaus ja kielellinen saavutettavuus,

Niina Naumanen, Tulkki (AMK), hanketyöntekijä, Humanistinen ammattikorkeakoulu, Hanketoiminnan tulosyksikkö

Päivi Rainò, FT, dosentti; tutkija; Humanistinen ammattikorkeakoulu, Hanketoiminnan tulosyksikkö. ORCID: 0000-0001-8342-1369

Marjukka Nisula

Päivi Rainò