Päiväkirjoja tulevaisuudesta – “Trenditiistai-blogisarja” osa 12

• Kirjoittaja: Minna Hautio, FM, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 04.5.2021
• Kirjoittaja: Nina Luostarinen, Kulttuurituottaja (YAMK), TKI-asiantuntija, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 04.5.2021

Tämä blogi on Trenditiistai-blogisarjan kahdestoista ja viimeinen osa. Trenditiistain jokaisessa osassa olemme esitelleet yhden, meidän mielestämme tärkeän ja ehkä yllättävänkin, yhteiskuntaan tai yksittäiseen toimialaan liittyvän trendin. Yksitoista aikaisempaa osaa on julkaistu 16.2. (johdanto), 23.2. (auditiivisuuden suosion nousu), 2.3. (uushenkisyys), 9.3. (alustatalous), 16.3. (cancel-kulttuuri), 23.3. (aikuisten harrastetoiminta), 30.3. (polyamoria), 6.4. (valmentaminen), 13.4. (älyteknologia), 20.4 (leikillisyys) ja 27.4. (työelämä). Toivottavasti olet viihtynyt blogisarjamme parissa. Mikäli aihepiiri jäi kutkuttelemaan, tervetuloa mukaan tutkimaan ja näkemään tulevaisuuksia Humakin järjestämälle Tulevaisuuden ennakoinnin (YAMK, 5 op) kurssille. Sen ensimmäinen toteutus on jo ohi, mutta seuraava järjestetään jo ensi syksynä osana Avoimen ammattikorkeakoulun opetustarjontaa.

Tässä viimeisessä blogikirjoituksessa annamme puheenvuoron opiskelijoille. Teksti on koostettu tulevien kulttuurituottajien ja yhteisöpedagogien kirjoituksista, joita he ovat tuottaneet osana Innovaatiotoiminnan opintojaksoa. Muodoltaan tekstit ovat olleet ”Tulevaisuuden muistelua” – päiväkirjamuotoon kirjoitettuja tarinoita siitä, millaista elämä on vuonna 2040. Työskentelyn lähdemateriaalina opiskelijat ovat käyttäneet pääasiassa Sitran Megatrendikortteja (Sitra 2020) sekä työelämän murroksesta kertovaa teosta Välähdyksiä tulevaisuudesta (Toiminen 2017). Päiväkirjamuotoisuus ja arjen kuvaaminen tekevät teksteistä sekä monipuolisia että helposti lähestyttäviä. Ne myös muistuttavat siitä, että yksilön näkökulmasta trendit ja megatrendit muodostavat kokonaisuuden, joka vaikuttaa elämään moniulotteisesti ja kokonaisvaltaisesti.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia ei voi sivuuttaa

Ilmastonmuutos on tulevaisuuskuvien läpileikkaavin ilmiö. Se punoutuu arkeen ja vaikuttaa yhteiskuntiin, kaupankäyntiin ja hyvinvointiin. Teksteissä kerrotaan äärimmäisistä sääoloista, ilmastopakolaisuudesta ja kahdeksan kuukauden mittaisesta marraskuusta, pitkistä sadejaksoista ja ennätyskuumista kesistä. Etelä-Suomen lumiset talvet ovat olemassa vain muistoissa. Meriveden pinta nousee ja jopa kokonaisia kaupunkeja on jäänyt tulvan alle tai siirretty sisämaahan päin. Ikirouta sulaa, biodiversiteetti on kaventunut ja pölyttäjistä on pulaa. Tuontihedelmiä saadaan harvoin ja ne ovat kalliita. Ilmastokatastrofitarinoiden joukkoon mahtuu kuitenkin myös toivoa:

Sademetsien hakkuut on lopulta lopetettu, ja Amazonas ja Borneo saavat jälleen jatkaa eloaan rauhassa, antaa luonnon parantaa vaurioita kohti moninaista elämää. Paikallisten ihmisten, tuhansien vapaaehtoisten ja uusien teknologisten keksintöjen avulla luonnon elpyminen on lähtenyt lupaavasti liikkeelle. (Kreft 2021.)

Kiertotalous on vahvistunut ja muuttanut kulutustottumuksia. Tavaroiden korjaaminen ja ostaminen käytettyinä on entistä tavallisempaa ja myös sosiaalisesti hyväksyttävämpää kuin uusien ostaminen. Uudet innovaatiot mahdollistavat esimerkiksi meriveden muuttamisen juomakelpoiseksi entistä paremmin sekä jätteiden kierrättämisen rakennusmateriaaleiksi. Uusiutuvan energian tuotanto on kasvanut ja tullut edullisemmaksi. Energiaa tuotetaan ja kierrätetään sekä isoissa että pienissä yksiköissä. Taloyhtiöt ovat myös energiantuotantoyhtiöitä: aurinkopaneelit ovat arkipäivää ja käyttövesien, kodinkoneiden ja huoneistojen poistoilman lämpö kierrätetään tarkasti talteen. Liikkumista varten on olemassa sähköajoneuvoja, jotka nekin ovat pääasiassa yhteiskäytössä. Ajoneuvo kulkee ilman kuljettajaa ja sen voi tilata kätevästi älysovelluksella.

