Yhteiskehittäminen organisaatioiden välisen oppimisen ja yhdenvertaisuustyön tukena harrastuskentällä

Liikunta- ja harrastustoiminnassa tehdään yhä enemmän työtä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi, mutta käytännön kehittämistyötä haastavat usein rajalliset resurssit, yksinäiset asiantuntijaroolit sekä vähäiset mahdollisuudet vertaistukeen ja -oppimiseen sekä yli toimialarajojen ylittävään osaamisen jakamiseen. Aikalisä tasa-arvolle -hankkeessa näihin haasteisiin on vastattu yhteiskehittämisen keinoin. Hankkeen kokemusten perusteella yhteiskehittäminen voi tuottaa uusia yhdenvertaisuutta edistäviä ratkaisuja ja samalla vahvistaa harrastustoiminnan asiantuntijoiden osaamista, verkostoja ja toimijuutta.

Aikalisä tasa-arvolle -hanke yhdenvertaisempaa harrastustoimintaa rakentamassa

Aikalisä tasa-arvolle on valtakunnallinen ESR+ -osarahoitteinen hanke, jota toteuttavat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Suomen Partiolaiset ja Finlands Svenska Idrott. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta liikunta- ja harrastustoiminnassa, joka perustuu pitkälti järjestö- ja vapaaehtoistoimintaan sekä monimuotoisiin työrooleihin. Hankkeen ensisijaisina kohderyhminä ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sekä etnisiin vähemmistöihin kuuluvat tytöt ja naiset, joiden osallistumisen esteistä on raportoitu useissa tutkimuksissa (Pyykkönen, 2016; Haikkola & Myllyntaus, 2023; Parchem ym., 2024; Kaja ym., 2024; Asunta ym., 2025).

Hankkeessa kehitetään ratkaisuja kohderyhmälähtöisesti yhteistyössä harrastuskentän toimijoiden, asiantuntijoiden sekä hankkeen kohderyhmien edustajien kanssa. Tässä artikkelissa tarkastellaan yhteiskehittämistä erityisesti harrastustoiminnan yhdenvertaisuusasiantuntijoiden kanssa toteutettujen työpajojen pohjalta.

Palvelumuotoilu ja yhteiskehittäminen kehittämisprosessin viitekehyksenä

Kolmivuotisen hankkeen kehittämistyö pohjautuu palvelumuotoilun ja yhteiskehittämisen periaatteisiin. Palvelumuotoilussa tavoitteena on kehittää palveluja käyttäjälähtöisesti siten, että ne vastaavat aidosti käyttäjien tarpeisiin ja ovat samalla organisaatiolle tarkoituksenmukaisia ja vaikuttavia (Tuulaniemi, 2011). Yhteiskehittäminen puolestaan on osallistava kehittämistapa, jossa palvelujen tai toimintojen käyttäjät ja muut keskeiset toimijat osallistuvat tasavertaisesti kehittämisprosessiin. Sen tavoitteena on tuottaa ratkaisuja, jotka perustuvat sekä ammatilliseen että kokemukselliseen tietoon. (Vargo & Lusch, 2008; Koivisto ym., 2019.)

Tutkimuskirjallisuudessa yhteiskehittämisen hyödyiksi on tunnistettu muun muassa osallistujien sitoutumisen vahvistuminen, ratkaisujen parempi soveltuvuus käytäntöön sekä uusien näkökulmien yhdistyminen kehittämistyössä (Pérez Jolles ym., 2022; Messiha ym., 2023). Parhaimmillaan yhteiskehittäminen voi toimia ammatillista toimijuutta edistävänä yhteisenä oppimisprosessina (Nuutinen & Bordi, 2025).

