Uutta päin, osa 9: Yhteiskehittäminen yhteisöjen ja työelämän voimavarana

Uutta päin -blogisarja käsittelee keskeisiä yhteiskunnallisia ilmiöitä Humakin ihmisläheisiltä toimialoilta. Kirjoitukset tarkastelevat osallisuuden, yhteisöllisyyden, saavutettavuuden ja luovuuden kehittämistä niin käytännön työn kuin tutkimuksenkin näkökulmasta. Tämä on blogisarjan 9. osa, joka käsittelee yhteiskehittämistä: mitä se on, miksi sitä tarvitaan ja miten sitä voidaan hyödyntää yhteisöjen ja työelämän kehittämisessä.

Yhteiskehittäminen – enemmän kuin yhteistyötä

Yhteiskehittäminen tarkoittaa osallistavaa lähestymistapaa, jossa palveluja, toimintamalleja tai ratkaisuja kehitetään yhdessä eri toimijoiden kanssa. Yhteiskehittämisessä työntekijät, asiakkaat, kansalaiset, yhteistyökumppanit ja asiantuntijat nähdään aktiivisina tiedon ja osaamisen tuottajina, ei pelkkinä kehittämisen kohteina.

Käsitteistä on syytä erottaa kaksi tasoa. Co-creation viittaa laajasti kaikkeen kahden tai useamman ihmisen jakamaan luovuuteen, kun taas co-design tarkoittaa tätä yhteisluovuutta sovellettuna nimenomaan suunnitteluprosessiin. Suomenkielinen yhteiskehittäminen kattaa molemmat — se on tavoitteellista ihmisten välistä yhteistyötä, jossa kokemustieto, ammatillinen osaaminen ja tutkimustieto täydentävät toisiaan.

Yhteiskehittäminen ei ole vain menetelmä, vaan ajattelutapa, jossa korostuvat dialogi, luottamus ja jaettu vastuu lopputuloksesta.

Miksi yhteiskehittämistä tarvitaan?

Työelämä ja yhteisöt toimivat yhä monimutkaisemmissa ja nopeammin muuttuvissa ympäristöissä. Väestön moninaistuminen, digitalisaatio ja resurssien niukkeneminen asettavat kehittämistyölle uusia vaatimuksia. Perinteiset ylhäältä alas -mallit eivät usein tavoita arjen todellisia tarpeita tai sitouta toimijoita muutokseen.

Käyttäjäkeskeinen suunnittelu on osoittautunut riittämättömäksi vastaukseksi nykypäivän haasteisiin: emme enää suunnittele pelkästään tuotteita käyttäjille, vaan kehitämme tulevaisuuden kokemuksia ihmisille, yhteisöille ja kulttuureille tavoin, joita ei voida ennakoida yhden asiantuntijan näkökulmasta. Kaupunkiekosysteemeissä yhteiskehittäminen soveltuu erityisesti epävarmoihin tilanteisiin, joissa suunnitelmia voidaan joutua muuttamaan nopeasti.

Kun ihmiset pääsevät osallistumaan itseään koskevien ratkaisujen suunnitteluun, syntyy paitsi parempia lopputuloksia myös vahvempaa sitoutumista ja omistajuutta. Yhteiskehittäminen tukee myös demokratiaa ja yhdenvertaisuutta tekemällä kehittämisestä avoimempaa ja läpinäkyvämpää.

Yhteiskehittämisen tasot

Yhteiskehittäminen voi ilmetä eri syvyyksillä. Kevyimmillään se on konsultatiivista osallistamista, jossa käyttäjien näkemyksiä kerätään esimerkiksi työpajoissa tai kyselyissä. Tällöin päätösvalta säilyy pääosin organisaatiolla, mutta osallistujien ääni huomioidaan.

Ihmisten luovuus voidaan jäsentää neljälle tasolle: tekeminen, soveltaminen, valmistaminen ja luominen. Ihminen voi olla samanaikaisesti eri tasoilla eri elämänalueillaan — esimerkiksi erittäin luova ruoanlaitossa, mutta teknologian käytössä vasta soveltamisen tasolla. Tämä tarkoittaa, että yhteiskehittämisessä osallistujien valmiudet ja luontevat toimintatavat vaihtelevat.

Yhteiskehittämisen prosessit tulisikin suunnitella niin, että ne tarjoavat monipuolisia tapoja osallistua: mahdollisuuksia tuottaa uusia ideoita, kehittää niitä eteenpäin, mutta myös arvioida, kommentoida ja soveltaa muiden esittämiä ratkaisuja. Esimerkiksi työyhteisön kehittämisprosessissa osa osallistujista voi aktiivisesti ideoida uusia toimintamalleja, kun taas toiset osallistuvat tarkentamalla, testaamalla tai soveltamalla ideoita omaan työhönsä. Näin erilaiset osaamisen ja luovuuden tasot täydentävät toisiaan ja tukevat yhteistä kehittämistä.

