Tekoäly järjestöjen arjessa, osa 10: Tekoäly ajattelun sparraajana järjestötyössä – kokemuksia kehittämiskumppanuudesta

Mikä saa järjestön ottamaan tekoälyn osaksi arjen työtä ja mikä sitä estää? Mikä rooli tekoälyllä voi olla uuden toiminnan suunnittelussa – ja missä sen rajat tulevat vastaan? Kehitysvammatuki 57 ry:n SaavutaÄly-kehittämiskumppanuudessa syntyi käytännön kokemusta siitä, miten tekoäly toimii parhaiten ajattelun ja kirjoittamisen sparraajana järjestötyössä.

Tässä artikkelissa tarkastellaan näitä kokemuksia ja pohditaan niiden pohjalta laajemmin tekoälyn mahdollisuuksia ja rajoituksia järjestötyössä. Samalla artikkeli syventää käsitteellisellä tasolla SaavutaÄly-hankkeen kehittämiskumppanuuksien kokemuksia yhteenvetävän Tekoälypyrähdyksiä-blogikokoelman keskeisiä havaintoja.

Asenteet ja ajatusmallit voivat estää oppimista

Tekoälystä puhutaan paljon, mutta järjestökentällä aihe saattaa edelleen vieroksuttaa. Kun monen järjestön ydintoimintaa ovat kohtaamiset ja vuorovaikutus, voi ajatus tekoälyn hyödyntämisestä aiheuttaa vahvoja vastareaktioita. Tekoälyn käyttöönoton onnistumisessa myös käyttäjän asenteet ja luottamus saattavat näytellä merkittävää roolia (esim. Kelly ym., 2023, s. 6–7, 10–12).

Kehitysvammatuki 57 ry toimii kehitysvammaisten ihmisten, heidän perheidensä ja läheistensä oikeuksien valvojana ja tukena sekä edistää kehitysvammaisten ihmisten mahdollisuuksia toimia yhteiskunnan yhdenvertaisina ja täysivaltaisina jäseninä (Kehitysvammatuki 57 ry, n.d.). Järjestö haki SaavutaÄly-hankkeen kehittämiskumppaniksi ajatuksella haastaa omia ajatustapojaan ja pohtia avoimesti, mitkä työtehtävistä olisivat sellaisia, joissa tekoäly kannattaa ottaa avuksi.

Kehittämiskumppanuuteen valituksi tulemisen jälkeen pidetyssä SaavutaÄly-hankkeen ja järjestön välisessä aloitustyöpajassa nousi esiin muutama kehittämisprojekti, joissa Kehitysvammatuki 57 ry:ssä erityisesti haluttiin oppia käyttämään tekoälyä. Lisäksi tavoitteena oli kokeilla tekoälyä mahdollisimman monessa omassa työtehtävässä ja jakaa niistä kokemuksia muille. Nämä kokemukset toimisivat pohjana organisaation hankkeen aikana työstettäville tekoälylinjauksille ja -periaatteille.

Suomalaistutkijat ovatkin korostaneet, että vastuullinen tekoälyn hallintamalli rakentuu juuri organisaation arjen käytäntöjen ja eettisten periaatteiden jatkuvasta vuoropuhelusta eikä pelkistä ylhäältä annetuista säännöistä (Mäntymäki ym., 2022, s. 9–11). Kehittämiskumppanuuteen panostettiin myös välineiden osalta. Järjestö hankki pilotin ajaksi henkilöstönsä käyttöön lisämaksulliset Microsoft 365 Copilot -lisenssit, joka mahdollisti Copilotin tyypillisen chattikäytön lisäksi tekoälyn edistyneemmän hyödyntämisen Office 365 sovellusten yhteydessä.