Aikalisä tasa-arvolle -hankkeen kehittämisprosessi rakentuu palvelumuotoilun tuplatimanttimallin mukaisesti. Kartoitusvaiheessa keskityttiin kohderyhmien tarpeiden ja kehittämishaasteiden tunnistamiseen erilaisten kohde- ja sidosryhmähaastatteluiden sekä kohtaamisten kautta. Tämän jälkeen yhteiskehittämisvaiheessa tuotettiin ja arvioitiin ratkaisuideoita hankkeen kartoitusvaiheen pohjalta teemoitetuissa työpajoissa yhdessä eri toimijoiden kanssa. Seuraavassa vaiheessa ratkaisuja pilotoidaan, arvioidaan ja juurrutetaan käytäntöön.

Muuttuva harrastustoiminnan toimintaympäristö lisää tarvetta yhteiskehittämiselle

Harrastustoiminta muodostaa Suomessa merkittävän yhteiskunnallisen ja kasvatuksellisen toimintakentän. Valtaosalla lapsista ja nuorista on vähintään yksi harrastus (Opetushallitus, 2026), ja erityisesti urheiluseuratoiminta tavoittaa laajasti eri ikäryhmiä. LIITU-tutkimuksen mukaan noin puolet 9-20-vuotiaista osallistuu seuratoimintaan jossain vaiheessa nuoruuttaan (Kokko & Hämylä, 2025). Harrastuskenttä ulottuu kuitenkin liikuntaa laajemmalle kattaen myös kulttuuri- ja taideharrastukset, nuorisojärjestöt, partiotoiminnan sekä muun ohjatun vapaa-ajan toiminnan. Näin ollen harrastustoiminta koskettaa vuosittain miljoonia suomalaisia ja sillä on merkittävä rooli hyvinvoinnin, osallisuuden ja yhteisöllisyyden edistämisessä ja yhä enemmän myös työllistäjänä.

Harrastustoiminta nojaa samanaikaisesti palkattuun työhön, yrittäjyyteen ja vapaaehtoistoimintaan. Erityisesti liikunta- ja urheilusektori on merkittävä työllistäjä:

Suomessa toimii yli 8 000 urheilu- ja liikuntaseuraa, ja seuratoiminnan ammattimaistuminen on lisännyt palkatun henkilöstön määrää viime vuosikymmeninä (Lehtonen ym., 2025).

Järjestöissä ja harrastustoimintaa mahdollistavissa yhdistyksissä työskentelevät asiantuntijat toimivat monimutkaisessa ja jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Työssä yhdistyvät yhteiskunnallinen vaikuttavuus, jäsenpalvelut sekä vapaaehtoistoiminnan edellytysten tukeminen. Samalla harrastusseurojen toimintaympäristö muuttuu. Esimerkiksi liikunta- ja urheiluseuroissa tämä näkyy kasvavina vaatimuksina vastata erilaisten kohderyhmien tarpeisiin samalla, kun taloudelliset resurssit ja vapaaehtoistoiminnan edellytykset ovat heikentyneet (Koski, 2025; Koski & Mäenpää, 2018).

Kolmannen sektorin työntekijöitä koskevassa tutkimuksessa puolestaan korostuvat työn merkityksellisyys ja vahva arvopohja, mutta myös niukkoihin resursseihin, moninaisiin työrooleihin ja kasvaviin odotuksiin liittyvät kuormitustekijät. Lisäksi asiantuntijoilta edellytetään jatkuvaa oppimista, verkostoyhteistyötä sekä kykyä toimia eri sidosryhmien, vapaaehtoisten, jäsenistön ja rahoittajien rajapinnassa (Anderson & Gilin, 2024).

Hankkeen kartoitusvaiheen haastatteluissa nousi esiin samankaltaisia teemoja kuin aiemmassa tutkimuksessa: kehittämistyön kuormittavuus, rajalliset resurssit, osaamisen kehittämisen tarpeet sekä asiantuntijatehtävien yksinäisyys. Harrastusjärjestöissä ja seuroissa esimerkiksi yhdenvertaisuus- ja vastuullisuustehtävistä vastaa usein yksi henkilö, jolloin mahdollisuudet kollegiaaliseen tukeen ja osaamisen jakamiseen oman organisaation sisällä jäävät vähäisiksi. Kartoituksen perusteella yhdenvertaisuuteen liittyvät kysymykset ja haasteet ovat kuitenkin hyvin samankaltaisia organisaatiosta ja toimintakentästä riippumatta. Tämä luo vahvan perusteen organisaatiorajat ylittävälle yhteiskehittämiselle, jonka avulla yhteisiä haasteita on mahdollista tarkastella kollektiivisesti, jakaa asiantuntijuutta sekä tuottaa uusia toimintatapoja harrastuskentän tarpeisiin.

