Kuntien lakisääteisenä tehtävänä on järjestää edellytyksiä nuorisotyölle ja -politiikalle eli mahdollistaa sekä nuorten kanssa tehtävää työtä että heidän elinolojensa ja hyvinvointinsa monialaista kehittämistä.

Nuorisotyön ammattieettisten ohjeiden tarjoama tuki nuorisotyön ammattilaiselle on ilmeistä silloin, kun hän arvioi omaa toimintaansa suhteessa nuoriin, omaan työyhteisöön tai muihin nuorisotyön ammattilaisiin. Ohjeissa nostetaan esiin myös monialainen työ ja toiminta nuorten elinolojen ja hyvinvoinnin edistämiseksi.

Omaa työtä koskeva ammattieettinen pohdinta ja toiminta onkin avainasemassa, jotta sektorirajat ylittävää yhteistyötä voidaan ylipäätään tehdä. Samalla kuitenkin ohjeiden liian tiukka tulkinta ja sitoutuminen niihin voi sekä vaikeuttaa yhteistyön tekemistä että työntää periaatteita väljemmin työssään hyödyntäviä kollegoita nuorisotyön marginaaliin.

Nuorisotyön ammattilaiset ovat tärkeä nuorten kasvun ja kehityksen tukija. Nuorten, kuten muidenkaan ihmisten, elämä ei järjesty siisteihin siiloihin.

Nuorisotyössä kohdataan päivittäin laaja kirjo eri-ikäisiä nuoria monenlaisissa elämäntilanteissa ja ympäristöissä. Alan sisäisen yhteistyön lisäksi nuorisotyössä on pitkät ja ansiokkaat perinteet monialaisesta yhteistyöstä muiden yhteiskunnallisten sektoreiden kanssa.

Kaikille nuorille avoimen, nuorilähtöisen ja yhteisöllisen toiminnan ohella nuorisotyön ammattilaiset jalkautuvat yhdessä poliisin kanssa, toimivat kouluilla ja oppilaitoksissa, kulkevat rinnalla virastoissa ja asiointipisteissä, tukevat työelämätaitojen syntymistä sekä koppavat kiinni varusmies- tai siviilipalveluksen keskeyttävät.

Monimutkaisessa risteyksessä suojatiet viitoittavat turvallista tietä kulkijoille.
Eettiset ohjeet antavat varmuutta omien ammatillisten valintojen tekemiseen. Kuva: Pixabay.com.

Monialaisen yhteistyön tarve kasvaa

Monimutkaistuva maailma tuntuu vaativan yhä enemmän juuri tällaista erilaisia sektorirajoja ylittävää yhteistyötä. Nuorisotyössäkin on tärkeää pohtia, mitä erilaiset ammatilliset rajanylitykset tai työskentely sektoreiden väliin jäävällä alueella tuottaa.

Millaisia tuntemuksia monialainen työ aiheuttaa työntekijässä? Mitä jos arjen lähin kollega löytyykin toiselta alalta ja työn realiteetteja täytyy tarkastella aktiivisesti myös hänen toimintansa näkökulmasta? Entä millaista painetta tämä aiheuttaa työn organisoinnille ja ammatillisten rajojen vetämiselle?

Kysymyksiä on väistämättä enemmän kuin vastauksia. Anne Edwards on todennut, että monialainen yhteistyö edellyttää kunkin mukana olevan ammattialan ammattilaisten oman työn ja siihen liittyvien arvojen tunnistamista ja sanoittamista (Edwards 2010).

Ammattieettiset ohjeet voivat siten olla se selkänoja, johon nuorisotyön ammattilainen tukeutuu, kun hän avaa muille usein toimintaorientoitunutta työtään ja sen perusteita. Eettiset ohjeet auttavat myös muistamaan, mikä työssä on olennaista ja tavoiteltavaa, kun erilaisia odotuksia ja toiveita työlle ja sen kohdistumiselle yhä enenevissä määrissä esitetään.

Edwards jatkaa, että oman työnsä ohella työntekijöiden on tunnistettava, kuinka muiden alojen ammattilaiset tulkitsevat ja reagoivat erilaisia tilanteisiin tai ongelmiin (Edwards 2010). Monialaisessa yhteistyössä toimivien ammattilaisten tuleekin siis oman työnsä ohella tuntea myös toisten ammattilaisten toimintaa sekä näiden työn taustalla vaikuttavia arvoja ja näkemyksiä.

Pelkän tuntemisen lisäksi on myös arvostettava muiden työtä, siihen liittyviä tavoitteita ja eettistä koodistoa.

Monialaisen työn edellytyksenä on vuorovaikutus ja aika – ja niitä tuntuu aina olevan liian vähän

Monialaisen työn on kuvattu tapahtuvan ns. vaihdon vyöhykkeellä. Vaihdon vyöhykkeet ovat niitä paikkoja, jossa erilaiset työkulttuurit kohtaavat, joissa opetellaan yhteistoiminnassa tarvittavaa uutta kieltä ja siirretään työhön liittyvää hiljaista tietoa. Vaihdon vyöhykkeellä yhteistyö on jatkuvan yhteensovittamisen vuoksi yleensä haasteellista ja hidasta verrattuna yksittäisen toimialan sisäiseen työhön. (Collins ym. 2010.)

