Yhteisöpedagogialan tulevaisuus työelämän silmin

Julkaisupäivämäärä

26.8.2024

Julkaisusarja

Artikkeli

Otsikkobanneri Tulevaisuuden osaamistarpeet -blogisarjalle. Kuvassa blogisarjan otsiko sekä blogien otsikot. Kuvituksena piirros ruskeisiin pukeutuneesta naisesta, joka pitelee käsissään jättimäistä hehkulamppua.

Tämä on Humakin toimialojen tulevaisuutta käsittelevän blogisarjan ensimmäinen osa. Blogit perustuvat Humakin opiskelijoiden harjoittelupaikoillaan tekemiin 580 asiantuntijahaastatteluun vuosien 2021–24 välisenä aikana. Haastateltavat olivat yhteisöpedagogi- ja kulttuurituotantoalan johto- ja asiantuntijatehtävissä toimivia henkilöitä. Blogisarja on viisiosainen ja siinä julkaistaan seuraavat osat:

 

 

Tarkastelen tässä blogissa millaisena järjestö- ja nuorisoalan toimijat näkevät toimialojensa tulevaisuuden. Tarkastelen ensin järjestöalan toimijoiden näkemyksiä toimialansa tulevaisuudesta. On tärkeää huomioida, että järjestöalan niputtaminen yhdeksi toimialaksi on haasteellista. Suurin osa suomalaisista yhdistyksistä toimii täysin vapaaehtoisvoimin. Ammattimaisen työvoiman avulla pyörivät järjestöt ovat nekin hyvin moninaisia. Suurin osa toimii muutaman palkatun työntekijän voimin, mutta joukossa on myös useiden satojen työntekijöiden järjestöjä.

Järjestöt ovat myös tarkoituksiltaan ja toiminnoiltaan hyvin erilaisia. Järjestökenttä koostuu erilaisista järjestösektoreista ammattiliitoista urheiluseuroihin, sosiaali- ja terveysalan järjestöistä kulttuuri- ja nuorisoalan järjestöihin. Lisäksi on suuri joukko erilaisia uskonnollisia, maanpuolustukseen, harrastustoimintaan, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja edunvalvontaan liittyviä järjestöjä. Maassa toimii noin satatuhatta yhdistystä (PRH 2024). Vanha sanonta Suomesta yhdistysten luvattuna maana pitää edelleen paikkansa.

Järjestötoimiala turbulenssissa

Haastatteluaineistosta tulee hyvin esille, että järjestötoimialan toimintaympäristö on ollut hyvin voimakkaassa muutoksessa, jota voisi kuvata jopa turbulenssiksi. Hiljaisten signaalien sijasta muutokset ovat olleet silmiinpistäviä ja toimialaan suoraan vaikuttavia. Lähtölaukaus muutokselle tapahtui vuonna 2017 kun Veikkaus, Fintoto ja Raha-automaattiyhdistys RAY yhdistyivät ja perustettiin Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA (Liikanen, Hyssälä, Kivistö, Soininvaara, Wideroos & Pekkarinen 2021).

Koronavuosien aikana voimakkaasti laskeneet tuotot johtivat nopeasti rahoitusmallin uudistukseen ja rahapelien tuotot kytkettiin valtion budjettiin. Tämä herätti jo tuoreeltaan järjestökentässä epäilyjä rahoituksen ennustettavuudesta, mikä näkyy hyvin myös aineistossa. Tulevaisuus nähtiin epävarmempana johtuen erityisesti järjestökentän rahoituksen muutoksesta.