Turvallinen ja osallistava yhteiskehittämisympäristö työpajojen lähtökohtana

Hankkeen yhteiskehittämisvaiheessa järjestettiin alkuvuodesta 2026 yhteensä kahdeksan yhteiskehittämistyöpajaa, joista kolme oli suunnattu erityisesti harrastustoiminnan yhdenvertaisuuskysymysten parissa työskenteleville. Työskentelyn teemoina olivat muun muassa harrastustoiminnan yhdenvertaisuusstrategiat, viestintä, kohtaamisen taidot ja käytännöt, yhdenvertaisuusosaamisen kehittäminen sekä toimijoiden välinen yhteistyö. Näitä teemoja tarkasteltiin kartoitusvaiheessa muodostetun kohderyhmäymmärryksen ja identifioitujen haasteiden pohjalta. Työpajojen tavoitteena oli saattaa yhteen erilaisia harrastustoimijoita ideoimaan ratkaisuja ja samalla tarjota turvallinen ja innostava, luovuutta, vuorovaikutusta ja osallisuutta edistävä ympäristö osallistujille.

Työpajat herättivät runsaasti kiinnostusta, ja jokaiseen osallistui 10–12 asiantuntijaa. Osallistujat edustivat monipuolisesti harrastuskentän eri toimijoita ja näkökulmia: mukana oli lajiliitoissa, kattojärjestöissä ja hankkeissa työskenteleviä asiantuntijoita, yhdenvertaisuustyötä tekevien järjestöjen edustajia sekä tutkijoita.

Yhteiskehittämisen tutkimuksessa korostetaan psykologisen turvallisuuden merkitystä erityisesti tilanteissa, joissa osallistujat tulevat eri organisaatioista ja käsiteltävät teemat ovat herkkiä tai arvopohjaisesti latautuneita. Psykologisesti turvallisessa ympäristössä osallistujat uskaltavat tuoda esiin näkemyksiään, keskeneräisiä ajatuksiaan ja kriittisiä havaintojaan ilman pelkoa kielteisistä seurauksista (Pérez Jolles ym., 2022; Jones ym., 2024). Turvallisuuden ohella yhteiskehittämisen onnistuminen edellyttää osallistujien tasavertaisia mahdollisuuksia vaikuttaa prosessiin sekä rakenteita, jotka tukevat luovaa vuorovaikutusta, tiedon jakamista ja yhteistä oppimista. Keskeinen merkitys on myös fasilitaattoreilla: heidän tehtävänään on luoda puitteet osallistujien ajattelulle ja yhteistyölle sekä luottaa osallistujien asiantuntemukseen ja luovuuteen sen sijaan, että he ohjaisivat keskusteluja tai niiden tuotoksia omien näkemystensä pohjalta (Toivanen & Saaranen-Kauppinen, 2026).

Yhteiskehittämistyöpajojen suunnittelussa ja toteutuksessa psykologista turvallisuutta, osallistumismahdollisuuksia ja luovaa työskentelyä edistävää ilmapiiriä vahvistettiin kolmella toisiaan täydentävällä tavalla:

1. Huolellinen ennakkovalmistautuminen

Työpajoja varten suunniteltiin selkeä yhtenäinen konsepti, joka piti sisällään tietyn rakenteen, aikataulutuksen, menetelmäpakin ohjeistuksineen sekä konseptien arviointi- ja raportointipohjat. Konsepti ja materiaalit käytiin yhdessä läpi ennakkoon fasilitaattoreina toimineiden hankkeen asiantuntijoiden kanssa. Näin varmistettiin yhtenäinen toteutustapa ja työpajoissa syntyneiden ideoiden ja konseptien dokumentointi. Työpajoihin osallistuville puolestaan järjestettiin ennakkowebinaari, jossa esiteltiin työskentelyn tavoitteet, menetelmät sekä kartoitusvaiheessa kerättyä tietoa. Lisäksi osallistujat pääsivät tutustumaan toisiinsa ennakkoon verkkoalustalla. Tämä tuki luottamuksen rakentumista jo ennen työpajoja ja loi yhteisen perustan varsinaiselle työskentelylle.

