Kumppaneilta kotoutumista oppimassa

Mitä kotoutuminen on ja mitä sen tulisi olla? Pohdin tätä kysymystä osallistuessani Kumppanina kotoutumisessa -hankkeen seminaariin tammikuussa 2026. Tilaisuuden asiantuntijat tarjosivat kiinnostavia näkökulmia aiheeseen. Kotoutuminen on rajojen ylittämistä ja uudenlaisen yhteiskunnan omaksumista. Parhaimmillaan se on vastavuoroista oppimista ja vuorovaikutusta yhteiskunnan ja kotoutujan välillä.

Tilaisuuden avasi maahanmuuttopäällikkö Minna Tuovinen, joka pohti kotoutumista ja sen merkitystä. Hän kysyi: ”Supistuuko kotoutuminen kielen oppimiseksi ja työllistymiseksi? Miten käy niiden, jotka ovat heikoimmassa asemassa? Ollaanko menossa integraatioajatuksesta kohti assimilaatiota, jossa kotoutujan pitää sopeutua yhteiskuntaan ja yhteiskunnan vastaanottavuutta ja monimuotoistumista ei huomioida ollenkaan?” Palveluiden, lainsäädännön, viranomaisten ja jopa päättäjien näkökulmasta näin voi käydä. Tärkeää olisi havaita, että kotoutuminen tapahtuu arjessa, kohtaamisissa ja osallisuutta tukevissa kokemuksissa. Lisäksi kotoutujien tukemiseksi pitäisi erilaisten toimijoiden tehdä yhteistyötä, josta seminaari oli yksi esimerkki.

Fyysisten ja henkisten rajojen ylittämistä

Oikeustieteen tohtori Berfin Nur Osso jatkoi puheenvuorossaan Tuovisen ajatusta. Hänen pohdintansa liittyi ”näkymättömään sisäänpääsyn muuriin” (”the invisible wall of access”). Hän pohti, missä vaiheessa kotoutuminen todella alkaa ja mitä se on. Tutkimuksessaan hän on jaotellut pääsyn muurit kolmeen eri tasoon.

Ensimmäinen taso on fyysiset rajat (physical borders), joista on päästävä sisään. Tämän rajan ylityksessä, kotoutumista ja maahantuloa pitää valmistella ennen maahan saapumista esimerkiksi maahan saapumisen lupia hakemalla. Toinen raja on ulkoiset lailliset rajat (external legal borders), johon liittyy mm. lainsäädäntö ja viranomaisasiat. Näitä rajoja maahan muuttaneen tulisi pyrkiä ylittämään saavuttuaan maahan.

Kolmas ylitettävä raja on sisäiset rajat (internal legal borders), jotka sisältävät maan asenteellisia ja virallisia diskursseja. Nämä usein supistavat maahantulijan toiveita ja unelmia sen sijaan, että ne tukisivat heidän saapumistaan osaksi yhteiskuntaa. Parhaimmillaan nämä toisivat heidän osaamisensa, kokemuksensa ja tavoitteensa yhteiseksi eduksi. Ovatko maahantulijat tervetulleita vai hyljeksitäänkö heitä? Ovatko he uhka vai mahdollisuus? Ovatko he toisia vai voisivatko he olla osa meitä?

Nur Osson tutkimuksen perusteella pitäisi päästä tästä hyvä/paha-maahanmuuttanut keskustelusta eteenpäin, jotta voimme hyödyntää sitä potentiaalia, jota maahantulijat parhaimmillaan voivat tarjota. Hyötyjä hän luetteli muutamia. Hyvän vastaanoton mainetta tulisi korostaa, jotta Euroopassa saadaan sen rajojen ulkopuolelta kipeästi tarvittuja työntekijöitä, opiskelijoita ja yrittäjiä. Taloudellista monimuotoisuutta saadaan monimuotoisella yhteiskunnalla. Kulttuurista monimuotoisuutta puolestaan yhdenvertaista yhteiskuntaa kehittämällä. Yhdenvertaisuutta voidaan kehittää siten, että maahanmuuttaneet otetaan mukaan päätöksentekoon paikallisesti, alueellisesti ja kansallisesti. Näin varmistetaan, että kaikkia yhteiskunnassa kuunnellaan ja myös maahanmuuttaneiden näkökulma osataan ottaa huomioon.