Piirroskuva: kultaisia kolikoita pinossa Pelkästään sosiaali- ja terveysalan järjestöjen valtionavustuksia tullaan lähivuosina leikkaamaan 130 miljoonalla eurolla valtionavustusten ollessa nyt noin 400 miljoonaa vuodessa. Kuva: Lemono / iStock

”STEAn, sosiaali – ja terveysalojen avustuskeskuksen oma jaettava osuus järjestöille pienenee ja sitä myöten avustusmäärärahoja tullaan leikkaamaan järjestöille. Rahoitushaku pirstaloituu ja avustuksia toiminnalle haetaan useammilta eri rahoittajilta: THL, STM ja erilaiset säätiöt. Järjestöjen hallinnointi kuormittuu ja toiminnan epävarmuus lisääntyy, mitkä tekijät vaikuttavat negatiivisesti pitkän tähtäimen suunnitelmien ja strategioiden työstämiselle sekä läpiviemiselle.”

”Uhkaavana tekijänä tulevaisuuden näkökulmasta on selkeästi rahoitusnäkökulma, joka liittyy Veikkaukseen. Ja jos ne rahat siirtyvät budjettirahoihin. (…) Mutta minulla ei ole uskoa siihen, että jos on vaikeita taloudellisia tilanteita, etteikö niitä rahoja myös leikattaisi. Ja se, että ne nousisi niin kuin on tähän asti noussut, siihen en usko. Sitten tämmöinen kansainvälinen rahoitus tai yritysrahoitus on sitten se korvaava tilanne.”

Jälkimmäisen sitaatin tulevaisuuden ennustus toteutuikin kevättalvella 2024 järjestökenttää ravistelevasti. Pelkästään sosiaali- ja terveysalan järjestöjen valtionavustuksia tullaan lähivuosina leikkaamaan 130 miljoonalla eurolla valtionavustusten ollessa nyt noin 400 miljoonaa vuodessa. Kolmanneksen leikkaus tuloista tarkoittaa huomattavaa vähennystä järjestöjen ennaltaehkäisevälle työlle ja painopisteen siirtämistä järjestöjen perustyöhön. Kaikkinainen toimintojen kehittämistoiminta supistuu käytännössä tällaisessa tilanteessa pois. (Soste 2024.)

Eräänlaisena vastaantulona huomattaviin avustusten leikkauksiin valtionhallinto pyrkii kehittämään järjestöjen oman varainhankinnan edellytyksiä ja on tehnyt kansalaisjärjestöstrategian vuosiksi 2023–2027 (Valtioneuvosto 2024). Järjestöjen keskuudessa yksityisen varainhankinnan huomattavaa lisääntymistä pidetään epärealistisena.

Haastatteluaineiston perusteella kiristyvä rahoitus lisää osaltaan myös ammattimaisen toiminnan merkitystä, järjestöjen toiminnan tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden lisääntymistä. Taloudellisen toimintaympäristön muutoksen lisäksi perinteistä järjestötoimintaa haastavat haastatteluaineiston perusteella myös monet aluekehitykseen, ihmisten vapaa-aikaan ja toimintatapojen muutokseen liittyvät asiat. Väki muuttaa edelleen kasvukeskuksiin, maaseudulla väestö vähenee ja ikääntyy, yhdistystoiminnalla on käynnissä kova kilpailu muiden aktiviteettien kanssa ihmisten vapaa-ajasta ja kiinnostuksesta.

Väkirikkaiden kasvukeskusten järjestöjen pelätään saavan helpommin julkisia resursseja ja aiheuttavan entisestään lisääntyvää polarisaatiota ja eriarvoistumista. Nähtiin tärkeänä, että järjestöjen toiminnan tulisi jatkossakin tuottaa mahdollisuuksia ja toimintaa yksilölle, yhteisöille tasapuolisesti ja valtakunnallisesti. Tästä nähtiin koko yhteiskunnan hyötyvän.