Teknologia on läsnä kaikessa

Teknologian nähdään 2040-luvulla jo sulautuneen arkeen kokonaisvaltaisesti. Tekoäly ja esineiden internet ovat arkipäivää. Erilaisten skannereiden kautta myös ihminen on osa tätä systeemiä: Terveysskanneri varaa ajan terveyskeskuksesta huomattuaan normaalista poikkeavia terveystietoja. Vireysskanneri lähettää kahvinkeittimelle tiedon siitä, että vireystaso laskee, jolloin kahvinkeitin keittää kahvit saman tien. Ravinto-optimoiva skanneri valitsee asiakkaalle sopivan lounasannoksen kommunikoituaan tämän terveysskannerin kanssa, ja älysormus suunnittelee oikeanlaisen juomakoosteen aamiaiselle. Moni aiemmin manuaalinen toiminto toimii puheohjauksella tai silmien liikkeellä. Ruokaproteiineja voidaan valmistaa kotilaboratorioissa ja lääkkeet tulostaa 3D-tulostimilla.

Hologrammiteknologia yleistyy ja sen avulla luodaan sekä palveluja että ympäristöjä. Puhelinten näyttöjen kautta saa kolmiulotteisen kokemuksen keskustelukumppanistaan. Virtuaaliympäristöistä tulee uusi normaali tapa tehdä töitä ja viettää vapaa-aikaa. Kulttuuripalveluja käytetään yhä enemmän digitaalisesti ja erilaisia immersiivisiä teknologioita hyödyntäen, ja virtuaalitodellisuuden avulla myös matkaillaan. Aisteja kyetään harhauttamaan teknologialla ”niin, että tuntuu, kuin irtautuisi ruumiistaan (Rosenberg 2021)”. Virtuaalilteknologia auttaa myös työsuorituksissa ja visioinnissa. Sen avulla voidaan mallintaa ja suunnitella erilaisia työtehtäviä tai vaikkapa urapolkuja.

Viime viikolla tehtiin taas vuosittainen urasuunnitelma seuraavaksi viideksi vuodeksi. Villiinnyin ihan täysin ja ideoin kolme polkua kuin olisin ollut kaksikymppinen. Visualisoin ne kaikki ja vietin loppupäivän XR-liuska silmillä haahuilemassa näissä kolmessa mahdollisessa todellisuudessa. (Rosenberg 2021.)

Robottiavustajat tekevät rutiininomaisia töitä niin kodeissa kuin työpaikoilla. Robotit avustavat erilaisissa toiminnoissa: pesevät hampaat, lukevat kirjoja ääneen, keittävät kahvit ja tarjoilevat ne. Ne myös hoitavat kuljetustehtäviä kauppojen ja kotien välillä rullaillen tai lentäen ja tekevät hoito- ja hoivatyötä. Kuntosalin ohjaaja voi olla robotti, ja poliisilla on käytössään mellakkarobotteja. Luonnosta kadonneet pölyttäjähyönteiset on korvattu robottihyönteisillä. Teknologinen kehitys on johtanut myös eriarvoisuuteen, sillä kaikilla ei ole varaa, kykyä tai halua omaksua uutta.

Tulevaisuuden teknologiapainotteisessa ja -avusteisessa maailmassa ärsykkeitä on yllin kyllin ja monimediainen ja virtuaalistuva ympäristö haastaa keskittymiskyvyn äärirajoilleen.

Nykyään lasten näkökenttään voi kuulemma ostaa vauvasta asti palvelun, joka analysoi ja tasoittaa lasten saamia ärsykkeitä. Niiden on kuulemma tarkoitus rauhoittaa lasten tunne-elämää tässä sirpaloituneen tiedon maailmassa. (Virkkunen 2021.)

Työura on pitkä ja jatkuvaa muutosta täynnä

Työelämä on vahvasti digitalisoitunut. Työtä tehdään yhä enemmän etänä, ja tähän koulitaan jo peruskoulusta alkaen, sillä etäopetus on tullut pysyvästi lähiopetuksen rinnalle. Etätyöntekijöille rakennetaan erityisiä työskentelykennostoja.

Tilassa on 400 työpistettä ja lisäksi useampi eri kokoinen neuvottelutila. Ikinä ei tiedä minkä alan ihminen viereisessä työtilassa työskentelee, tänään esimerkiksi viereisessä työpisteessä työskenteli lääkäri, joka piti etävastaanottoa ja vastapäisessä tilassa ohjattiin joogatuntia videon välityksellä. (Permanto 2021.)

