Ennallistamista ympäristötaiteen keinoin -hankkeen keskeisistä teemoista

Suon tarina jatkuu.

Alkuvuodesta 2026 käynnistyneessä Ennallistamista ympäristötaiteen keinoin -hankkeessa selvitämme mahdollisuuksia ympäristötaiteen toteuttamiseen entiselle turvetuotantoalueelle Joutsassa. Hankkeessa järjestämme avoimen taiteilijahaun ja Suosymposium-tilaisuuden, jossa mukaan valikoituneiden taiteilijoiden teosideoita jatkokehitetään monialaisesti luovan alan ja ympäristöalan asiantuntijoiden muodostamassa kollektiivissa. Keskeinen yhteistyökumppanimme on Taidelaitos Haihatus. Tässä artikkelissa pohdimme, millaisia näkökulmia ennallistavan ympäristötaideteoksen suunnitteluun ja toteuttamiseen liittyy.

Ennallistaminen ympäristötaideprojektissa

Turvetuotantoalueiden ennallistamisen tarkoituksena on palauttaa tuotannosta poistuneelle alueelle olosuhteet, joissa suokasvillisuus ja turpeen kertyminen palautuvat. Entiset tuotantoalueet soveltuvat myös muuhun kestävään jatkokäyttöön, kuten lintukosteikoksi. Ennallistamistoimien tavoitteena voi olla esimerkiksi alueen monimuotoisuuden elvyttäminen, vesitalouden palauttaminen tai hiili- ja ravinnepäästöjen pysäyttäminen. (Aalto & Aalto, 2018.)

Sanna Östman (2015) on hyödyntänyt käsitettä ekologisesti ennallistava ympäristötaide viitatessaan taiteeseen, joka ennallistaa ekologisesti omaa ekosysteemiään. Kyse on ulkoilmaan pitkäkestoiseksi rakennetusta teoksesta, jonka tarkoituksena on muuntua ympäristössään ajan myötä samalla parantaen sitä. Kun ekologisesti ennallistavaa teosta rakennetaan, ekosysteemiin joko tuodaan ympäristöystävällisiä materiaaleja, tai vaihtoehtoisesti rakentamisessa hyödynnetään jotakin ekosysteemissä jo olevaa raaka-ainetta, kuten maaperää.

Ennallistamista ympäristötaiteen keinoin -hankkeessa kartoitetaan, mitä kaikkea tulee huomioida ennallistavan ympäristötaidehankkeen suunnittelemisessa ja toteuttamisessa. Luovan alan ammattilaisille aiheeseen voi liittyä runsaasti uusia asioita, kuten maanomistajuus, ennallistamisprosessin vaiheet esikartoituksesta suunnitteluun, luonto- ja ilmastovaikutusten arviointi sekä ympäristöön liittyvät luvat.

Ympäristötaide ja maataide

Ekologisesti ennallistavan taiteen yhteydessä voidaan puhua sekä ympäristötaiteesta että maataiteesta. Ympäristötaide on maataidetta laajempi käsite, joka kattaa erilaisia paikkasidonnaisia, prosessimaisia ja osallistavia taiteen muotoja. Maataide on yksi ympäristötaiteen alalaji, mutta se voi viitata myös työskentelytapaan. Maataide keskittyy usein maiseman muokkaamiseen luonnonmateriaaleja hyödyntäen. Sen alkuperäinen tarkoitus oli toimia vastalauseena gallerioiden ja museoiden näyttelytoiminnalle ja taloudellisen hyödyn tavoittelulle. (Esim. Johansson, 2005; Luostarinen, 2023; Rannisto, 2007.)

Tunnettu suomalainen esimerkki maataiteesta on Agnes Denesin suunnittelema Puuvuori (Tree Mountain – A Living Time Capsule) (1996). Teos on rakennettu entiselle monttumaiselle soranottoalueelle Ylöjärven Pinsiönkankaalle. Teos käsittää yhdeksän hehtaarin kokoisen alueen, jonka keskelle on rakennettu kukkula ja kukkulalle on istutettu 10600 männyntaimea (Pinus sylvestris). (Puuvuori & Pinsiönkankaan harju, (n.d.).)

Suoaiheisesta ympäristötaiteesta esimerkkinä voi mainita Mänttä-Vilppulan Gösta-museossa kaudella 2025–2026 esitellyn Kun puut vaeltavat -nimisen monikanavaisen videoteoksen. Teos on kuvattu suojellulla Siikanevan suolla, Ruovedellä, vuosina 2021–2025. Taiteilija käsittelee työssään ilmastonmuutoksen aiheuttamaa ilmiötä, jossa suoalueilla kasvavat puut pyrkivät ikään kuin vaeltamaan paremmille kasvualusoille. (Agnes Meyer Brandis, (n.d.).)

Paikkasidonnaisuus ja soiden kulttuuriperintö

Paikkasidonnainen taide viittaa taiteeseen, joka on suunniteltu tiettyä paikkaa varten ja sidoksissa juuri kyseiseen ympäristöön. Teoksen merkitys rakentuu suhteessa ympäristöönsä, ja mikäli se siirrettäisiin toiseen paikkaan, merkitys muuttuisi oleellisesti. Paikkasidonnaisen taiteen merkitykset muotoutuvatkin vuorovaikutuksessa maisemaan, paikan historiaan, kulttuuriin ja esimerkiksi paikallisiin sääolosuhteisiin. Paikkasidonnainen taide voi olla yhtä hyvin pysyvä teos kuin installaatio, tapahtuma, tai toimintakin. Vaikka maataide ja suuri osa ympäristötaiteestakin on paikkasidonnaista, ei kaikki paikkasidonnainen taide ole ympäristötaidetta tai maataidetta.