Järjestöjen tärkeä rooli hyvinvoinnin rakentajina

Aineistosta käy myös ilmi, ettei järjestöjen roolia ja asemaa hyvinvointialueuudistuksessa vielä hahmoteta riittävästi. Siirtyminen kuntakumppanuuksista hyvinvointialueyhteistyöhön vaatii aikaa ja kehittämistyötä. Yleishyödyllisten kolmannen sektorin toimijoiden aseman sekä niiden tuottamien palveluiden ymmärtäminen verrattuna selkeisiin markkinatoimijoihin ja julkisen sektorin toimijoihin uskotaan vaativan kokemuksia ja alueellisia linjauksia. Järjestöillä nähtiin olevan tärkeä rooli kansalaisten kaikkinaisen hyvinvoinnin rakentamisessa ja tukemisessa.

Myös vapaaehtoistoiminnan luonteen nähdään olevan muutoksessa. Erilaista vapaaehtoistyötä tehdään edelleenkin järjestöjen piirissä paljon, mutta ihmisten sitoutuminen pitkäaikaiseen toimintaan on vähentynyt. Aineistossa tuodaan esille somevälitteisen neljännen sektorin toiminnan haaste perinteisemmälle yhdistystoiminnalle:

”Meillä on valtavasti nuoria, jotka haluavat toimia paremman maailman hyväksi ja haluavat vaikuttaa. Mutta niille tärkeää on se asia minkä eteen tehdään töitä eikä se, että mikä lafka sitä järjestää, jolloin he saattavat hyppiä eri toimijoiden välillä. Siis osallistua yhteen tapahtumaan, toiseen kampanjaan, kolmanteen leiriin… Sitä vapaaehtoispotentiaalia on ihan valtavat määrät, mutta jos ajatellaan, että niiden pitää kaikki olla meidän omia jäseniä, niin ollaan pulassa.”

Piirroskuva: kultaisia kolikoita rivissä Rahoitushaasteista huolimatta järjestöalalla riittää tulevaisuudenuskoa. Kuva: Lemono/iStock

Toimintaympäristön turbulenssista ja toiminnan rahoitushaasteista huolimatta järjestötoimialan haastatellut uskovat tulevaisuuteen. Haastatteluajankohtana koronapandemia hämärsi entisestään tulevaisuudennäkymiä, mutta yleisesti järjestöalalla nähtiin olevan iso rooli tukemassa yhteiskunnan hyvinvointia ja toimintoja.

Järjestöjen uskotaan pystyvän reagoimaan muuttuvaan maailmaan nopeasti, kehittämään kansalaislähtöistä toimintaa ja palveluita, jotka ketterästi ja nopeasti reagoivat perheiden, lasten, nuorten ja vanhempien tarpeisiin. Järjestöt nähtiin jatkossakin uusien palveluiden tai toimintatapojen innovaattoreina ja pilotoijina. Järjestöillä koettiin olevan myös kokemusasiantuntijuutta, jota tarvitaan asiakaslähtöisten palvelujen kehittämisessä.

Nuorisotyön vaatimukset kasvavat

Haastatteluaineistossa taloudellisen toimintaympäristön muutokset eivät ilmenneet nuorisotyössä niin vahvasti kuin järjestötyössä. Toki nuorisotyön resurssien riittävyys huolestutti, mutta tulevaisuuden haasteiden keskiössä oli enemmän itse nuoret, heidän hyvinvointinsa ja sen tukeminen nuorisotyöllisin keinoin. Nuoruuden nähtiin olevan oma erityinen ikävaiheensa, jonka aikana on usein omia haasteita. Aineistossa peräänkuulutettiin yhteiskunnan tunnustamaa järjestelmällistä ikävaiheen huomioivaa nuorisotyötä, joka mahdollistaa jatkossakin nuorille hyvinvointia sekä tekemisen paikkoja ja mahdollisuuksia.

Monissa haastatteluissa tuli esille ilmeinen nuorisotyön tulevaisuuteen vaikuttava demografinen fakta: nuorten määrä vähenee tulevina vuosina varsinkin pienemmillä paikkakunnilla. Pienten kuntien nuorisotoimien on mietittävä olennaisia toimintoja ja tarvittavia resursseja entistä tarkemmin. Aineistossa tulee kuitenkin useammalla suulla todetuksi, ettei nuorten määrän väheneminen ole koko totuus nuorisotyön tulevaisuudesta. Nuorissa on entistä enemmän pahoinvoivia ja eri tavoilla oireilevia nuoria, joiden haasteisiin täytyisi myös nuorisotyössä pystyä vastaamaan.