Kehitysvammatuki 57 ry:stä kehittämiskumppanuuteen osallistui seitsemän työntekijää, joista kaikilla on hyvin erilaiset työtehtävät ja suhtautuminen tekoälyyn. Osa suhtautui aiheeseen innokkaasti ja uteliaasti, osa skeptisesti ja varautuneesti. Tutkimusten mukaan suhtautumista selittävät paitsi teknologinen valmius, myös psykologiset tekijät ja koettu kontrollin tunne (De Freitas ym., 2023, s. 1846, 1848–1849; Papaioannou, 2026). Joidenkin työ on enemmän ruohonjuuritason kohtaamistyötä, joidenkin taas enemmän hallinnossa.

Oli mielenkiintoista havaita, että roolista tai suhtautumisesta huolimatta kaikki työntekijät löysivät uusia tapoja hyödyntää tekoälyä työssään ja mustavalkoinen suhtautuminen aiheeseen sai uusia sävyjä. Joillekin tekoäly on jäänyt keskeisemmäksi työkaluksi arkeen kuin toisille.

SaavutaÄly-hankkeessa avartavinta on ollut se, että tekoäly on tuotu pois teoriasta ja lähemmäs arjen työtä. Kehittämiskumppanuudessa korostui erityisesti näkökulma, jossa tekoäly toimii työparina – ei valmiiden vastausten tuottajana. Amelia King (2025) kuvaa tällaista ihmisen ja koneen vastavuoroisen ajattelun lähestymistapaa: tekoälyn tulisi vahvistaa ihmisen ajattelua, ei korvata sitä. Ulkoisilla ajattelunjatkeilla voidaan vähentää työtehtäviin liittyvää kognitiivista kuormaa.

Niitä käytettäessä olisi kuitenkin hyvä pohtia tarkkaan, mitä kannattaa pureksia itse ja mitä ulkoistaa teknologialle. Liiallinen tukeutuminen ulkoisiin älyaparaatteihin voi heikentää asioiden muistiin painamista ja jopa sitoutumista työtehtävään (Risko & Gilbert, 2016, 682–683). Työnjaon ja tekoälylle delegoinnin optimointi edellyttääkin työntekijältä riittävää ymmärrystä sekä järjestelmän että omista vahvuuksista ja rajoitteista (Pinski ym., 2023, s. 2, 12–13).

Salliva suhtautuminen kokeilemiseen edistää oppimista

Yksi kehittämiskumppanuuden vahvuuksista oli se, että prosessi kesti riittävän pitkään. Kehittämiskumppanuus toteutettiin alkukartoitustapaamisen jälkeen viitenä kuukauden mittaisena sprinttinä. Kullekin sprintille asetettiin sen alussa omat tavoitteet. Sprinttien päätyttyä tarkasteltiin yhdessä, mitä oli saatu aikaiseksi ja suunniteltiin, mitä tehtäisiin seuraavan pyrähdyksen aikana. Säännöllisten tapaamisten välissä oli riittävästi aikaa kokeilla, soveltaa ja palata uudelleen opitun äärelle. Juuri tämä rytmi mahdollisti oppimisen. Tekoälyn käyttö ei avaudu kerralla, vaan vähitellen tekemisen ja tekoälylukutaidon karttumisen kautta (ks. esim. Annapureddy ym., 2025, s. 5, 7, 8, 11).

Kehitysvammatuki 57 ry:ssä havaittiin, että kun samaa tekoälytyökalua käyttää toistuvasti, sen kanssa alkaa ikään kuin päästä samalle aaltopituudelle. Näin oppii vähitellen ymmärtämään paremmin, miten sitä kannattaa ohjata ja mitä siltä voi odottaa. Pelkkä yksittäinen tekoälykoulutus ei usein riitä, vaan tarvitaan aikaa oppimiselle ja mahdollisuus kokeilla käytännössä ilman ”Mitä, jos mä mokaan?” -pelkoa.