Suoalueet ovat merkityksellinen osa suomalaista luontoa ja maisemaa, ja niihin liittyy runsaasti erilaisia kulttuurisia merkityksiä. Soilla on työskennelty, marjastettu, urheiltu ja tarkkailtu uhanalaisia lajeja. Suot ovat säilöneet menneisyyden esineitä ja niihin punoutuu mitä moninaisimpia kulttuurisia kertomuksia rikostarinoista henkiolentojen kohtaamiseen. Turvetuotanto ja turvetuotantoalueiden ennallistaminen ovat historiallisesti katsottuna melko tuoreita merkityskerrostumia soiden kulttuurihistoriassa. (Laurén, 2006.) Suoympäristöihin liitetty monipuolinen kulttuurinen merkitysvaranto tarjoaa runsaasti teemoja, joita työstää myös ennallistavan ympäristötaiteen yhteydessä.

Yhteisöllisyyden mahdollisuuksia

Yhteisöllisyys näyttelee usein keskeistä roolia ympäristö- ja maataideprosesseissa, erityisesti rakennusvaiheessa, mutta toisinaan myös teoksen ylläpitämisessä. Lisätyövoimaa tarvitaan monesti esimerkiksi maastossa toteutettavien toimenpiteiden yhteydessä, kuten patoamisessa, kasvillisuuden istuttamisessa, maa-aineksen siirtämisessä tai teoksen ylläpidossa rakennusvaiheen jälkeen. Teoksen toteuttamiseen taiteilijan ohjauksessa voivat osallistua paitsi yksityiset ihmiset, myös erilaiset ryhmät – esimerkiksi yhdistykset ja

oppilaitokset. Parhaimmillaan toteutettava teos lujittaa sosiaalisia suhteita eri toimijoiden välillä ja vahvistaa siten kulttuurihyvinvointia.

Esimerkki kiinnostavasta yhteisöllisestä taideprojektista on vuosina 2025–2026 Joutsassa toteutettava Kukkiva kylä -hanke. Kyse on Taidelaitos Haihatuksen ja Joutsan kunnan yhteisestä monialaisesta puutarhaprojektista, jonka tavoitteena on ollut tuoda joutsalaiset yhteen kehittämään ja elävöittämään keskusta-aluetta. Hankkeessa kymmenen puutarhalaatikon hoidosta ovat vastanneet paikalliset yhteisöt ja ryhmät, mikä on tuonut alueelle elämää ympäri vuoden. (Kukkiva kylä, (n.d.).)

Yhdessä kohti kestävyyttä

Yhteisölliset taideprojektit tuovat parhaimmillaan yhteen toimijoita, jotka eivät muuten kohtaisi. Kohtaamisista voi kehkeytyä uusia ideoita, joissa saattaa olla potentiaalia myös paikkakuntaa elävöittävän kulttuurimatkailun näkökulmasta. Ekologisesti ennallistavan ympäristötaiteen kohdalla voi perustellusti puhua paitsi ekologisen, myös sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen kestävyyden vahvistamisesta. Parhaimmillaan ekologisesti ennallistavaan ympäristötaiteeseen keskittyvä hanke voi tukea paikallista luovien alojen ekosysteemiä, lisätä ekososiaalista sivistystä ja tuoda toivoa ilmastoahdistuksen keskelle. Mielekkään ennallistamisprosessin läpiviemiseksi tarvitaan sekä monialaista keskustelua taiteilijoiden, maanomistajien ja ympäristöalan asiantuntijoiden välillä että aitoa halua kuunnella, oppia ja pyrkiä sovittamaan yhteen erilaisia, joskus omaa käsitystä haastaviakin näkökulmia.

Lähteet

Agnes Meyer Brandis. (n.d.). Haettu 12.6.2026 osoitteesta https://serlachius.fi/nayttely/agnes-meyer-brandis/

Aalto, M. & Aalto, A. (2018). Opas soiden ennallistamiseen käsityönä. Vuokon luonnonsuojelusäätiö. https://www.sll.fi/wp-content/uploads/2024/10/opas-soiden-ennallistamiseen-kasityona.pdf

Johansson, H. (2005). Maataidetta jäljittämässä: Luonnon ja läsnäolon kirjoitusta suomalaisessa nykytaiteessa 1970–1995. Like. Kukkiva kylä (n.d.). Haettu 12.6.2026 osoitteesta https://haihatus.fi/kukkiva-kyla/

Laurén, K. (2006). Suo – sisulla ja sydämellä: Suomalaisten suokokemukset ja -kertomukset kulttuurisen luontosuhteen ilmentäjinä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Luostarinen, N. (2023). Paikkaleikkejä ja leikin paikkoja: Leikillisillä taideinterventioilla kohti paikkaempatiaa. Lapin yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-392-1

Puuvuori & Pinsiönkankaan harju. (n.d.). Haettu 12.6.2026 osoitteesta https://www.pinsioseura.fi/paikat-ja-palvelut/nahtavyydet-ja-retkeilykohteet/puuvuori-pinsionkankaan-harju/

Rannisto, T. (2007). Luonnon estetiikka. Multikustannus.

Östman, S. (2015). Ekologisesti ennallistava ympäristötaide. [Pro gradu, Helsingin yliopisto]. Helda. https://helda.helsinki.fi/items/8844ca5b-b87a-4890-9a44-27e1c9ee6b15

Kirjoittajat

Sari Kuuva, FT, dosentti, Asiantuntija Ennallistamista ympäristötaiteen keinoin -hankkeessa, Humak, ORCID, https://orcid.org/0000-0001-9494-5838

Anna Leino, AMK, Projektipäällikkö Ennallistamista ympäristötaiteen keinoin -hankkeessa, Humak