Piirroskuva: Kolme nuorta aikuista kuvattuna takaapäin Tulevina vuosina nuorison määrä vähenee pienillä paikkakunnilla. Kuva: Lemono/iStock

”Nuoria tulee olemaan yhä vähemmän, mutta töitä tulee riittämään, koska nuorten tilanteet eivät ole helpottamaan päin. Työn luonne voi muuttua. Entistä enemmän tehdään töitä niiden kanssa, jotka tarvitsevat apua ja polarisaatio tulee näkyvämmäksi. Ääripäät tulevat esiin. On nuoria jotka haluavat olla vaikuttamassa esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvissä toimissa, ja sitten on toinen ääripää eli moniongelmalliset nuoret.”

Nuorten koronakriisinkin myötä lisääntyneet hyvinvoinnin ongelmat heijastuvat monen haastatellun mielestä nuorisotyön jonkinasteisena liikkeenä kohti valmentavien työtapojen korostumista. Nuoret kaipaavat asiantuntevaa tukea erilaisissa elämänsä valinnoissa (opiskelu, työ, elämänhallinta, palvelut). Kehityskulkuun liittyy se, että nuorisotyötä tehdään yhä lähempänä nuoria, jalkautuen sinne missä nuoria on – kaduille, ostokeskuksiin, asemille. Nuorille tarjotaan tukea, ohjataan palveluihin.

Puhutaan ilmiölähtöisen nuorisotyön kasvusta – seurataan nuorten elämismaailmassa tapahtuvia asioita ja ilmiöitä ja pyritään löytämään ratkaisuja niihin liittyviin tarpeisiin mahdollisimman nopeasti ja moniammatillisesti. Moniammatillisen yhteistyön tekemisen osaaminen korostuu tulevaisuudessa. Esimerkiksi etsivän nuorisotyön kehittäminen nähtiin juuri tässä mielessä tärkeänä. Tärkeänä nähtiin myös se, ettei nuorisotyö muutu tulevaisuudessa sosiaalityöksi, vaan että se kehittäisi omia työtapojaan ja toimintojaan. Työn systemaattinen kehittäminen koettiin siksi elintärkeäksi.

”Nuorisotyöntekijöiden pitääkin nykyään olla aktiivisia ja olla selvillä, millaisia ilmiöitä muualla on. Nyt pystytään ennakoimaan uusia ilmiöitä, mutta pystytäänkö tulevaisuudessa reagoimaan niihin enää, vai pitääkö kehitellä esimerkiksi uusia työmuotoja. Tarvitaan enemmän kohdennetun nuorisotyön taitoja, esimerkiksi sähköisiä palveluja tulee varmasti enemmän ja niiden palvelujen piiriin ohjaamista.”

Nuorisotyön hybridisoituminen

Monien haastateltujen työyhteisöissä nähtiin tulevaisuudessa nuorisotyön vahvistumista esimerkiksi kouluympäristössä. Koulun koettiin vanhana instituutiona, joka tarvitsee tulevaisuudessa lisää myös nuorisotyön toimijoita ja lähestymistapoja – koulunuorisotyöntekijöitä, kasvatusohjaajia, kouluohjaajia, valmentajia. Kouluissa tarvitaan lisää ryhmäyttämisiä, yhteisöllisyyttä, tunnetaitoja, ryhmädynamiikan kehittämistä, uudenlaista ajattelua yhteisöllisyydestä ja osallisuudesta. Niissä nuorisotyö voi olla suureksi avuksi.