Tälle saatiin vahvistusta myös SaavutaÄly-hankkeen kehittämiskumppanuuden aikana. Kaikkea ei voi suunnitella etukäteen, vaan oppiminen rakentuu pikemminkin käytännön kokeiluista ja niitä seuraavista oivalluksista. Myös Työterveyslaitoksen tutkimuspäällikkö Virpi Kalakoski on korostanut tekoälyn käyttöönotossa oppimista tukevaa kokeilukulttuuria sekä sitä, että muutoksen ja oppimisen edellytykset on rakennettava työpaikalla tietoisesti (Kalakoski, 2026).

Tekoälyltä puuttuu ihmisen kokemusmaailma

Kehittämiskumppanuuden aikana Kehitysvammatuki 57 ry:n kehittämisjohtaja Mari Mononen harjoitteli tekoälyn hyödyntämistä muun muassa yhdessä perustehtävässään: hankehakemusten valmistelussa.

Julkisia avustuksia hakevilla järjestöillä on vuosittainen työ osoittaa rahoittajille tarve, tavoitteet ja vaikuttavuus. Jo ennen hakemusta on perehdyttävä hakujen painopistealueisiin, hakijoihin kohdistuviin kriteereihin ja esimerkiksi mahdollisiin omarahoitusta koskeviin vaatimuksiin. Esimerkiksi STEA-avustusten hakemuksessa kuvataan toiminnan tarve, tavoitteet, kohderyhmä, toiminta ja tuotokset, tulokset sekä mittarit, joilla tuloksia todennetaan, samoin kuin toiminnan talousarvio (STEA, 2026). Tekoäly nopeuttaa prosessia jo siinä vaiheessa, kun vasta pohditaan, onko tämä avustus ylipäätään järjestömme haettavissa. Parhaimmillaan se ehkäisee tekemästä turhaa työtä.

Hankkeen varsinainen sisältö on kuitenkin aina työntekijän asiantuntijuuden varassa. Arjen havainnoista noussut tarve hankkeelle, kohderyhmän syvä tuntemus ja käytännössä testatut toimintatavat ovat hiljaista tietoa, jotka ovat vain järjestöllä itsellään. Tekoäly ei ole käynyt niitä keskusteluja, joiden pohjalta järjestötyö syntyy. Tämä on tärkeä näkökulma erityisesti Kehitysvammatuki 57 ry:n kaltaisissa järjestöissä, joissa käsitellään sensitiivistä ei-julkista kohderyhmään liittyvää tietoa. Kun tällaista sisältöä ei ole myöskään tietosuojaan liittyvistä syistä syötetty kaikkine nyansseineen tekoälylle, ei se omaa siitä järjestötyön edellyttämää riittävän syvällistä ja hienosyistä ymmärrystä.

Varsinaista hakemusta kirjoittaessaan Mononen oivalsi heti, että tässä on esimerkki työvaiheesta, josta järjestön asiantuntija voi suoriutua ilman tekoälyä, mutta tekoäly ei suoriudu ilman asiantuntijaa. Tekoäly ei korvaa järjestön osaamista ja näkemystä, mutta voi auttaa tekemään siitä näkyvämpää ja paremmin jäsenneltyä.

Tekoälyn hyöty syntyykin parhaimmillaan ihmisen ja tekoälyn vuorottelevasta ajattelusta. Tekoälyltä voidaan pyytää esimerkiksi vaihtoehtoisia näkökulmia, perusteluja ja vasta-argumentteja, joita ihminen arvioi oman asiantuntemuksensa ja kontekstin tuntemuksensa pohjalta. Tutkimukset ovatkin osoittaneet, että tekoälyavusteinen ideointi ja ajatustenvaihto voi parhaimmillaan rikastuttaa ratkaisuja enemmän kuin pelkkä ihmistyö (Bouschery ym., 2024, s. 1–2, 24–26). Tällöin tekoäly ei korvaa ihmisen ajattelua, vaan toimii sen sparraajana (Yli-Kaitala, 2026).