2. Luovuutta tukeva ympäristö ja iteratiivinen työskentelyrakenne

Työpajat järjestettiin kasvokkain Helsingissä ja aloitettiin yhteisellä lounaalla. Varsinaiset työpajat pidettiin tarkoituksella n. 2,5 tunnin mittaisina, jotta mahdollisimman moni pystyisi osallistumaan niihin. Kokoushuone järjesteltiin luovaa pienryhmätyöskentelyä tukevaksi ja siellä oli esillä erilaisia palvelumuotoilulle tyypillisiä oheismateriaaleja, kuten askartelutarvikkeita, ideointipohjia, legoja ja muita propseja.

Työpajat etenivät vaiheittain ideoinnista konseptien mallintamiseen ja edelleen niiden yhteiseen arviointiin. Osallistujat jaettiin muutaman hengen pienryhmiin, jotta pystyttiin työstämään useampaa ideaa samanaikaisesti. Työskentelyssä hyödynnettiin palvelumuotoilulle tyypillisiä osallistavia ja visuaalisia menetelmiä, kuten kuvakäsikirjoituksia, prototyyppejä, draamallisia harjoitteita ja niin sanottuja fake ad -menetelmiä, joista pienryhmät saivat valita vapaasti itselleen mieluisimmat. Menetelmien tavoitteena oli tuoda näkyviin erilaisia näkökulmia, tukea luovaa ongelmanratkaisua, konkretisoida ideoita ja mahdollistaa niiden arviointia yhdessä.

3. Tasavertaista osallistumista tukeva fasilitointi

Turvallisemman tilan periaatteet käsiteltiin sekä ennakkotapaamisissa että työpajojen alussa. Fasilitoinnin avulla huolehdittiin siitä, että kaikkien osallistujien näkemyksille annettiin tilaa ja että työskentelyyn oli mahdollista osallistua erilaisista taustoista ja asiantuntijarooleista käsin. Fasilitointi työpajoissa toteutettiin parityöskentelynä, jonka tarkoituksena oli varmistaa sekä monipuolinen fasilitointiosaaminen että prosessin sujuva eteneminen. Fasilitaattorien rooli kuitenkin oli toimia enemmänkin taustasparraajina ja mahdollistajina kuin työskentelyä tiukasti ohjaavina asiantuntijoina. Näin vahvistettiin osallistujien kokemusta kuulluksi tulemisesta sekä mahdollisuuksista vaikuttaa yhteiseen kehittämisprosessiin.

Yhteiskehittämisen tulokset: uusia ratkaisuja, osaamista ja verkostoja

Yhteiskehittämistyöpajat saavuttivat niille asetetut tavoitteet ja tuottivat sekä uusia kehittämisideoita että osallistujille merkityksellisiä kohtaamisia ja oppimiskokemuksia. Työpajoissa syntyi kokonaisuudessaan yli 20 konsepti- ja toimintamalli-ideaa, joista kuutta jatkokehitetään hankkeen pilotointivaiheessa. Lisäksi työskentely tarjosi osallistujille mahdollisuuksia uusien näkökulmien omaksumiseen, verkostoitumiseen ja kokemusten vaihtoon. Työpajoissa tehdyt havainnot ja osallistujilta saatu palaute tukee Nuutisen kollegoineen (2025; 2026) aiemmin esittämiä näkemyksiä siitä, että yhteiskehittäminen voi vahvistaa siihen osallistuvien osaamista, toimijuutta ja organisaatioiden välistä oppimista.

