Vastuullinen tekoälyn käyttö on järjestöille sekä sisäinen että yhteiskunnallinen kysymys

Kansalaisyhteiskunta on tottunut nostamaan esiin ääniä, jotka muuten jäisivät kuulumattomiin. Nyt samaa tarvitaan tekoälykeskustelussa. Ketkä hyötyvät uusista välineistä? Ketkä jäävät keskustelun ulkopuolelle? Millaiset huolet ja toiveet jäävät huomiotta? Nämä ovat kysymyksiä, joihin järjestöillä on sekä osaaminen että velvollisuus kysyä.

Oletko kysynyt tekoälyltä neuvoja miettimättä, minne antamasi tiedot päätyvät? Et ole ainoa. Me kaikki teemme tällaisia päätöksiä nopeasti, usein huomaamattamme. Käyttäjä valitsee, mitä tietoja tekoälylle antaa, mihin tuloksiin luottaa ja mitä uskaltaa kyseenalaistaa. Järjestöissä tällaisia päätöksiä tehdään arjen tilanteissa: vapaaehtoinen voi luonnostella viestin ja työntekijä tiivistää raportin tekoälyn avulla, minkä ohessa tehdään joka kerta valintaa myös siitä, mikä osa työstä pysyy ihmisen käsissä.

Kriittinen lukutaito ja perustason ymmärrys tekoälyn toiminnasta ovat muodostuneet uusiksi kansalaistaidoiksi. Järjestöissä on silti vielä paljon tehtävää. Vain reilulla viidellä prosentilla järjestöistä tekoäly on aktiivisessa käytössä, ja lähes yhtä moni ei hyödynnä sitä lainkaan (Vuohelainen & Eloholma, 2025, s. 32). Järjestöt voivat tukea omia työntekijöitään, vapaaehtoisiaan ja kohderyhmiään tarjoamalla tilaa oppia ja harjoitella ilman painetta hallita kaikkea kerralla. SaavutaÄly-hanke on kehittänyt tähän tarkoitukseen materiaaleja ja koulutussisältöjä järjestöjen käyttöön, ja hankkeessa on kehittämiskumppanuusjärjestöjen kanssa pohdittu myös vastuullisuuteen ja eettisyyteen liittyviä kysymyksiä.

Yhteiset pelisäännöt syntyvät puhumalla

Tekoäly on löytänyt tiensä moniin järjestöihin vähitellen. Ensin joku kokeilee, sitten muut seuraavat, ja pian sovellukset ovatkin jo osa arkea ilman yhteistä sopimusta. Tarvittaisiin kuitenkin organisaation yhteinen näkemys siitä, mitä tekoälyjä käytetään ja mihin tarkoituksiin. Yhtä tärkeää on luoda ilmapiiri, jossa sekä innostukselle että epäilyksille annetaan tilaa.

TIEKEn eettisen digitalisaation opas järjestöille korostaa, että teknologiavalinnat ovat aina arvolatautuneita valintoja (Vuohelainen & Eloholma, 2025, ss. 6–7). Opas tarjoaa myös konkreettisia ensiaskeleita: tietoinventaarion tekeminen, pelisääntöjen kirjaaminen ja läpinäkyvä viestintä tekoälyn käytöstä ovat käytännön toimia, joihin jokainen järjestö voi ryhtyä organisaation koosta riippumatta.

Vastuullisuus ja organisaation sisäiset keskustelut ovat erityisen tärkeitä sosiaali- ja terveysalan järjestöissä, joissa kohdataan ihmisiä monenlaisten haasteiden äärellä. Haavoittuvassa asemassa olevan ihmisen tuki ei voi riippua algoritmin vinoumasta. Koodin ei voi antaa korvata kohtaamista.

Samalla tavalla yhteistä keskustelua vastuullisesta tekoälyn kehityksestä tarvitaan koko yhteiskunnassa, ja järjestöjen tehtävänä voisi olla tuoda esiin omien kohderyhmiensä huolia ja toiveita tekoälyn suhteen.

Kuka puhuu, kun algoritmi tekee päätöksiä?

Tekoäly ei ole neutraali. Se oppii datasta, joka heijastaa yhteiskunnan rakenteita ja vinoumia. Jos teknologiaa ei tarkastella ja käytetä tietoisesti, se voi vahvistaa juuri niitä ongelmia, joita järjestöt pyrkivät ratkaisemaan.

Tämä näkyy esimerkiksi rekrytoinnissa, avustusten arvioinnissa tai palveluiden kohdentamisessa. Kun tekoäly oppii aiemmista päätöksistä, se toistaa niitä helposti, vaikka järjestön arvot puhuisivat toisenlaisen toiminnan puolesta. Konkreettinen esimerkki löytyy kotimaasta: Kela luopui tekoälykokeilusta, jossa pyrittiin tunnistamaan sosiaaliturvan väärinkäytöksiä, koska lainsäädäntö ei ole riittävän selvä algoritmien käytöstä tällaisissa tilanteissa. Ruotsissa vastaava algoritmi päätyi syrjimään tiettyjä väestöryhmiä (Raivio, 2026).

