Yhteisöpedagogina vaikuttamisen äärellä – SocNet98 Hasseltissa

Yhteisöpedagogiopiskelija Maija Luukkonen osallistui keväällä 2026 kansainväliseen SocNet98-viikkoon Belgian Hasseltissa osana Humakin ammatillista osaamista syventäviä opintoja. Opintomatka tarjosi uusia näkökulmia ja vahvisti ajatusta siitä, että jokaisella ammattilaisella on mahdollisuus tehdä muutosta omassa arjessaan. 

SocNetissä on sosiaalityön koulutusta tarjoavien korkeakoulujen eurooppalainen verkosto, joka kokoaa vuosittain opiskelijoita ja opettajia yhteen eri maista. Tämän vuoden 2026 teemana oli “Making Change Work: Politicising Work”.  

Oivallus omasta opiskelualasta 

Pysähdytäänpä heti tähän: ”Enhän minä opiskele sosiaalityötä.” 

Yksi viikon kiinnostavimmista oivalluksista liittyi omaan alaan. Humakissa opiskelen yhteisöpedagogiksi, en sosiaalityöntekijäksi, mutta kansainvälisessä kontekstissa raja ei olekaan niin selkeä.  

Monissa maissa nuorisotyö, järjestötyö ja yhteisöohjaus nähdään osana sosiaalityön kenttää. Nuorten kanssa työskentelevät usein sosiaalityöntekijät, sosiaaliohjaajat sekä yhteisöohjaajat rinnakkain. Tämä avasi omaa ymmärrystä siitä, miten vahvasti oma osaamiseni linkittyy sosiaalialaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. 

Käytännön järjestelyt ja matkan rahoitus 

Viikko järjestettiin 20.–24.4.2026 ja siihen osallistuminen oli tehty opiskelijoille varsin saavutettavaksi. Ryhdyimme tekemään alkuvalmisteluita tammikuun lopulla. Suomesta meitä lähti viisi opiskelijaa ja yksi lehtori Hasseltiin.  

Kansainvälinen projekti kattoi ohjelman, kuten työpajat ja vierailut ja Humakin avustuksella haettu ESR+-rahoitus mahdollisti edullisen matkustamisen ja majoittumisen. Lennot varasimme itsenäisesti, jokainen opiskelija oman aikataulunsa mukaan. Majoituimme hostellissa, jossa opiskelijahinta oli paikallisen toimijan avulla neuvoteltu meille edulliseksi.  

Ennen matkaa laadimme myös Learning Agreement -sopimuksen, jonka allekirjoittivat opiskelija ja molemmat korkeakoulut. Viikon päätteeksi saimme todistuksen osallistumisesta. Kaikissa sopimus ja rahoitus asioissa saimme Humakin henkilöstöltä hyvää ohjausta ja neuvoja. 

Hasselt = pieni, mutta toimiva 

Hasselt kaupunkina yllätti kompaktiudellaan. Kaupunkirakenteeltaan se muistutti mielestäni Hankoa: keskusta on tiivis ja pyöreitä kehäteitä pitkin pääsee kävellen kaikkialle. Kaupunki on entinen hiilikaivosalue, mutta nykyisin se näyttäytyy elävänä opiskelija- ja palvelukaupunkina. 

Arkeen toi oman rytminsä se, että monet kaupat ja ravintolat sulkeutuivat jo alkuillasta. Se on Belgiassa maan tapa, joka suomalaiselle vaati hieman totuttelua. Ehdimme kuitenkin opiskelun lisäksi seikkailemaan belgialaisten vohveleiden ja ranskalaisten äärelle, joista nautin kovasti.  