Piirroskuva: Kolme nuorta aikuista kuvattuna takaapäin Nuorisotyö voi olla suureksi avuksi kouluympäristöissä. Kuva: Lemono / iStock

Eräs keskeinen tulevaisuuden kehityskulku haastateltujen mielestä oli nuorisotyön työmuotojen sekoittuminen, limittyminen – lyhyesti sanottuna hybridisoituminen. Erilaiset nuorisotyön työmuodot linkittyvät tulevaisuudessa yhä enemmän toisiinsa muodostaen toisiaan täydentäviä ja tukevia jatkumoita:

”Mä uskon että sellainen kaiken tyyppinen hybridi-mallinen työ tulee olemaan nuorisotyötä tulevaisuudessa, koska se verkko ei ole mikään semmoinen erillinen osa monenkaan ihmisen elämää. (…) Kaikenlaiset hybridimallit tulee olemaan nuorisotyötä: tehdään jotain yhdessä livenä ja sitten voidaan jatkaa sen työstöä sitten keskenään jossain somekanavilla tai jossain muilla verkkoalustoilla, jakaa videoita tai kokemuksia ja muuta.”

Tasapaino ennaltaehkäisevän ja kohdennetun työn välillä

Kaiken kaikkiaan nuorisotoimialan haastateltujen mielestä tulevaisuus on täynnä haasteellista, mutta samalla merkityksellistä ja kehittyvää työtä. Nuorisotyön nähtiin ottaneen huimia kehitysaskeleita vaativien ammattitehtävien suuntaan mutta säilyttäen samalla edelleenkin nuorisotyöllisen otteen työnteossa.

Aiemmin blogissa mainittiin työmuotojen kehittyminen vastaamaan haastavampia nuorten elämän ongelmia. Haastateltujen mielestä tulevaisuudessakin on tärkeää pitää nuorisotyössä tasapaino ennaltaehkäisevän ja nuorten hyvinvointia edistävän sekä erikoistuneen, erityisnuorisotyön, kohdennetun työn välillä. Molempia työmuotoja tarvitaan. Balanssin tärkeyttä tässä asiassa korosti myös keväällä ilmestynyt e-Delfoi tutkimus (Lind 2024). Nuorisotyön ytimen tulevaisuudessakin kiteyttää seuraava erään haastatellun sitaatti:

”Nuorisotyön tulevaisuus näyttää aika moninaiselta ja ala on jo osittain muuttanut muotoaan ajan hengen ja nuorten tarpeiden mukaisesti. Nuorisotyöllä on tulevaisuudessa entistä tärkeämpi rooli nuorten äänen esiintuojana ja nuoruuden puolustajana, koska nuorten on usein vaikea saada ääntää kuulumaan yhteiskunnassa. Nuorisotyötä tarvitaan sen vuoksi, että nuorilla on jatkossakin turvallisia ja läsnäolevia aikuisia, merkittäviä kohtaamisia ja tukea nuoren suhteiden luomiseen ja vahvistamiseen.”

Lähteet

Liikanen, Erkki & Hyssälä, Liisa & Kivistö, Kalevi & Soininvaara, Osmo & Wideroos Ulla-Maj & Pekkarinen, Teemu 2021. Suomalainen rahapelijärjestelmä muutoksessa: Tulevaisuuden vaihtoehtoja. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:12. Viitattu 7.6.2024.

Lind, Kimmo 2024. Nuorisoalan järjestöjen tulevaisuus vuonna 2040 – tuloksia nuorisoalan järjestöjen e-Delfoi-paneelista.

PRH 2024. Yhdistysten ja uskonnollisten yhdyskuntien lukumäärät.

Soste 2024. SOSTEn valtuusto: Kolmanneksen leikkaus järjestöiltä tekee karmeaa jälkeä.

Valtioneuvosto 2024. Kansalaisjärjestöstrategia linjaa kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten kehittämistä.

Julkaisut (Artikkelit, Blogit ja Podcastit)