Tässä piilee myös järjestöille keskeinen kysymys: voiko järjestö uskottavasti puhua haavoittuvien kohderyhmien puolesta tekoälykeskustelussa, jos se ei itse tiedä, millaisella datalla sen omat järjestelmät toimivat tai kenen tarpeet niissä jäävät huomiotta? Tai jos järjestön omassa toiminnassa ei käytetä tekoälyä vastuullisesti?

Tekoälyn taustalla olevat rakenteet ansaitsevat tarkemman katseen myös laajemmin. Suuret tekoälytoimijat ovat kytkeytyneet poliittisiin ja kaupallisiin intresseihin monenlaisin tavoin, jotka vaikuttavat siihen, miten teknologia kehittyy ja kenen ehdoilla. Yhtiöiden välillä on eroja siinä, missä niiden eettiset rajat kulkevat, mutta yksikään nykyisistä suurista tekoälytoimijoista ei kuitenkaan ole eettisesti täysin ongelmaton vaihtoehto.

Kielimallien koulutusaineistot heijastavat sitä, mikä tieto on ollut helposti saatavilla verkossa: englanninkielinen, länsimainen näkökulma on yliedustettuna, ja monet vähemmistöryhmät sekä kielet aliedustettuina. Tekoälymallit onkin käytännössä suunnattu ensisijaisesti englanninkielisille, korkeatuloisissa maissa asuville käyttäjille, ja jopa englannin murteiden puhujat tuntevat itsensä aliedustetuiksi (Vargas-Parada, 2025).

Myös ekologinen jalanjälki on huomionarvoinen seikka – yhden tekoälyvastauksen tuottaminen kuluttaa huomattavasti enemmän energiaa kuin tavanomainen verkkohaku, ja erityisesti kuvien ja videoiden generoiminen vaatii merkittävästi sähköä ja puhdasta vettä (ks. esim. Vuohelainen & Eloholma, 2025, s. 38).

Tietoiset valinnat ovat vastuullisuutta

Järjestöt päättävät itse, mitä tekoälyjä ne käyttävät, ja kyse on aina myös arvovalinnasta. Siksi on tärkeää selvittää etukäteen, millaisella datalla kyseistä palvelua ruokitaan, kuka omistaa syötetyt tiedot ja onko järjestelmän toiminta käyttäjille ymmärrettävää. Suomi.fi-oppaan dataetiikkaa käsittelevä osio tarjoaa konkreettisia kysymyksiä ja viitekehyksiä tähän arviointiin digipalvelujen kehittäjille (Digi- ja väestötietovirasto, 2024).

Käyttäjän omaan toimintaan liittyvät vastuullisuusperiaatteet ovat lopulta melko yksinkertaisia: henkilötietoja tai arkaluonteisia tietoja ei syötetä tekoälylle, ja muiden tekemää materiaalia ei anneta tekoälylle ilman tekijän lupaa. Tekoälyä käytetään omassa työssä tietoisesti ja harkituissa tehtävissä.

Tekoäly leviää järjestöihin tällä hetkellä sellaisella vauhdilla, että pelisäännöt laahaavat perässä. Uusia työkaluja otetaan käyttöön innolla, mutta ehditäänkö pysähtyä kysymään, miksi. Järjestöillä on tässä murroksessa sekä vastuu että mahdollisuus näyttää suuntaa. Se edellyttää kuitenkin, että sisäinen vastuullisuus ja ulkoinen vaikuttamisrooli ymmärretään saman asian kahdeksi puoleksi, ei erillisiksi tehtäviksi.

Lähteet

Digi- ja väestötietovirasto. (2024). Tekoälyn vastuullinen hyödyntäminen: Dataetiikka. Suomi.fi kehittäjille. https://kehittajille.suomi.fi/oppaat/vastuullinen-tekoaly/dataetiikka

Raivio, P. (2026). Kela lopetti tekoälykokeilun, jossa etsittiin huijareita – Ruotsissa algoritmi päätyi syrjimään. Yle. https://yle.fi/a/74-20214412

Vargas-Parada, L. (2025). Large language models are biased — local initiatives are fighting for change. Nature. https://www.nature.com/articles/d41586-025-03891-y

Vuohelainen, H. & Eloholma, M. (2025). Eettinen digitalisaatio järjestöissä. TIEKE. https://tieke.fi/hankkeet/viisi-nakokulmaa-eettiseen-digitalisaatioon-jarjestoille/opas-eettinen-digitalisaatio-jarjestoissa/

Kirjoittajat

Katri Hinkka, yhteisöpedagogi (AMK) -opiskelija, Humanistinen ammattikorkeakoulu

Suvi Tuominen, YTM, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu (Humak). ORCID-tunnus: https://orcid.org/0009-0004-5565-0470

Suvi Tuominen