Suomi ei ole purkillinen keittoa

Tilaisuuden päättävän puheenvuoron piti maahanmuuttotutkija Pasi Saukkonen. Hän jatkoi seminaarissa esitettyjä ajatuksia kotoutumisesta. Kotoutuminen on oman paikkansa löytämistä ja se on aina vastavuoroista. Yhteiskunnassa tulisi pyrkiä yhdenvertaisuuteen ja yhteenkuuluvuuteen, joka on jatkuvassa muutoksessa. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi, joka vaatii sitoutumista ja oikeanlaista asennetta. Saukkonen peräänkuulutti käytäntöjä, jotka tukevat näitä ajatuksia.

Saukkosen mukaan monet näkevät, että Suomi on vielä sama kuin 80-luvulla, vaikka meistä on tullut monella tapaa osa globaalia maailmaa. On enää vaikea sanoa, kuinka paljon vieraskielisiä tai ulkomaalaistaustaisia Suomessa on, sillä ihmisiä tulee ja menee tai jotkut ovat maassa, mutta monipaikkaisesti tai väliaikaisesti.

Toisaalta Suomi on jakautunut. Kulttuurista moninaisuutta näkee tietyissä keskittymissä. Osissa Suomea kansa ei ole niin kirjavaa. Toisaalta ”koko maailma on täällä”. Täällä on ihmisiä miltei kaikista maailman maista, kieliä on satoja ja uskontojen kirjo on laaja. Moninaisuus on moninaista: Suomessa on 2. ja 3. polven maahanmuuttajia. Nimen tai ihonvärin perusteella ei voi päätellä, onko henkilö suomalainen.

Tilanne on poikkeuksellinen, yksiselitteisen tilastotiedon puutteesta huolimatta. Suomessa ei ole koskaan ollut näin paljon maahanmuuttaneita. Suomen väestön ikärakenne ei koskaan ennen ole ollut tämänkaltainen, että tarvitsemme maahanmuuttoa. Näistä tosiasioista huolimatta Saukkosta harmittaa julkinen keskustelu, jossa ei keskustella poikkeuksellisen tilanteen kehittämisestä, haasteista, eduista ja ratkaisuista. Hänen mukaansa monet ovat jääneet vuoteen 1985, kun Suomi oli kuin purkki keittoa, maustettuna suomenruotsalaisella suolalla ja saamelaisella pippurilla: suljettu, rajattu ja vain yhdestä ainesosasta tehty.

Kotiäitiluotsi tukee kotoutumista

Kotiäitiluotsi-hankkeessa rakennetaan vertaismallia, joka tukee yllä kuvattua kotoutumista. Hankkeeseen palkatut maahanmuuttaneet naiset vetävät ryhmiä ympäri Turkua. Ryhmissä naisten ääni tulee kuuluviin, he saavat sisältöä arkeensa ja pääsevät osallisiksi tätä yhteiskuntaa pieni pala kerrallaan. He eivät ole ulkopuolisia, vaan yhdessä rakentavat omaa polkuaan Suomessa. Hankkeen puolesta voimme viestiä siitä, mitä opimme ja koittaa kehittää pysyviä keinoja tukea maahan muuttaneiden äitien kotoutumista. Hankkeessa voidaan tehdä näkyväksi, että täällä on tällainen osaava porukka, jota tukemalla saadaan voimavaroja suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kumppanina kotoutumisessa -koordinaatiohanke järjesti seminaarin 28.1.2026, jossa tuotiin osaamisen, työllisyyden ja osallisuuden teemoja esiin kotoutumisen näkökulmasta. Humakin Kotiäitiluotsi-hanke kuuluu koordinaatiohankkeen alle osaksi Maahanmuuttaneiden toimiva arki -kokonaisuutta ja erityisesti sisältöaluetta, joka tukee kotona lapsia hoitavien maahanmuuttaneiden osallisuutta.

Lisätiedot seminaarista: https://elinvoimakeskus.fi/fi/kumppanina-kotoutumisessa

Kirjoittaja:

Jenny Honka