Syvemmässä yhteiskehittämisessä toimijat osallistuvat aktiivisesti koko prosessiin ideoinnista arviointiin. Strategisella tasolla yhteiskehittäminen voi johtaa organisaation toimintakulttuurin muutokseen, jossa yhteistyö ja jatkuva oppiminen ovat keskiössä.

Onnistuneen yhteiskehittämisen tunnusmerkit 

• Selkeä ja yhteisesti ymmärretty tavoite 
• Yhdessä sovitut pelisäännöt 
• Toimiva ja osallistava fasilitointi 
• Kaikkien kuulluksi tuleminen 
• Rakentava erilaisten näkemysten käsittely 
• Valittu henkilö välittäjän roolissa, joka yhdistää eri toimijoita 
• Osapuolten tavoitteiden tulkkaaminen 
• Mahdollisuus kohtaamiselle ja ideoiden yhteen törmäämiselle 
• Osallistujien oppimisen ja kehittymisen tukeminen 
• Luottamukseen perustuva yhteistyö 
• Uskomus kaikkien osallistujien luovuuteen ja osaamiseen 
• Tasavertainen osallistuminen ja vallan jakaminen 

Onnistunut yhteiskehittämisprosessi perustuu selkeään tarkoitukseen ja yhdessä sovittuihin pelisääntöihin. Fasilitoinnilla on keskeinen rooli: sen avulla varmistetaan, että kaikkien ääni tulee kuulluksi ja että erilaiset näkemykset voidaan käsitellä rakentavasti. 

Onnistunut yhteiskehittäminen tarvitsee välittäjän, joka rakentaa siltoja eri ryhmien välille, tulkkaa osapuolten tavoitteita yhteiseksi näkemykseksi ja luo tilanteita, joissa kohtaaminen ja ideoiden törmäyttäminen on mahdollista. Välittäjä ei ainoastaan koordinoi, vaan myös tukee osallistujien oppimista ja kasvua yhteiskehittäjinä. 

Luottamuksen rakentaminen vie aikaa, mutta on edellytys aidolle yhteistyölle. Yksi suurimmista esteistä yhteiskehittämiselle on ollut se, ettei ole uskottu kaikkien ihmisten luovuuteen — valta on haluttu pitää asiantuntijoilla. Tämän ajattelumallin murtaminen on edelleen keskeinen haaste. Siksi on tärkeää palata kysymyksiin: kuka osallistuu, kenen tieto painaa eniten ja ketkä jäävät sivuun? 

Yhteiskehittäminen kuuluu kaikille

Yhteiskehittäminen ei ole vain hankkeiden tai asiantuntijoiden työkalu, vaan olennainen osa yhteisöjen ja työelämän arkea. Se edellyttää rohkeutta luopua valmiista ratkaisuista, kykyä kuunnella ja halua oppia toisilta. 

Parhaimmillaan yhteiskehittäminen voi tukea siirtymistä kestävämpään tapaan kehittää ympäristöjä, palveluita ja yhteisöjä. Hyvin toteutettu yhteiskehittäminen hyödyttää kaikkia osapuolia — asukkaita, organisaatioita, yrityksiä ja tutkijoita — ja tuottaa ratkaisuja, jotka kestävät paremmin muutosta. Kyse ei ole täydellisistä prosesseista, vaan yhdessä tehdyistä askelista kohti toimivampaa ja oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta.

Opi lisää

Haluatko syventää osaamistasi yhteiskehittämisestä ja osallistavista kehittämisprosesseista? Aihetta voi opiskella Humak Masterissa osana yhteisöjen ja työelämän kehittämiseen liittyviä opintoja.

Lähteet:

Hagman, K., Hirvikoski, T., Wollstén, P. & Äyväri, A. (2017). Yhteiskehittämisen käsikirja. Espoon kaupunki. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/151289/Hagman_Hirvikoski_Wollsten_Ayvari.pdf 

Sanders, E. B.-N. & Stappers, P. J. (2008). Co-creation and the new landscapes of design. CoDesign, 4(1), 5–18. https://www.complexitylabs.io/articles-papers/CoCreation_Sanders_Stappers_08_preprint.pdf

Kirjoittajat:

Pasi Toivanen

Anita Saaranen-Kauppinen