Koulutus on kirjaimellisesti koko elämän mittaista, ja nopeat täsmäkoulutukset täplittävät työelämän vaiheita. Uusia ammatteja syntyy uusien tarpeiden myötä ja vanhoja kuolee tai siirtyy robottien ja keinoälyn hoidettavaksi. Robottien muotoilun, monitoroinnin, ohjelmoinnin ja korjaamisen pariin syntyy uutta työtä. Kuitenkin persoonallinen, empatiaa vaativa ihmissuhdetyö ja osa hoivatyöstä on edelleen – ja entistä vahvemmin – osa työmarkkinaa, ja sen arvostus ja palkkataso on noussut. Sosiaaliset taidot ja muut työelämän metataidot korostuvat. Siksi niitä opetetaan jo lapsille jo koulussa.

Aikoinaan valmistuin hoitoalalle ja toimin aluksi teknologiariippuvaisten parissa viisi vuotta. Sen jälkeen työskentelin mielennostajana neljä vuotta, eli vietin aikaa ihmisten kanssa ja pyrin piristämään heitä parhaani mukaan. (––) Pohdin myös personal focusing trainerin (PFT) uraa, mutta ei minulla riitä keskittymiskyky sellaiseen. (Silvan 2021.)

Työn tekeminen muuttuu entistä enemmän työtilaisuuksien ja toimeksiantojen vastaanottamiseksi erilaisilla alustoilla ja työsuhteet yrittäjämäisemmiksi. Kilpailu työstä kiihtyy, kun työmarkkinasta tulee yhä globaalimpi. Toisaalta oman vapauden nähdään lisääntyvän, ja työn ja tilapäisen työttömyyden välillä liikutaan luontevasti erilaisten tukien tai perustulon avulla. tasa-arvoinen vanhemmuus on yleistynyt ja parantaa naisten asemaa työmarkkinoilla. Eliniät pitenevät ja syntyvyys vähenee. Eläkeikä nousee tai eläkkeelle pääsyä ei enää sidotakaan ikään vaan toimintakykyyn.

Vuonna 2035 tullut eläkeuudistus poisti eläkkeelle jäämisen ikärajat kokonaan, nykyään katsotaan ihmisen fyysistä ja henkistä toimintakykyä ja vasta sitten kun se on laskenut riittävän alas, pääsee eläkelaitoksen maksamalle eläkkeelle. (Salmi 2021.)

Asumisen ja elämisen tavat muuttuvat

Kaupungistuminen kiihtyy. Kaupunkiasutus tihenee, asuntojen koko pienenee ja viheralueet väistyvät kaupunkialueilta. Samaan aikaan kuitenkin halu ja tarve omavaraisuteen kasvaa, ja siksi vihanneksia kasvatetaan omissa kasvihuoneissa myös kaupunkiympäristössä, esimerkiksi talojen katoilla.

Kaupunki näyttää täältä korkealta katsottuna aamuauringon säteissä aivan kuplamuovilta. Keväällä nämä kuplat poksahtavat auki ja vehreys valtaa katot – en malta odottaa! (Haikonen 2021.)

Maaseutu autioituu ja palvelut vähenevät. Maaseudulle muuttaminen saattaisi tulevaisuudessa muuttua jopa luvanvaraiseksi, tai vaihtoehtoisesti teknologian kehitys saattaisi mahdollistaa asumisen maaseudulla palvelujen vähenemisestä huolimatta. Maaseutu koetaan nostalgisena ja tavoiteltavana asuinpaikkana saastuneisiin ja stressaaviin kaupunkeihin verrattuna. Monipaikkaisuus asumisen ja työskentelyn tapana vahvistuu. Luonnon virkistysarvo nousee tärkeäksi tekijäksi henkisen hyvinvoinnin kannalta, joten erilaisille personoiduille, osin virtualisoiduillekin, luontopalveluille on kysyntää. Luonnossa käydään erityisesti tasapainottamassa omaa oloa liiallisen virtuaalisen kuormituksen jälkeen.

Yhteisöllisyys tekee uudelleen tuloaan. Asuinkollektiivit yleistyvät, kerrostaloyhteisöt toimivat yhdessä monin eri tavoin ja asunnot muokkautuvat sujuvasti erilaisten toimintojen ja tarpeiden mukaan uusiksi. Ikäihmiset asuvat eri tavoin tuettuina joko yhteisöllisissä taloissa tai ”kotelotaloissa”. Niissä ”he lepäävät kauniissa koteloissa, joissa heille näytetään heille sopivia ohjelmia, elokuvia ja uutisia” (Veteläinen 2021).