Työpajoja, keskustelua ja kentälle jalkautumista 

Viikon ohjelma rakentui työpajoista, luennoista ja vierailuista. Työpajoissa käsiteltiin muun muassa: kohtaajana kehittymistä, yhteiskunnallista vaikuttamista, epäkohtien esiin nostamista, yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Lisäksi pääsimme tutustumaan paikallisiin toimijoihin, mikä toi teoriaan konkreettista näkökulmaa. Myös osa opiskelijoista oli valmistellut työpajoja oppilaitoksensa opettajan johdolla. Näiden aiheina olivat esimerkiksi koulupudokkuuteen perehtyminen draamallisin menetelmin ja traumatietoinen työote.

Viikon aikana teimme myös vierailun Brysseliin. Osallistuin opastetulle kierrokselle Molenbeekin kaupunginosaan, joka on usein esillä julkisessa keskustelussa haasteidensa kautta. Kierros tarjosi kuitenkin toisenlaisen näkökulman: kuulimme alueen historiasta ja näimme konkreettisia esimerkkejä yhteisöllisestä työstä. Vierailimme muun muassa kahvila-ravintolassa ja pyöräkorjaamossa, joissa tuetaan maahan muuttaneita ihmisiä kartuttamaan taitojaan ja löytämään polkuja työelämään.

Ihmisoikeustyön ammattilaisia 

Erityisen vahvan vaikutuksen minuun teki Homie(avautuu ulkoisille sivuille) yhdistys. Sen toiminnassa kohdataan asunnottomia nuoria, joilla voi olla taustallaan päihteiden käyttöä tai rikollisuutta. Näistä lähtökohdista huolimatta heidät kohdataan ennen kaikkea ihmisinä, arvokkaina ja merkityksellisinä. Toiminta ei jää pelkäksi puheeksi, vaan konkreettiseksi tueksi: tavoitteena on auttaa nuoria pois kaduilta ja kohti vakaampaa arkea. 

Viikon keskeinen ajatus oli, että sosiaalialan ammattilaiset ovat ihmisoikeustyön ammattilaisia, joilla on ainutlaatuinen näkökulma ihmisten arkeen ja yhteiskunnan rakenteisiin. Kun arjessa kohdataan epäoikeudenmukaisuutta, syntyy myös mahdollisuus vaikuttaa siihen. Keskusteluissa nousi vahvasti esiin huoli siitä, miten eri maiden poliittiset päätökset vaikuttavat erityisesti heikommassa asemassa oleviin ihmisiin. Tämä yhdisti opiskelijoita yli maarajojen. Kansainvälinen ympäristö teki näkyväksi sen, että vaikka järjestelmät ja käytännöt vaihtelevat, monet haasteet ovat yhteisiä. 

Yhteisöllistä oppimista ja näkökulmia ammatti-identiteettiin 

Olin ensimmäistä kertaa mukana kansainvälisessä opiskelijavaihdossa. Oli kiinnostavaa nähdä, miten opetus toteutuu muualla Euroopassa. Vaikka käytännöt ja rakenteet vaihtelevat, oppimisen ydintä on keskustelu, yhdessä pohtiminen ja kokemuksellisuus.  

Yksi itselleni merkityksellinen havainto liittyi aikuisopiskelijuuteen. Vaikka suurin osa osallistujista oli noin 18–22-vuotiaita, ilmapiiri oli avoin ja arvostava. Oli hienoa huomata, että myös muualla Euroopassa aikuisopiskelijat nähdään luontevana osana opiskelijayhteisöä. 

Viikko Hasseltissa tarjosi paljon enemmän kuin vain uusia tietoja. Se tarjosi uusia näkökulmia omaan ammatti-identiteettiin. Ymmärrys omasta roolista osana laajempaa ohjaajuuden kenttää vahvistui ja samalla konkretisoitui ajatus siitä, että jokaisella ammattilaisella on mahdollisuus vaikuttaa. Kansainväliset kohtaamiset muistuttivat siitä, että vaikka tulemme eri maista, meitä yhdistää halu rakentaa oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. 

Teksti: Maija Luukkonen 

Kuvat: Maija Luukkonen ja Renate van Veen