Työpajojen toteutuksesta saatiin myös havaintoja yhteiskehittämisen käytännöistä. Kokemusten perusteella luova työskentely edellyttää riittävästi aikaa, kohderyhmälle sopivia menetelmiä sekä vuorovaikutusta tukevaa fasilitointia. Työpajoissa hyödynnetty yhteinen konsepti, fasilitointia tukeva työkalupakki ja työparimalli osoittautuivat toimiviksi ratkaisuiksi. Keskeiset tulokset ja opit on koottu kuvioon 2.

Tässä yhteydessä on syytä huomioida, että harrastustoimijoille suunnatut työpajat toteutettiin lähitapaamisina, mikä todennäköisesti tuki osallistujien välistä vuorovaikutusta, yhteistyötä ja luovaa työskentelyä. Osa hankkeen muista yhteiskehittämistyöpajoista järjestettiin etäyhteyksin, ja niiden kokemusten perusteella voidaan todeta, että vastaavan osallistavan ja innostavan ilmapiirin rakentaminen etäympäristössä edellyttää vielä huolellisempaa valmistautumista, aktiivista fasilitointia sekä osallistujilta erilaisia valmiuksia kuin lähitoteutuksessa. Työpajojen toteutustapaa onkin tarkoituksenmukaista tarkastella suhteessa yhteiskehittämisen tavoitteisiin, osallistujaryhmään ja käytettävissä oleviin resursseihin.

Harrastustoiminnan kehittämistyö hyötyisi nykyistä vahvemmasta yhteiskehittämisen ja yhteistyön rakenteista

Hankkeen tähänastiset yhteiskehittämiskokemukset osoittavat, että harrastuskentän yhdenvertaisuuden edistäminen voisi hyötyä käytännön työkalujen lisäksi rakenteista, jotka tukevat jatkuvaa vertaistukea, osaamisen jakamista sekä yhteiskehittämistä yli organisaatio- ja toimialarajojen.

Hankkeessa tehtyjen havaintojen perusteella eri harrastussektoreiden välinen yhteistyö näyttäytyy osittain hajanaisena, ja esimerkiksi liikunta- ja urheilualan sekä kulttuuri- ja taidealan toimijoiden väliset kohtaamiset voivat jäädä vähäisiksi. Sektorirajat ylittävä tieto sekä kokemusten ja hyvien käytäntöjen jakaminen voisi vahvistaa koko harrastuskentän kykyä vastata yhdenvertaisuuteen liittyviin ja laajemminkin muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin. Lisäksi se voisi luoda edellytyksiä uusien toimintamallien kehittämiselle sekä tukea organisaatioiden uudistumista ja keskinäistä oppimista.

Näihin tarpeisiin vastataan parhaillaan käynnissä olevassa pilotointivaiheessa. Yksi hankkeen piloteista keskittyy kokeilemaan harrastustoimijoiden välisiä verkostomaisia toimintatapoja sekä niiden tueksi kehitettyä virtuaalista oppimis- ja yhteistyöalustaa. Tavoitteena on tunnistaa toimivia rakenteita ja luoda edellytyksiä pysyvämmälle monialaiselle verkostoyhteistyölle harrastussektorilla.

Hankkeen kokemukset nostavat esiin myös kysymyksen siitä, mihin harrastustoiminnan kehittämisessä yleensä kiinnitetään huomiota. Kehittämistyössä tarkastelun kohteena ovat usein harrastajat, valmennus, osallistumisen esteet tai organisaatioiden toimintatavat, kun taas kehittämistyötä käytännössä tekevät asiantuntijat ja heidän tarpeensa jäävät helposti taustalle.