Mononen huomasi hankehakemuksia laatiessaan, että usein tekoäly tuottaa tekstiä, joka kuulostaa sujuvalta, mutta jää sisällöllisesti yleiselle tasolle. Siksi sen tuottamaa tekstiä on tarkasteltava kriittisesti. Vastaako tämä oikeasti meidän kohderyhmämme tilannetta? Onko tämä linjassa strategiamme kanssa? Mitä tästä puuttuu tai mitä pitäisi tarkentaa?

Tässä mielessä tekoäly ei vähennä ajattelua, vaan lisää sitä. Lopputulos voi olla parempi kuin aiemmin, mutta vain jos ei luovuta ajattelua tekoälylle. Työntekijän oma aktiivinen ja kriittinen ote ehkäisee kognitiivista laiskuutta ja varmistaa, että tekoälyn herätteet todella haastavat ja syventävät ajattelua passiivisen hyväksymisen sijaan (Drosos ym., 2025, s. 10–12; Kosmyna ym., 2025, s. 2, 8–10). Oman ajattelun mukana pitäminen tekoälyn kanssa työskennellessä on ylipäätään tärkeää (ks. esim. Martela, 2026).

Tekoälyn hyödyntämisestä järjestökentällä nyt ja tulevaisuudessa

SaavutaÄly-hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana Mari Mononen on päässyt yhtä aikaa tarkastelemaan hankkeen laajempaa merkitystä järjestökentällä, ja kehittämiskumppanuuden ansiosta sukeltamaan syvemmälle siihen, mitä se yksittäisen järjestön kohdalla on tarkoittanut. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen siirtymä puheista tekoihin: tekoälyä ei pelkästään tarkasteltu ilmiönä, vaan sitä on koko hankkeen ajan kokeiltu konkreettisesti lukuisien järjestötyöntekijöiden työssä, lukuisissa järjestöissä eri puolilla Uuttamaata.

On ollut tärkeää nähdä, että monenlaiset järjestöt ovat lähteneet tähän kehitykseen mukaan aktiivisesti. Järjestökentällä on paljon erilaisia tehtäviä, joissa tekoäly voi aidosti helpottaa työtä. Siksi on olennaista, että järjestöt eivät jää kehityksen sivuun, vaan ovat mukana muovaamassa sitä.

Tekoäly ei korvaa järjestötyössä tarvittavaa asiantuntemusta ja varsinkaan inhimillisiä kohtaamisia se ei koskaan tule korvaamaan. Sen sijaan se voi toimia välineenä, joka auttaa jäsentämään ajattelua, nopeuttamaan työskentelyä ja tuomaan uusia näkökulmia. Järjestötyössä, jossa resurssit ovat usein rajalliset ja tehtäväkenttä laaja, tällä on merkitystä.

Tekoäly voi myös parantaa saavutettavuutta ja toimijuutta tukemalla ja edistämällä kehitysvammaisten ihmisten viestintää, sisältöjen ymmärtämistä, oppimista, osallisuutta ja itsenäistä toimintaa (Bulut & Haçat, 2026; Costanzo ym., 2026; Special Olympics Global Center for Inclusion in Education, 2024). Asiaan perehtyneen ihmisen tulisi kuitenkin tarkistaa ja varmistaa tekoälyn erityisryhmille tuottaman sisällön ja sen mahdollistaman toiminnan laatu. Esimerkiksi tekoälyn tuottamaa tekstiä ei tule julkaista selkokielenä ilman selkokielen asiantuntijan arviointia ja tästä seuraavia mahdollisia muokkauksia (Leskelä ym., 2024). Tämän lisäksi vammaiset ihmiset tulisi ottaa mukaan tekoälyjärjestelmien kehittämiseen (Pohjoismainen yhteistyö, 2025).