Monialaisessa työssä tarvitaan siis runsaasti vuorovaikutusta ihmisten kesken. Ei riitä, että puhutaan keskeiset prosessit auki ja kuvataan toivotut lopputulokset.

Jos eri työntekijät kokevat, etteivät he saa yhteistyössä ammattialansa tarvitsemaa tilaa, tai pysty toteuttamaan työlleen tärkeitä ammatillisia arvoja, voi arvata, että yhteinen työ ei pelkällä kokoustamisella muutu tuloksekkaaksi yhteistoiminnaksi.

Jotta yhteistyö olisi toimivaa ja hedelmällistä, tarvitaan monialaista ammattieettistä herkkyyttä ja aikaa. Usein tämä luottamuksen synnyttämisen kannalta tärkeä näkökulma ohitetaan, kun käsillä on jokin akuutti ongelma, johon tarvitaan välitöntä ratkaisua.

Ongelma voidaan saada tyydyttävästi ratkottua, mutta tekijöille voi jäädä päällimmäiseksi tunne työn kohtuuttomasta vaikeudesta tai toisten toimijoiden hankaluudesta. Se ei ole omiaan vahvistamaan yhteistyötä jatkossa.

Olisikin ihanteellista, jos yhteistyötä lähdettäisiin rakentamaan ennakoiden ja vailla akuutin ongelman mörköä. Tällaisella lähestymistavalla voitaisiin ehkäistä monien ongelmien syntymistä jo ennakkoon tai ainakin pienentää niiden vaikutusta. Monialaisesta työstä kun on kuitenkin pääsääntöisesti etua.

Omien ammattieettisten ohjeiden sisäistämisestä monien ammattieettisten ohjeiden yhteensovittamiseen

Edwards on listannut useita hyötyjä, joita ammattilaisten yhteistyö mahdollistaa. Hänen mukaansa monialaisuus:

  • auttaa näkemään nuoren ja tämän elämän laajemmassa kontekstissa,
  • lisää herkkyyttä nuorten tarpeille,
  • selkiyttää työn tarkoitusta,
  • lisää ymmärrystä omiin ammatillisiin arvoihin ja toimintaan,
  • lisää herkkyyttä muiden ammattilaisten tarpeille ja toiminnalle sekä
  • vahvistaa yhteistyössä havaitun tiedon eteenpäin viemistä omissa organisaatioissa. (Edwards 2010.)
Työryhmän jäsenet ovat tyytyväisiä saavutukseen ja lyövät nyrkit yhteen sen merkiksi.
Yhteisymmärryksen syntyminen vaatii tehtävien sanoittamista, yhteistä keskustelua ja näkökulmien yhdistämistä sekä aikaa. Kuva: Pixabay.com.

On selvää, että voimavaroja yhdistämällä saadaan laajempi näkymä nuoriin ja heidän elämäänsä. Samalla työssä tarjoutuu uusia ideoita, mahdollisuuksia ja välineitä. Parhaimmillaan yhteistyö myös lisää työn merkityksellisyyden kokemusta ja vahvistaa kunkin toimijan omaa ammattieettistä toimintaa.

Muiden työn ymmärtämiseen sisältyy myös riskejä. Edwards on edelleen todennut, että tullessaan mukaan monialaiseen työhön ammattilainen astuu ulos oman työyhteisönsä ja ammattialansa byrokratian turvaverkosta ja siirtyy tuntemattomalle, ei-kenenkään-maalle.

Samalla hän siirtyy oman toimialansa marginaaliin, jossa hän voi kollegoiden näkökulmasta näyttäytyä ammattialansa tai -etiikkansa suhteen luovuttajana. (Edwards 2010.) Näin siksi, että yhteistyössä kasvaneen käsityksen vuoksi tämä ammattilainen hyväksyy helpommin myös muiden ammattialojen näkemyksiä tarvittavista toimista ja ratkaisuista.

Monialainen yhteistyö edellyttää siis pysyvää vuoropuhelua muiden yhteiskunnallisten sektoreiden ja niiden ammattilaisten kanssa. Samalla se tarkoittaa toimialan sisäistä, mukaan ottavaa, mutta jatkuvaa keskustelua työn sisällöistä ja kohdentumisesta.

Arjessa on hyvä muistaa, että eettisten asioiden pohdinta ei lähtökohtaisesti olekaan oikean ja väärän määrittämistä, vaan ennen kaikkea erilaisten näkökulmien yhteensovittamista.

Kuvat:
https://pixabay.com/fi/photos/risteys-suojatie-siirtyminen-tie-4860035/
https://pixabay.com/fi/photos/ihmiset-ryhm%C3%A4-yst%C3%A4v%C3%A4t-2569234/

Lähteet:
Collins, Harry; Evans, Robert & Gorman, Michael E.
(2010): Trading Zones and Interactional Expertise, s. 7–24. Teoksessa Gorman, Michael E. (ed.) (2010): Trading Zones and Interactional Expertise. Creating New Kinds of Collaboration. Inside Technology series. The MIT Press.

Edwards, Anne (2010): Being an expert professional practitioner: The relational turn in expertise. Spriger.