Työpajojen kokemusten perusteella yhteiskehittämisen merkitys ei kuitenkaan rajoitu uusien toimintamallien ja ratkaisujen tuottamiseen; se voi samalla tarjota asiantuntijoille mahdollisuuksia oppimiseen, vertaistukeen, verkostoitumiseen ja osaamisen kehittämiseen sekä vahvistaa heidän toimijuuttaan muuttuvissa toimintaympäristöissä. Harrastustoiminnan kehittämistyössä ja siihen liittyvissä tutkimus- ja kehittämishankkeissa voisikin olla hyödyllistä tarkastella nykyistä laajemmin myös niitä edellytyksiä, joiden varassa harrastusorganisaatioissa työskentelevät asiantuntijat tekevät kehittämistyötään.

Kirjoittaja:

Karoliina Hiekkanen

Lähteet

Aboramadan, M., & Dahleez, K. A. (2020). Leadership styles and employees’ work outcomes in nonprofit organizations: The role of work engagement. Journal of Management Development, 39(7/8), 869–893. https://doi.org/10.1108/JMD-12-2019-0499

Anderson, G. G., & Gilin, D. A. (2024). Examining the motivational profiles and work outcomes of nonprofit workers and volunteers. Current Psychology, 43, 33077–33088. https://doi.org/10.1007/s12144-024-06827-3

Asunta, P., Hakamäki, M., Huhtiniemi, M., Huovinen, T., & Tammelin, T. (2025). Liikuntakäyttäytyminen yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Teoksessa S. Kokko & R. Hämylä (Toim.), Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa: LIITU-tutkimuksen tuloksia 2024 (ss. 127–152). Valtion liikuntaneuvosto. https://www.liikuntaneuvosto.fi/wp-content/uploads/2025/05/LIITU-tutkimus-2024.pdf

Haikkola, L., & Myllyntaus, O. (Toim.). (2023). Haavoittuvassa asemassa? Aineksia lasten ja nuorten turvallisuusvajeiden arviointiin ja tiedontuotannon rakentamiseen. Nuorisotutkimusseura. https://doi.org/10.57049/nts.861

Jones, M. S., Cravens, A. E., Zarestky, J., Ngai, C., & Love, H. B. (2024). Facilitating psychological safety in science and research teams. Humanities and Social Sciences Communications, 2024(11), 1–12. https://doi.org/10.1057/s41599-024-04037-7

Kaja, S. M., Lawrence, S. E., Simon, K. A., Wright, M. N., & Eisenberg, M. E. (2024). Who plays and who doesn’t? An intersectional examination of disparities in adolescent sport and physical activity lesson participation. Journal of Adolescent Health, 75(5), 827–835. https://doi.org/10.1016/j.jadohealth.2024.06.025

Koivisto, M., Säynäjäkangas, J., & Forsberg, S. (2019). Palvelumuotoilun bisneskirja (4. painos). Alma Talent.

Kokko, S., & Hämylä, R. (Toim.). (2025). Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa: LIITU-tutkimuksen tuloksia 2024 (Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2025:1). Valtion liikuntaneuvosto.

Koski, P. (2025). Toimintaympäristön muutokset haastavat seurojen toimintaa. Liikunta & Tiede, 62(1), 34–37.

Koski, P., & Mäenpää, P. (2018). Suomalaiset liikunta- ja urheiluseurat muutoksessa 1986–2016. Opetus- ja kulttuuriministeriö. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-575-4

Lehtonen, K., Oja, S., & Hakamäki, M. (2025). Palkkatyö osana seuratoiminnan ammattimaistumista. Liikunta & Tiede, 62(1), 38–41.

Lehtonen, K., Oja, S., Merilehto, J., & Hakamäki, M. (2024). Neljännesvuosisata seuratoiminnan kehittämistukea: Yhteenveto vuosilta 1999–2024. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2024:34. Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Martin, H. (30.4.2024). The nonprofit workforce faces compounding challenges. What does that mean for communities? Urban Institute. Haettu 29.8.2026 osoitteesta https://www.urban.org/urban-wire/nonprofit-workforce-faces-compounding-challenges-what-does-mean-communities

