Uutta päin, osa 8: Tutkimuksellinen kehittäminen

Uutta päin -blogisarja käsittelee keskeisiä yhteiskunnallisia ilmiöitä Humakin ihmisläheisiltä toimialoilta. Kirjoitukset tarkastelevat osallisuuden, yhteisöllisyyden, saavutettavuuden ja luovuuden kehittämistä niin käytännön työn kuin tutkimuksenkin näkökulmasta. Tämä on blogisarjan 8. osa, joka avaa tutkimuksellisen kehittämisen perusteita ja merkitystä nykypäivän työelämässä.

Tutkimuksellinen kehittäminen on sitä, että systemaattinen tutkimusote ja käytännön kehittämistyö nivotaan yhdeksi kokonaisuudeksi. Se on tapa työskennellä niin, että teoreettinen ymmärrys ja käytännön toiminta tukevat ja ruokkivat toisiaan: kehittäminen ei nojaa pelkkään arkikokemukseen eli ”mutu-tuntumaan” tai yksittäisiin hyviin ideoihin, vaan rakentuu aiemman tutkimustiedon, systemaattisten havaintojen ja perusteltujen valintojen varaan.

Samalla kehittämisprosessi tuottaa uutta ymmärrystä: miksi jokin ratkaisu toimii, kenelle se sopii ja missä olosuhteissa se on käyttökelpoinen. Tutkimuksellinen ote ei siis ole kehittämisen vieras tai sitä hidastava lisä — vaan juuri sitä, mikä tekee kehittämisestä luotettavaa, perusteltua ja siirrettävää.

Yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja kriittinen arviointi

Tutkimuksellisen kehittämisen ytimessä on aina pyrkimys konkreettiseen muutokseen. Se voi tarkoittaa uudenlaisten työskentelytapojen luomista, palveluiden laadun parantamista, prosessien sujuvoittamista tai innovatiivisten ratkaisujen rakentamista tilanteisiin, joissa ongelmat ovat monisyisiä ja rajat ylittäviä.

Tutkimustyön tuloksia tarkastellaan kriittisesti ja avoimesti; myös suhteessa siihen, mitä kehittämisessä ei vielä saavutettu tai mikä osoittautui odotettua haastavammaksi. Epäonnistumisten ja avointen kysymysten käsittely ei ole heikkous, vaan osoitus tutkimuksellisesta kehittymisestä: se kertoo, että kehittäjä ymmärtää ilmiön monimutkaisuuden ja löytää uusia kehittämiskohteita.

Keskeistä on myös se, että kehittämistyö raportoidaan niin, että opit ovat siirrettävissä ja hyödynnettävissä laajemmin kuin vain yhdessä organisaatiossa tai yhdessä projektissa. Lisäksi tutkimuksellinen kehittäjä perehtyy huolellisesti siihen, mitä ilmiöstä jo tiedetään: usein kehittämistarpeen täsmällinen määrittely, rajaus ja tavoitteiden asettaminen edellyttävät yhtä aikaa sekä teoreettisen kirjallisuuden tuntemista että käytännön kentän toimintalogiikan ymmärtämistä.

Osallistava, verkostomainen ja oikeudenmukaisuutta edistävä kehittämistyö

Kehittämistyön luonne on viime vuosikymmeninä muuttunut merkittävästi. Ylhäältä ohjattu ja asiantuntijakeskeinen kehittäminen on monin paikoin väistynyt osallistavamman, vuorovaikutteisemman ja verkostomaisemman lähestymistavan tieltä.

Nykyaikaisessa kehittämisessä korostuvat asiakkaiden, käyttäjien ja sidosryhmien aito osallistuminen. Tieto ei kulje ylhäältä alas, vaan rakentuu yhdessä niiden kanssa, joita kehittäminen koskettaa. Kehittäjän rooli ei ole olla yksinäinen ratkaisija, vaan yhteistyön koordinaattori, mahdollistaja ja oppimisen tukija, joka rakentaa siltoja eri näkökulmien, ammattikuntien ja organisaatiorajojen välille.

Tutkimuksellinen kehittäminen voi olla myös heikommassa asemassa olevien ihmisten ja yhteisöjen toimijuuden vahvistamista ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistämistä. Tällöin kehittäminen ei kohdistu vain toimintatapoihin, vaan myös niihin rakenteisiin, jotka ylläpitävät eriarvoisuutta, työntävät joitakin ryhmiä marginaaleihin tai estävät hyvän elämän toteutumista.

Kehittämisosaaminen työelämätaitona

Kehittämisosaaminen on nykyajan työelämässä perustaito, ei vain kehittämisrooleissa työskenteleville ammattilaisille varattua erityisosaamista. Lähes kaikissa ammatillisissa rooleissa tarvitaan kykyä tunnistaa kehittämiskohteita, perustella muutostarpeita ja osallistua muutosprosesseihin rakentavasti.

Opi lisää 

Haluatko syventää osaamistasi tutkimuksellisessa kehittämisessä?

Lähteet:

Hautio, M., & Lindholm, A. (Toim.). (2025). Heittäydy, irrottele, ylläty: Tutkimuksellisen kehittämistyön menetelmät. Propublishing Finland. 

Ojasalo, K., Moilanen, T., & Ritalahti, J. (2014). Kehittämistyön menetelmät: Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. Sanoma Pro. 

Toikko, T., & Rantanen, T. (2009). Tutkimuksellinen kehittämistoiminta: Näkökulmia kehittämisprosessiin, osallistamiseen ja tiedontuotantoon. Tampere University Press.

Kirjoittajat:

Arto Lindholm

Oona Tikkaoja