Samaan aikaan on tärkeää tunnistaa myös tekoälyn kehitykseen liittyviä kysymyksiä ja huolia. Synnyttääkö tekoäly uusia osaamiskuiluja? Digitaaliseen teknologiaan liittyvä eriarvoisuus ei ole uusi ilmiö. Suomessa digiosallisuuden on todettu rakentuvan teknologiaan pääsyn lisäksi taidoista, saavutettavuudesta, käytettävyydestä ja mahdollisuudesta saada digitaalisuudesta hyötyjä (Kuusisto ym., 2022, s. 11, 21–23).

Myös tekoälyn käytössä näkyy jo selviä eroja: Tilastokeskuksen (2026) mukaan käyttö vaihtelee Suomessa muun muassa iän, sosioekonomisen aseman ja asuinalueen mukaan. Kansainvälisessä tutkimuksessa varoitetaankin uudesta tekoälykuilusta, jossa erot taidoissa, ymmärryksessä ja resursseissa voivat asettaa eri ryhmät entistä eriarvoisempaan asemaan (esim. Wang ym., 2024, s. 2–3, 12–14).

Nousevatko vaatimukset työssä niin, että vapautuva aika ei ohjaudukaan kohtaamistyöhön? SaavutaÄly-hankkeen alkukartoitusvaiheen verkostotapaamisissa juuri ihmisten kohtaamiseen liittyvää työtä pidettiin järjestöjen ydintehtävänä, jota tekoälyn ei toivottu korvaavan (Tuominen & Dookie, 2025, s. 44).

Entä miltä tekoälyn tuottama sisältö näyttää rahoittajien näkökulmasta ja tunnistetaanko sen rooli tekstissä? Alkavatko eri järjestöjen rahoitushakemukset muistuttaa liiaksi toisiaan? ChatGPT:n taustalla olevan yrityksen OpenAI:n toimitusjohtaja Sam Altman on nostanut esiin samansuuntaisen huolen tekoälyn laajemmista kulttuurisista vaikutuksista. Hän on kuvannut, kuinka miljoonien ihmisten käyttäessä samoja kielimalleja niiden ilmaisutapa, rytmi ja sanavalinnat voivat siirtyä huomaamatta ihmisten jokapäiväiseen kielenkäyttöön vaikuttaen näin yhdenmukaistavalla tavalla laajan joukon käyttäytymiseen. (Altman, 2025, alkaen kohdasta 48:10.)

Nämä edellä esitetyt kysymykset eivät ole syitä olla hyödyntämättä tekoälyä, mutta ne ovat kuitenkin kysymyksiä, joihin järjestöjen on syytä palata aika ajoin jatkossa.

Kirjoittajat:

Lähteet:

Altman, S. (10.9.2025). Sam Altman on God, Elon Musk and the Mysterious Death of His Former Employee. The Tucker Carlson Show . Youtube. https://www.youtube.com/watch?v=5KmpT-BoVf4

Annapureddy, R., Fornaroli, A. & Gatica-Perez, D. (2025). Generative AI literacy: twelve defining competencies. Digital Government: Research and Practice 6 (1), 1–21.

Bouschery, S. G., Blazevic, V. & Piller, F. T. (2024). Artificial intelligence-augmented brainstorming: How humans and AI beat humans alone. SSRN scholarly paper 4724068.

Bulut, A., & Haçat, S. O. (2026). AI-supported learning platforms for students with developmental disabilities: A SWOT analysis approach. Journal of Intellectual Disability Research, 70(8), 788–800. https://doi.org/10.1111/jir.70108

Costanzo, F., Fucà, E., Caciolo, C., Ruà, D., Smolley, S., Weissberg, D., & Vicari, S. (2023). Talkitt: Toward a new instrument based on artificial intelligence for augmentative and alternative communication in children with Down syndrome. Frontiers in Psychology, 14, 1176683. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2023.1176683

De Freitas, J., Agarwal, S., Schmitt, B. & Haslam, N. (2023). Psychological Factors Underlying Attitudes Toward AI Tools. Nature Human Behaviour 7 (11), 1845–1854.

Dookie, G. (toim.). (2026). Tekoälypyrähdyksiä: järjestöjen kokemuksia SaavutaÄly-hankkeen kehittämiskumppanuuksista. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Julkaisuja.