Messiha, K., Chinapaw, M. J. M., Ket, H. C. F. F., An, Q., Anand-Kumar, V., Longworth, G. R., Chastin, S., & Altenburg, T. M. (2023). Systematic review of contemporary theories used for co-creation, co-design and co-production in public health. Journal of Public Health, 45(3), 723–737. https://doi.org/10.1093/pubmed/fdad046

Nonprofit Finance Fund. (3.3.2026). How to support non-profit worker well-being. Haettu 2.9.2026 osoitteesta https://nff.org/insights/worker-well-being/

Nuutinen, S., Ahola, S., & Bordi, L. (2026, 12. maaliskuu). Yhteiskehittämistä edistävät tekijät organisaatiossa – työn voimavara- vai vaatimustekijöitä? [Esitelmä]. Vastuullisen liiketoiminnan tutkimuspäivät -konferenssi, Tampere.

Nuutinen, S., & Bordi, L. (2025, 12. maaliskuu). Ammatillisen toimijuuden näkökulma yhteiskehittämiseen [Esitelmä]. Vastuullisen liiketoiminnan tutkimuspäivät -konferenssi, Tampere.

Opetushallitus. (2026). Maksuttomia harrastuksia opiskelupäivän yhteyteen: Peruskouluista tuttua Harrastamisen Suomen mallia testataan toisen asteen oppilaitoksissa. https://www.oph.fi/fi/uutiset/2026/maksuttomia-harrastuksia-opiskelupaivan-yhteyteen-peruskouluista-tuttua-harrastamisen

Parchem, B., Poquiz, J., Rahm-Knigge, R. L., Panetta, E., Watson, R. J., & Rider, G. N. (2024). Barriers to participation in organized physical activity among LGBTQ+ youth: Differences by sexual, gender, and racial identities. Journal of Physical Activity and Health, 21(7), 698–706. https://doi.org/10.1123/jpah.2023-0652

Pérez Jolles, M., Willging, C. E., Stadnick, N. A., Crable, E. L., Lengnick-Hall, R., Hawkins, J., & Aarons, G. A. (2022). Understanding implementation research collaborations from a co-creation lens: Recommendations for a path forward. Frontiers in Health Services, 2, 1–14. https://doi.org/10.3389/frhs.2022.942658

Pyykkönen, T. (2016). Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyö valtion liikuntapolitiikassa – taustaselvitys valtion liikuntaneuvostolle ja sen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvojaostolle. Valtion liikuntaneuvosto. https://www.liikuntaneuvosto.fi/wp-content/uploads/2019/09/VLN_YT_FINAL.pdf

Teixeira, R., de Freitas, C., Liuska, S., Prina, E., Turrini, G., S. Brizar, A. S., Gherdan, C., Kazlauskas, E., Dumarkaitė, A., Wasmus, H., Fleck, L., Reininghaus, U., Mack, M., Scarampi, C., Välimäki, M., Satamo, M., & Tol, W. A. (2025). Co-creating mental health promotion and prevention interventions with groups in vulnerable situations in Europe: A mixed-methods

study protocol for co-creation implementation and participatory evaluation. Health Research Policy and Systems, 23, 1–15. https://doi.org/10.1186/s12961-025-01349-1

Toivanen, P., & Saaranen-Kauppinen, A. (27.7.2026). Uutta päin, osa 9: Yhteiskehittäminen yhteisöjen ja työelämän voimavarana. Uutta päin. https://www.humak.fi/julkaisut/uutta-pain-osa-9-yhteiskehittaminen-yhteisojen-ja-tyoelaman-voimavarana/

Tuulaniemi, J. (2011). Palvelumuotoilu. Talentum.

Vargo, S. L., & Lusch, R. F. (2008). Service-dominant logic: Continuing the evolution. Journal of the Academy of Marketing Science, 36, 1–10. https://doi.org/10.1007/s11747-007-0069-6

Artikkelin kokoamisessa on hyödynnetty tekoälyä (Microsoft Copilot) mm. lähteiden kartoittamisessa ja valikoinnissa, tekstin sisällön, kieliasun ja rakenteen parantelussa ja viimeistelyssä sekä kuvion 2 laatimisessa.