Päästöille on asetettu rajoituksia. Esimerkiksi lihan ostamista säännöstellään. Antibioottien liiallinen käyttö on lisännyt niille vastustuskykyisten bakteerien määrää. Tauteja suitsitaan kattavilla rokotusohjelmilla, ja rokottautumatta jättämisestä sakotetaan. Korona leviää yhä uudestaan, kausi-influenssan tavoin.

Yhteiskunnassa on vallalla erilaisia liikkeitä, algoritmit muokkaavat mediatulvaa vastaanottajan mieltymysten mukaiseksi, yhteiskunta jakaantuu, ja poliittiset valtasuhteet heilahtelevat. Ääriliikkeitä nousee esiin, jopa ilmastoterrorismi saa jalansijaa. Vanhat maailmantalouden johtomaat ovat vaihtuneet uusiin, ja demokratia on ajoittain vaarassa. Toisaalta kuitenkin nähdään, että tulevaisuudessa medianlukutaidon opettaminen on noussut uuteen arvoon ja kyky tiedon kriittiseen arviointiin koetaan entistä tärkeämmäksi kansalaistaidoksi.

Millainen tulevaisuus meitä odottaa?

Yllä kerrottu perustuu 36 opiskelijan kirjoittamiin tulevaisuuspäiväkirjoihin. Niiden kautta käy ilmeiseksi, että tulevaisuus on monimutkainen kokonaisuus teknologiaa ja ihmisyyttä. Vaikka tekstien yleissävy erityisesti ympäristön tilan tulevaisuuteen nähden oli dystooppinen, oli niissä kuitenkin jopa hämmästyttäviä toivon pilkahduksia. Tulevaisuustyöskentelyssä onkin tärkeää visioida eritoten toivottavia tulevaisuuksia.  Niihin tähtääminen rakentaa aktiivista toimijuutta, jonka avulla tulevaisuuteen voidaan myös vaikuttaa. Nähtäväksi jää, millaiselta vuosi 2040 todella näyttää. Millaisista asioista silloin puhutaan, ja mistä haaveillaan? Entä miten päiväkirjat silloin laaditaan?

Päiväkirjasovellus hyödyntää tekoälyä ja osaa muodostaa järkeviä lauseita, vaikka se mitä puhun, sisältääkin paljon puheelle tyypillistä pätkivyyttä ja epäjohdonmukaisuutta. Samalla sovellus poimii oleellisia kohtia muistettavakseni omaan ”note to self” -listaani. Kauniisti muodostetut lauseet tallentuvat sitten tekstitiedostoon, jossa fontti mukailee siistiä käsin kirjoitettua kaunokirjoitusta. Eihän sellaista enää kukaan oikeasti käytä, mutta tällaiset nostalgiajutut ovat kovin muodikkaita nykyään. On myös toisinaan hauska kuunnella omia päiväkirjojaan sitten myöhemmin. Niin, niitäkään ei siis tarvitse itse lukea, vaan toinen sovellus tuottaa kirjoitetussa muodossa olevan tekstin takaisin puheeksi, jolla on minun ääneni. (Alanen 2021.)

Lähteet:

Kiitämme kaikkia niitä opiskelijoita, jotka antoivat tekstinsä tämän blogikirjoituksen materiaaliksi.

Alanen, Hanna 2021. Tulevaisuuden muistelu -päiväkirja. Ei julkaistu.

Haikonen, Laura 2021. Tulevaisuuden muistelu -päiväkirja. Ei julkaistu.

Kreft, Milla 2021. Tulevaisuuden muistelu -päiväkirja. Ei julkaistu.

Permanto, Joanna 2021. Tulevaisuuden muistelu -päiväkirja. Ei julkaistu.

Rosenberg, Pinja 2021. Tulevaisuuden muistelu -päiväkirja. Ei julkaistu.

Toiminen, Marjaana (toim.) 2017. Välähdyksiä tulevaisuudesta. Kymmenen teesiä uuden työn syntymisestä, yritysten muutoksesta ja yksilön mahdollisuuksista työn murroksessa. Helsinki: Mindmill Network. Viitattu 26.4.2021. https://www.tela.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/tela/embeds/telawwwstructure/21108_Valahdyksia_tulevaisuudesta.pdf

Salmi, Eija 2021. Tulevaisuuden muistelu -päiväkirja. Ei julkaistu.

Silvan, Milja 2021. Tulevaisuuden muistelu -päiväkirja. Ei julkaistu.

Sitra 2020. Megatrendikortit. 4. uudistettu painos. Viitattu 26.4.2021. https://media.sitra.fi/2020/01/15141544/megatrendikortit-2020.pdf

Veteläinen, Sanna 2021. Tulevaisuuden muistelu -päiväkirja. Ei julkaistu.

Virkkunen, Julia 2021. Tulevaisuuden muistelu -päiväkirja. Ei julkaistu.