Drosos, I., Sarkar, A., Xu, X. & Toronto, N. (2025). ’It makes you think’: Provocations help restore critical thinking to AI-assisted knowledge work. arXiv. https://doi.org/10.48550/arXiv.2501.17247

Kalakoski, V. (19.3.2026). Varmista, että tekoälyn käyttöönotto onnistuu – ovatko nämä asiat kunnossa? Työterveyslaitos.

Kehitysvammatuki 57 ry. (n.d.).
https://www.kvtuki57.fi/

Kelly, S., Kaye, S. & Oviedo-Trespalacios, O. (2023). What factors contribute to the acceptance of artificial intelligence? A systematic review. Telematics and Informatics 77, 101925.

King, A. (23.1.2026). Running on the spot: Small tweaks for metacognitive thinking with AI [esitelmä]. BETT 2026 -konferenssi, Lontoo.

Kosmyna, N., Gravina, R., Adcock, M., Picard, R. & Biderman, A. (2025). Your brain on ChatGPT: Accumulation of cognitive debt when using an AI assistant for essay writing tasks. arXiv. https://doi.org/10.48550/arXiv.2506.08872

Kuusisto, O., Merisalo, M., Kääriäinen, J., Hänninen, R., Karhinen, J., Korpela, V., Pajula, L., Pihlajamaa, O., Taipale, S. & Wilska, T-A. (2022). Digiosallisuus Suomessa: Digiosallisuus Suomessa -hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:10. Valtioneuvoston kanslia.

Leskelä, L., von Rutenberg, J. & Älli, S. (9.12.2024). Tekoälyä ei voi käyttää selkotekstin mukauttamisessa ilman selkokielen asiantuntijaa. Selkokeskus

Mäntymäki, M., Minkkinen, M., Birkstedt, T. & Viljanen, M. (2022). Putting AI ethics into practice: the hourglass model of organizational AI governance. arXiv. https://doi.org/10.48550/arXiv.2206.00335

Martela, F. (8.1.2026). Kansakunnan tyhmistyminen on eksistentiaalinen uhka demokratialle. Helsingin Sanomat.

Papaioannou, C. (2026). Dimensions of the AI divide: Digital inequality and psychological consequences. AI & Innovation, 1(2), e70002. https://doi.org/10.1002/aiv2.70002

Pinski, M., Adam, M. & Benlian, A. (2023). AI knowledge: Improving AI delegation through human enablement. Proceedings of the 2023 CHI Conference on Human Factors in Computing Systems, 1–17.

Risko, E. F. & Gilbert, S. J. (2016). Cognitive Offloading. Trends in Cognitive Sciences 20 (9), 676–688.

Special Olympics Global Center for Inclusion in Education. (22.7.2024). No One Left Behind: Landmark Special Olympics Study Reveals Concern About Disability Representation in Development of AI Technologies.

STEA. (2026). Avustusopas 2027.

Tilastokeskus. 2026. Väestön internetin käyttö: Tekoälyn käyttö.
https://pxhopea2.stat.fi/sahkoiset_julkaisut/digitalisaatio/html/sutivi0003.htm

Tuominen, S. & Dookie, G. (toim.) (2025). Järjestöjen tekoälytarpeita ja -visioita: SaavutaÄly-hankkeen verkostotapaamisten tuloksia. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Julkaisuja: 190.

Wang, C., Boerman, S. C., Kroon, A. C., Möller, J. & De Vreese, C. H. (2024). The artificial intelligence divide: Who is the most vulnerable? New Media & Society.

Yli-Kaitala, K. (29.1.2026). Mitä tekoälyn virheet paljastavat asiantuntijuudesta? Työterveyslaitos.
https://www.ttl.fi/ajankohtaista/blogi/mita-tekoalyn-virheet-paljastavat-asiantuntijuudesta

Lue lisää hankkeesta